Fingerpori-sarjakuvan piirtäjä pähkäilee maailmaa vitsien takana.

Yritysten arvot ja VR

Pertti Jarla
Blogit Tähän on tultu 31.12.2011 19:56

Aikoinani sain olla paljonkin piirtelemässä sessioita, joissa kehiteltiin ja viestitettiin yritysten arvoja. Jäi vaikutelma, että muutaman tärkeimmän arvon määritteleminen ei ole supervaikeaa puuhaa, mutta niiden yhteensovittaminen on välillä hankalaa. Väkisinkin tulee tilanteita, joissa jotkut arvot lyövät toisiaan korville, kuten vaikka asiakastyytyväisyys ja taloudellinen kannattavuus.

Nämä arvojutut tulivat mieleen, kun luin Valtion Rautateiden toimitusjohtajan kannustimista. Olen jo pitkään epäillyt, että VR ei ole vain äärettömällä epäonnella kirottu, vaan sillä on syvempiä ongelmia. Tämä uutinen taisi vähän valottaa niitä.

VR-konsernin arvot ovat:

  1. Asiakas toiminnan lähtökohtana
  2. Turvallisuus ja vastuullisuus
  3. Yhdessä menestyminen
  4. Tavoitteellisuus
  5. Uudistuminen

Asiakas ei nyt taida olla kovin tyytyväinen, turvallisuuteen ja vastuullisuuteen liittyvä luotettavuus on ajoittain onnetonta. Yhdessä menestymisen alakohtana mainittua viestintää on luonnehdittu surkeaksi. Tavoitteellisuus pitää sisällään tuon alussa mainitsemani taloudellisen kannattavuuden. Ja lopuksi uudistuminen tarkoittaa VR:llä sitä, että toiminta kehittyy jatkuvasti, ja ”virheistä opitaan”. Luulisi, että etenkin arvot 1,2 ja 5 ovat nyt aika kriittisessä tilassa.

VR:n toimitusjohtaja Mikael Aroa sitoutetaan jopa 1,1 miljoonaan euroon nousevilla bonuksilla, jos hän saavuttaa ”asetetut tavoitteet”. Liittyvätkö nämä tavoitteet asiakastyytyväisyyteen, luotettavuuteen tai henkilökunnan heikentyneen tyytyväisyyden parantamiseen? Noh, Iltalehden mukaan täyden bonuksen saaminen edellyttää ”VR-konsernin kumulatiivisen liikevoiton nostamista 286,2 miljoonaan euroon ensi vuoden loppuun mennessä”.

Liikevoiton kasvutavoitetta pidetään ”kovana”, eli se ei ole helposti saavutettavissa. Lienee pakko tehdä koviakin ratkaisuja. Ja liikevoiton kasvu on nimenomaan arvo, joka on omiaan lyömään asiakasta, turvallisuutta ja vastuullisuutta korville. Jos minulle tarjottaisiin miljoonaa jos pystyisin liikevoiton kovaan kasvattamiseen 2012, arvatkaa kaksi kertaa tekisinkö tuona vuonna kalliita investointeja tulevaisuuteen?

Mikael Arolle on nyt annettu selvä signaali siitä, mitä arvoa tulee pitää muita tärkeämpänä. Ja tavoite on vielä aikataulutettu tavalla, joka kannustaa lyhyen tähtäimen säästöihin. En tunne Mikael Aroa, hän saattaa suoriutua tehtävästään mallikkaasti niin että myös asiakkaat, henkilökunta ja rataverkko voivat nykyistä paremmin. Jos näin onnekkaasti käy, se tapahtuu tästä ääliömäisestä bonuksesta huolimatta, ei sen ansiosta.

Pertti Jarla

Kirjoittaja on porvoolainen sarjakuvantekijä.

Keskustelu

Olipa taas todella hyvin kiteytetty. Tuon olisi voinut kuitata siten, että arvot ovat roskapuhetta, raha ratkaisee. Jos tavoitteet ja arvot ovat ristiriidassa, kai se nyt selvä on että bonuksilla palkittava tavoite voittaa.

Koska VR on monopoli, ei ole kovinkaan vaikeaa lisätä liikevoittoa. Nostetaan hintoja, jos se ei sittenkään onnistu, sanotaan kiinteitä kuluja irti. Tai tehdään molemmat.

”Vihreät” kumartavat raideliikennettä teki juridinen henkilö nimeltä VR mitä vain. Selusta on siis laajalti turvattu.

”Olipa taas todella hyvin kiteytetty.”

Siis oikeasti, ilman sarvia ja hampaita.

Jos minulle maksettaisiin tulospalkkaa yhtiön tuhoamisesta, varmaan ainakin yrittäisin sen tuhoamista.

