Aikakuplassa
Ongelmana on se, että avaruus on niin iso.
Kuten tieteisklassikko Linnunradan käsikirja liftareille toteaa, avaruus on iso, tosi iso. Ihmiskunta on tarkastellut sitä kaukoputkien avulla nelisensataa vuotta ja sitä ennen taivaalle on tähyilty paljain silmin.
Suurin osa maailmankaikkeutta koskevasta tietämyksestä on saatu viimeksi kuluneiden vuosikymmenten aikana, kun aallonpituusalue toisensa jälkeen on avautunut yhä herkemmille havaintolaitteille.
Mutta mistä tuo kaikki tieto oikeastaan kertoo?
Ongelmana on juuri se, että avaruus on niin iso. Jos Auringon jälkeen lähin tähti Proxima Centauri sammuisi juuri NYT, huomaisimme sen aamuyöllä 11. elokuuta vuonna 2019.
Edellyttäen, että olisimme riittävän etelässä nähdäksemme Kentaurin tähdistön ja meillä olisi käytössämme kaukoputki, jolla himmeän tähden voisi nähdä sammuvan.
Ja Proxima on siis Auringon jälkeen lähin tähti. Kaukaisimmat paljain silmin näkyvät tähdet ovat muutaman tuhannen valovuoden etäisyydellä.
Joutsenen tähdistön kirkkain tähti Deneb on yli 2 500 valovuoden päässä. Valo, jonka näemme nyt, on lähtenyt liikkeelle, kun Suomessa oltiin hiljalleen siirtymässä pronssikaudesta rautakauteen.
Kaukaisin kohde, jonka öisellä taivaalla voi erottaa helposti ilman optisia apuvälineitä, on Andromedan galaksi. Sillä on etäisyyttä noin 2 500 000 valovuotta. Nyt aletaan päästä niihin paljon puhuttuihin tähtitieteellisiin lukuihin.
Himmeänä utuläikkänä näkyvän naapurigalaksin valo on taittanut matkaa 2,5 miljoonaa vuotta eli se on lähtenyt liikkeelle, kun varhaisimmat ihmisiksi luokiteltavat esivanhempamme ottivat Afrikassa horjuvia ensiaskeleitaan.
Nytkin ollaan vasta kosmisella kotipihalla. Galakseja, satojen ja tuhansien miljoonien tähtien muodostamia järjestelmiä, riittää satojen ja tuhansien miljoonien valovuosien etäisyydelle. Vastikään uutisoitiin maailmankaikkeuden kaukaisimmasta galaksista, jolla on kryptinen nimi EGS-zs8-1.
Säteily, jonka avulla pystymme galaksin erottamaan – helppoa se ei ole, sillä siihen vaaditaan maailman tehokkaimmat kaukoputket – on lähtenyt matkaan yli 13 miljardia vuotta sitten. Silloin maailmankaikkeudella oli ikää vasta 670 miljoonaa vuotta.
Galaksista lähtenyt valo oli ehtinyt taivaltaa alati laajenevassa kosmoksessa jo pitkälti yli kahdeksan miljardia vuotta ennen kuin Aurinko ja sitä kiertävät planeetat, Maa mukaan lukien, edes alkoivat muodostua.
Millainen tuo kaukainen galaksi, Andromeda tai Deneb on nyt, juuri tällä hetkellä ja kellonlyömällä? Ei aavistustakaan. Ei minulla eikä tähtitieteilijöillä. Kukaan ei voi tietää.
Mitä kauemmas havaintolaitteillamme kurkotamme, sitä varhaisempien aikakausien oloista saamme tietoa, mutta meillä ei ole mitään keinoa saada selville, millaista meno eri etäisyyksillä olevissa kohteissa parhaillaan on.
Viime aikoina suomalaisia on sijoiteltu kaikenlaisiin maantieteellisiin, henkisiin ja monivärisiin kupliin. Oikeastaan me kaikki elämme umpinaisessa aikakuplassa. Siitä ei pääse ulos, vaikka haluaisi.