Meduusan muodot

Planetaariset sumut ovat tähtien kuolinysköksiä.

Profiilikuva
Kirjoittaja on tiedetoimittaja ja tietokirjailija.
meduusa_SK_lores
Jättiputkella otetussa kuvassa näkyy Meduusa-sumun sisäosien yksityiskohtia. Kuva: ESO / Digitized Sky Survey 2

Entisaikojen ihmiset nimesivät monet tähdistöt todellisten ja kuvitteellisten eläinten mukaan. Perinne on jatkunut tuhansien vuosien ajan, sillä samaa käytäntöä sovelletaan edelleen. Ei toki tähdistöihin, jotka virallistettiin vajaat sata vuotta sitten, vaan kosminen eläinkunta on sittemmin laajentunut galakseihin ja kaasusumuihin.

Meduusa-sumu bongattiin taivaalta vuonna 1955. Se sai löytäjänsä, George Abellin, mukaan luettelonimen Abell 21, mutta tunnetaan myös merkinnällä PN A66 21, ja jotta rakkaalla lapsella olisi mahdollisimman monta nimeä, lisäksi tunnuksella Sharpless 2-274. Ulkomuotonsa mukaan sitä kutsutaan Meduusaksi.

Alkuun sumua luultiin supernovajäänteeksi. Kun jättiläistähti elämänsä ehtoolla räjähtää hajalle, suurin osa sen aineesta muodostaa vauhdilla laajenevan kaasupilven. Kun kaasun liikkeitä ja muita ominaisuuksia onnistuttiin tutkimaan tarkemmin, sumu todettiinkin planetaariseksi.

Sillä ei silti ole mitään tekemistä planeettojen kanssa. Planetaariset sumut ovat saaneet nimensä siitä, että pienillä kaukoputkilla – jollaisilla niitä alettiin 1700-luvulla löytää – monet niistä näyttävät samanlaisilta kiekkomaisilta kohteilta kuin planeetat.