Blogit

Tiedetoimittaja Markus Hotakainen hämmästelee maailmankaikkeutta.

Kummituksia kesäyössä

Blogit Taivaan tähden 12.6.2015 14:00
Markus Hotakainen
Kirjoittaja on tiedetoimittaja ja tietokirjailija.
nocteja_SK

Valaisevia yöpilviä Skotlannin taivaalla. Kuva: Markus Hotakainen

Aurinko laskee. Taivas tummuu, mutta luoteessa valo viipyilee. Kesäyö ei pimene eteläisessäkään Suomessa.

Tähtiä näkyy vain muutamia, mutta silti kesä on juuri oikea aika kurkistaa avaruuteen. Tai oikeastaan avaruuden rajalle.

Jos on tuuria, yötaivas on pilvetön, mutta silti pohjoisen suunnalla kimmeltää vaaleita harsoja. Valon vähentyessä ne käyvät yhä kirkkaammiksi, mikä äkkiseltään tuntuu oudolta. Mutta nepäs eivät olekaan tavallisia pilviä.

Kesäiset yöpilvet ovat nimensä mukaan valaisevia. Voisi niitä nimittää myös valaistuiksi, sillä vaikka päivä on laskenut mailleen, Aurinko valaisee pilviä edelleen. Ne ovat paljon korkeammalla kuin tavalliset, kesäpäivän pilaavat hattarat.

Valaisevat yöpilvet ovat keskimäärin 80 kilometrin korkeudella, joskus joitakin kilometrejä alempana, toisinaan kymmenisen kilometriä ylempänä. Yleensä avaruuden rajana pidetään sataa kilometriä, joten yöpilvet ovat melkein avaruudessa.

Niiden kirkkaus johtuu jäästä, jota on muodostunut pölyhiukkasten pinnalle ilmakehän yläosien vähäisestä vesihöyrystä. Pöly on osittain peräisin tulivuorenpurkauksista. Ensimmäisen kerran yöpilvet noteerattiin vuonna 1885, pari vuotta tuhoisan Krakataun purkauksen jälkeen.

Pilvien korkeus kertoo myös toisesta pölynlähteestä: avaruuden kivet eli meteoroidit. Kun Maan ilmakehään syöksyy erikokoisia kivensiruja ja -murikoita avaruudesta, ne alkavat paistua ilman kitkan kuumentamina hieman yli sadan kilometrin korkeudessa. Suurin osa niistä tuhoutuu tulisena tähdenlentona samalla korkeudella, jolla yöpilviä esiintyy.

Pölyä ja vesihöyryä on aina mesopaussissa, missä yöpilvet leijuvat, mutta olosuhteet niiden synnylle ovat otolliset meikäläisen kesän aikaan. Silloin lämpötila laskee mesopaussissa alle 120 pakkasasteen, joka on rajana vesihöyryn tiivistymiselle mitättömän pienessä ilmanpaineessa.

Kun pohjoisilla leveysasteilla Aurinko on kesäöinä vain hieman (tai ei ollenkaan…) horisontin alapuolella, se pääsee paistamaan sopivasti kymmenien kilometrien korkeudella oleviin pilviin, vaikka maanpinnalla on pimeää tai ainakin hämärää.

Valaisevat yöpilvet muodostavat usein laajoja lauttoja, jotka voivat olla kooltaan paljon Suomea suurempia. Pilvien esiintymistä on mahdoton ennustaa, mutta todennäköisimmin niitä näkyy kesä–heinäkuussa.

Viime vuosina yöpilviä on näkynyt aiempaa useammin, mikä saattaa johtua ilmastonmuutoksesta ja sen vaikutuksista ylemmän ilmakehän olosuhteisiin.