Yleensä johtajat saatuaan henkilökohtaisen muhevan bonusporkkanan eteensä tavoilteltavaksi laittavat mutkat suoriksi, ja supistavat kustannuksia sieltä, mistä osaavat, eli vähentävät henkilökuntaa, ja jäljelle jääville luonnollisesti lisätään töitä.
Viivan alla luvut komistuvat, ja oma henkilökohtainen bonus tulee ehkä saaduksi, mutta vaikeudet toiminnassa lisääntyvät, ja tulee samalla lyödyksi korville omia arvoja.
Suomessa ei ole vieläkään ymmärretty USA:sta apinoitujen johdon palkitsemisjärjestelmien järjettömyyttä. Vain kannustin yltiöpäisiin ratkaisuihin.

Kun monopoliyhtiölle luodaan nyt nähdyssä muodossa palkitsemisjärjestelmiä, ei kyse ole muusta kuin korruptiosta. Suomessa kannattaisi ulottaa globalisaatio ennen kaikkea yhtiön johtoihin. Kiinasta ja Intiasta saisimme pilkkahinnalla johtajia, jotka osaisivat vieläpä hommansa.

Suomessa on muutama ongelma monilla likketoiminnan aloilla:

– Liian vähän kilpailua. Asiakkailla ei ole todellista valinnanvapautta, joten ei olla edes opittu vaatimaan laatua, pelkästään hinnan halpuus ratkaisee. Hyvästä palvelusta ja laadusta ei olla näin valmiita maksamaan. Tosin verotus pitää huolen siitä että huonokin on verrattain kallista.

– Suomalainen työyhteisöiden virastokulttuuri ja byrokratia myös liike-elämässä lannistaa työntekijöitä ja ja työyhteisöjä ja estää nopeat liikkeet ja joustavan toiminnan.

– Toisaalta työpaikkojen ”mä olen vaan töissä täällä” -asenne työntekijöiden puolelta. Motivoitunutta ja innokasta työvoimaa on vaikea löytää, osin tietysti edellämainitusta syystä ja tästä jatkuvasta rahan palvonnasta yritysjohdossa.

Oma näkemykseni on, että jos työantaja, työntekijä ja asiakaskunta saataisiin neuvottelupöytään ja asetettaisiin VR:lle vaikkapa tavoite kymmenen vuoden päähän, tilanne voisi muuttuakin.

Monissa yrityksistä puuttuu yhteispelin meininki sekä halu oikeasti tehdä asioita paremmiksi. Hyvänä esimerkkinä vaikkapa Finnair, työntekijäpuoli ja työnantajapuoli vuorotellen läiskivät toisiaan avokämmenellä ja asiakas ihmettelee vieressä kun hinnat nousee, palvelu huononee ja mainokset hehkuttavat yltyvällä tahdilla asiakaspalvelun tärkeyttä ja kuinka hyvin siinä on onnistuttu.

Erästä entistä valtionpäämiestä ja suursankaria lainatakseni: jos et ole puolellamme, olet meitä vastaan.

Jokunen meistä on matkustellut junissa Keski-Euroopassa? Matkustin kerran hiljaisena arki-iltapäivänä Augsburgista Muncheniin. Asemalla oli varsin hiljaista ja samaan junaan odottajia oli vain muutama. Mutta kun astuin junaan sisään, se oli käytännössä täynnä. Vaivoin löysin vapaan istumapaikan – paikkalippuja ei myyty, kuten Suomessa nykyisin pakkopullana.

Vaan kai tuo systeemi toimii monikymmenmiljoonaisessa valtiossa, ei täällä Euroopan reunalla. Asiakkaita riittää vaikka autobahnillakin ko. matkaa kuljetaan. Sinänsä näkee, että Suomen junasysteemiä on uudistettu Keski-Euroopan mallia mukaellen, tuntui kuin olisi matkustellut Etelä-Suomessa. Lipunmyynti, juna-asemat, laiturit.

Onhan junalla Suomessakin kilpailua, eli yksityisautoilu. Helsinkiin tykkään edelleen junassa matkustaa, varsinkin kun ollaan kuljettu ajallaan. Niitäkin kokemuksia nyt viime aikoina on ollut. Auton ratissa puutuu aika lailla, puhumattakaan onnettomuuden riskistä.

