Hätävarjelun liioittelua
Kuukausi sitten, perjantaina 20. maaliskuuta, Aurinko pimeni osittain. Kuu lipui hitaasti keskipäivän taivaalla loistaneen Auringon editse. Upea ja harvinainen luonnonilmiö oli havaittavissa koko Suomessa. Joitakin pilvisiä seutuja lukuun ottamatta auringonpimennys näkyi erinomaisesti.
Harrastajien arkistoihin kertyi kymmenintuhansin hienoja kuvia sirpiksi muuttuneesta Auringosta. Tähtiyhdistysten näytöksissä oli väkeä sankoin joukoin. Tapahtuma tarjosi oivan tilaisuuden jakaa tietoa meitä ympäröivästä maailmankaikkeudesta ja sen moninaisista ilmiöistä.
Pimennykset – sekä Auringon että Kuun – ovat myös siitä kiitollisia tapahtumia, että niiden näkemiseen ei tarvita kalliita ja monimutkaisia instrumentteja, joilla yksi kerrallaan voi tähyillä taivaalle. Pimenevää Kuuta voi katsella paljain silmin, ja Auringon tapauksessa riittää suodin, joka himmentää kirkasta näkymää. Hitsaajanlasikin kelpaa.
Mitä tekevät opettajat, maamme PISA-menestyksen takuumiehet ja -naiset, kun Aurinko pimenee? Joissakin kouluissa päätettiin pitää lapset varmuuden vuoksi pimennyksen ajan sisätiloissa, jotta kukaan ei turmele näköään tuijottamalla suoraan Aurinkoon.
Periaatteessa huoli on aiheellinen, sillä kirkas auringonvalo voi aiheuttaa pysyviä vaurioita silmiin. Pienellä vaivannäöllä olisi kuitenkin voinut selvittää keinot, joilla vaara on vältettävissä. Useimmissa kouluissa niin tehtiinkin, sillä tietoa on tarjolla runsain mitoin ja internetin aikakaudella sitä on helppo löytää.
Joidenkin opettajien ratkaisu tuntuu erityisen kummalliselta, kun sitä vertaa neljännesvuosisadan takaiseen tilanteeseen.
Suomessa näkyi vuonna 1990 täydellinen auringonpimennys ja silloin vedin tähtitieteellisen yhdistyksen Ursan pimennysprojektia. Opettajajärjestöt olivat innolla mukana suunnittelemassa maanlaajuista havainto-ohjelmaa, jossa tarkkailtiin pimennyksen ohella eläinten käyttäytymistä valon vähentyessä kesäisen aamuyön tunteina.
Olemmeko palaamassa shamanismin ja taikauskon aikakauteen, kun pelottavalta tuntuvan luonnonilmiön aikana laitamme pään pensaaseen?
Joissakin perheissä alakoululainen tuli itkien kotiin, kun kuukausia odotettu auringonpimennys jäi opettajien päätöksellä näkemättä. Mieleenpainuvat tapahtumat saattavat määrittää koko tulevaa elämänuraa, samoin koetut pettymykset.
On surullista, että lapsilta riistettiin mahdollisuus kokea jotakin, mikä ei välttämättä toistu vuosiin tai vuosikymmeniin. Seuraavan kerran yhtä näyttävä auringonpimennys on nähtävissä Suomessa 2030-luvun lopulla.