Kuin kaksi marjaa – maapähkinä ja päärynä
Liki kolmekymmentä vuotta sitten, 13. maaliskuuta 1986, Euroopan avaruusjärjestön ESAn Giotto-luotain ohitti oikealla näkyvän Halleyn komeetan 596 kilometrin etäisyydeltä. 5. kesäkuuta niin ikään ESAn Rosetta-luotain otti vasemmanpuoleisen kuvan Churyumovin-Gerasimenkon komeetasta 208 kilometrin etäisyydeltä.
Tässäkin tapauksessa kuva valehtelee enemmän kuin tuhat sanaa, sillä Halley on kooltaan yli kolme kertaa suurempi kuin Churyumov-Gerasimenko.
Erilaisia ohitusetäisyyksiä ja kokoja merkittävämpi ero näiden kahden kuvan, kahden komeetan ja kahden luotaimen välillä on se, että Giotto pyyhälsi Halleyn ohi liki 70 kilometrin sekuntinopeudella eli yli 250 000 kilometrin tuntinopeudella. Rosetta sen sijaan on pysytellyt Churyumov-Gerasimenkoa kiertävällä radalla viime vuoden elokuusta lähtien.
Lähimmillään Rosetta on käynyt vain muutaman kilometrin päässä komeetan ytimestä, mutta sittemmin se on pitänyt kunnioittavampaa etäisyyttä. Aurinkoa lähestyvän komeetan lämpötila nousee ja sen aktiivisuus kasvaa. Lämpö sulattaa jäitä kaasuiksi, jotka purkautuvat ytimen pinnalta avaruuteen ja raastavat mukaansa myös pölyä ja pieniä ainehiukkasia.
Giottoon aikoinaan osuneet hiukkaset olivat massaltaan korkeintaan gramman kymmenesosia, mutta silti niiden iskut rikkoivat sen kameran ja saivat luotaimen kieppumaan hetken holtittomasti. Dramaattisiin seurauksiin vaikutti tietysti valtaisa nopeus, jolla Giotto ja pölyhiukkaset kolaroivat. Rosetta kiertää omaa komeettaansa paljon verkkaisemmin, mutta silti luotaimeen osuva kaasu- ja pölysuihku voisi vaurioittaa sen laitteita.
Komeetan ohilennon ja kiertämisen välinen ero näkyy myös luotainten keräämissä tiedoissa. Giotto välitti lyhyen välähdyksen Halleyn komeetan ”elämästä”. Ohikiitävän (kirjaimellisesti…) hetken pääsimme tarkastelemaan lähietäisyydeltä suuren vuoren kokoisen kappaleen vaellusta Auringon ympäri.
Rosetta sen sijaan seuraa Churyumov-Gerasimenkoa pitkän aikaa ja paljon tarkemmin laittein. Komeetta on lähimpänä Aurinkoa eli ratansa perihelissä elokuun 13. päivä. Silloin sen etäisyys Auringosta on 186 miljoonaa kilometriä eli suurempi kuin Maan keskietäisyys Auringosta. Tuolloin Rosetta on tarkkaillut komeettaa jo yli vuoden ajan ja jatkaa tehtävässään kuluvan vuoden lopulle saakka – jos kaikki menee hyvin.
Ja toistaiseksi on mennyt. Rosettan mukana matkannut Philae laskeutui komeetan pinnalle viime marraskuussa. Viikon mittaiseksi kaavailtu tutkimusjakso kutistui 60 tuntiin, kun pieni alus pomppi suunnitellusta laskeutumispaikastaan varjoisaan notkelmaan. Aurinkopaneelit eivät saaneet riittävästi valoa ja akku tyhjeni.
Pari päivää sitten Philae kuitenkin heräsi uudelleen toimintaan. Aurinko paistaa komeetan pinnalle kaiken aikaa kirkkaammin ja nyt akku jälleen latautuu. Virtaa riittää komeetan 12-tuntisen vuorokauden aikana reiluksi tunniksi. Philae on kerännyt puolinukuksissakin tietoa olosuhteista ytimen pinnalla ja tutkijat odottavat nyt datapakettien saamista radioteitse Maahan.
Pölyhiukkasten aikoinaan hakkaama Giotto jatkoi sokeanakin vielä toisen komeetan, Grigg-Skjellerupin, lähistölle ja ohitti sen parinsadan kilometrin etäisyydeltä kesällä 1992. Giotto oli sitkeä sissi, mutta Rosetta ja etenkin Philae ovat vielä sitkeämpiä.