Sen jälkeen kun VR yhtiöitettiin on palvelutasossa tapahtunut joiltakin osin suorastaan romahdusmaisia heikennyksiä. Liikkuvan kaluston ja asemien jakaminen erillisten organisaatioiden hoidettavaksi on asiakkaan kannalta katsoen kerassaan takaperoista. Erityisesti juuri asemapalvelut ovat aivan ala-arvoisella tasolla. Kyllä kaikilla kaukoliikenteen henkilöasemilla pitäisi olla lipunmyynti ja lämpimät odotustilat, niin kuin aikoinaan olikin. Kannattavuudeksi pitäisi riittää, että kulut saadaan katettua. Voittoa ei tarvitse tuottaa, koska lipunhinnat voidaan siten pitää kohtuullisina. Itsekannattavuus tulisi arvioida koko organisaation laajuudessa, ei yksittäisten reittien tuottoa arvioiden.
Toiminnan tuloksellisuuden mittarina julkisissa palveluissa, jollainen rauttieliikennekin on, tulisi olla ensi sijassa asiakastyytyväisyys eikä liiketaloudellinen menestys. Tuloksen tekee laitoksen koko henkilökunta, joten johtajan palkitseminen ei ole oikeudenmukaista, vaan mahdolliset bonukset tulisi jakaa kaikille työntekijöille esim. palkkaan suhteutettuna.

Kannustinbonukset pois ja liikenneministeri antaa käskyn millainen palvelutaso on saavutettava mihin mennessä. Ja jos ei, niin kenkää. Jos menee hyvin, niin sitten voi yllätykseksi myöntää uuden mitalin esi. rautaristin kiskojen kera. Herrathan panee organisaatioit luiksi jotta omaan pussiin tulisi fyrkkaa. Hyvä että on komukunnasta oleva ministeri, jolla luulisi olevan rotia tehdä järkeviä kovia uudistuksia eli palata askelia taaksepäin ja luoda uutta.

Ei varmaankaan olisi pahitteeksi, jos liikenneministerin salkkua lakattaisiin pitämästä jämäsalkkuna joka annetaan kaikkein epäpätevimmälle ministerille. Monopoliyhtiö vaatii selvää kuria valtion taholta, koska oikeaa kilpailua ei ole olemassa.

Kuten on kyse VR:n kohdolla Suomelle ratkaisevan tärkeän infran laadun säilymisestä, niin on myöskin sähköverkon kohdalla. Sähköliiton ulostulo asiassa on ymmärrettävä: http://www.hs.fi/kotimaa/S%C3%A4hk%C3%B6liitto+S%C3%A4hk%C3%B6yhti%C3%B6iden+rahanhimo+syyn%C3%A4+h%C3%A4iri%C3%B6ihin/a1305552723096

Tuhokapitalistinen ajattelu itsekkyyden palkitsemisesta keinona parempaan on osoittautunut vaaralliseksi. Pankkisektorilla nykyinen finanssikriisi on tehnyt asian selväksi. Ei ole sattumaa, että ensimmäisenä kotimaisista pankeista nimenomaan OP-Pohjolan luottoluokitus tippui ensimmäisenä. Sillä mikä erottaa OP-Pohjolan muista? Johtajien optiot, jotka on junailtu vastaavalla tavalla hämärästi kuin Wall Streetilla.

Pahasti on johtajien arvot ristissä yrityksen arvoihin kun tämäkin palkkasotku päästettiin syntymään. Nyt se on hoidettu ja venäläiset työntekijät saaneet rahansa. Valtion yhtiössä on vallalla käsitys että siellä voidaan tehdä mitä vain. On perin kummallista että yleensäkin valtio ja kunnat ovat näyttämässä pahinta mallia toisille yrityksille kuinka huonosti työntekijää voidaan kohdella. Tässä parin VR-konsernin johtajan nolo loppu, varmaan silmissä kiilteli palkkiot hienosta maailmanvalloitus yrityksestä.
http://www.aamulehti.fi/Talous/1194701727252/artikkeli/mtv3+vr+n+johtajat+saivat+potkut+venalaisen+halpatyovoiman+kayton+vuoksi.html
Kuljetusala on Euroopan laajuisesti syvällä ja siellä yrittää vielä kansallinen rautatieyhtiömmekin olla veronmaksajien rahoilla ottamassa kilpailuun osaa

Yksityinen pörssiyhtiö saa minun puolestani asettaa bonustavoitteeksi vaikka toimitusjohtajan nenäkarvojen kasvattamisen, mutta VR ei ole yksityinen pörssiyhtiö. VR on valtion omistama yleishyödyllisiä palveluja tuottava monopoliyhtiö, joten liikevoiton asettaminen bonustavoitteeksi ei ole hyväksyttävää. VR:n tehtävä ei ole tuottaa valtiolle rahaa, vaikka poliitikot näyttävät tällaisessa harhaluulossa elävän. VR:n tehtävä on tuottaa kohtuuhintaisia, koko maan kattavia tavara- ja henkilöliikennepalveluja. Koska VR:llä on monopoliasema, mitään muuta ei VR:ltä voida vaatia. Jos VR:n tavoitteena on tuottaa yhä enemmän rahaa, VR:stä on tehtävä normaali pörssiyhtiö ja valtio-ohjauksesta on luovuttava kokonaan. Samalla VR:n monopoli raideliikenteessä on lakkautettava.

Näitä luetaan juuri nyt