Fingerpori-sarjakuvan piirtäjä pähkäilee maailmaa vitsien takana.

Ylioppilaslehti on kohauttanut ennenkin

Pertti Jarla
Blogit Tähän on tultu 1.2.2013 18:56

1956 lopulla Ylioppilaslehden päätoimittajana oli Heikki Kääriäinen. Lehti asettui tukemaan Unkarin kansannousua ja tuomitsi Neuvostoliiton toimet Suomen virallisen YYA-linjan vastaisesti.

1965 Päätoimittajanaan Jorma Cantell Ylioppilaslehti suututti konservatiiveja esiteltyään vappunumerossaan eroottista korkeakulttuuria ja puolustettuaan jumalanpilkasta syytettyä Hannu Salamaa. 1966 vappuna lehti uskaltautui arvostelemaan itse kirkkoa, mm. ”tapakristillisyyttä, kirjaimellista raamatuntulkintaa, kirkon sidonnaisuutta valtioon sekä sen suhdetta 30-luvun oikeistoradikalismiin ja 60-luvun pasifismiin”. Aiheesta tuolloin järjestettyä keskustelutilaisuutta voi kuunnella YLE:n arkistossa.

2013 Ylioppilaslehden päätoimittaja Vappu Kaarenoja sonti linja-autossa housuunsa.

Pertti Jarla

Kirjoittaja on porvoolainen sarjakuvantekijä.

Keskustelu

ja Turun ylioppilaslehti oli 60-luvun lopulla niin kommunistisen ja anarkistisen aivopesun touhussa, että lopulta Turun torilla suuri joukko opiskelijoita poltti julkisesti lehden saadakseen edes jotain huomiota toisinajattelijoillekin. Päätoimittaja Matti Vimpari mm. kieltäytyi julkaisemasta lehdessä erään opiskelijan runon polttoitsemurhan tehneestä Jan Palachista venäläisten Tsekkoslovakiaan tehdyn invaasion jälkeen.

”Lehti asettui tukemaan Unkarin kansannousua ja tuomitsi Neuvostoliiton toimet Suomen virallisen YYA-linjan vastaisesti.”

Älkäämme ymmärtäkö tuota väärin. En puhuisi suoranaisesta vastaisuudesta, kun Suomen virallinen linja ei ollut päinvastoin tuomitseva/tukeva, vaan sivussapysyvän vaikeneva. Ylioppilaslehti siis otti monen muun tavoin asiaan kantaa, toisin kuin Suomenvastuullinen valtiojohto, joka katsoi olevan liian uskaliasta ryhtyä avoimesti tukemaan unkarilaisia.

”Kohauttanut?” …ketä tämä ”kohu” kiinnostaa?

Aiheet nimeltä ”tapakristillisyys, kirjaimellinen raamatuntulkinta ja kirkon sidonnaisuus valtioon” ovat ongelmia edelleen. Niistä kirjoittamalla ei ehkä enää kohahduta. Kuitenkin nykyäänkin esimerkiksi Yhdysvalloissa kirjaimellisen raamatuntulkinnan airueet yrittävät tosissaan estää evoluutio-opin opettamista kouluissa. Suomessakin nämä fundikset ovat netin keskustelupalstoista löytäneet uuden temmellyskentän.

Oltakoot Ylioppilaslehden menneistä linjauksista ja asenteesta mitä mieltä tahansa niin ainakin ne herättävät keskustelua tänäkin päivänä ja ihan syystäkin. Vuonna 2013 suomalaiset Ylioppilaslehden toimittajat paskovat housuunsa ja tekevät siitä journalismia.

Onneksi en mennyt opiskelemaan yliopistoon.

Oman ikääntymiseni huomaan mm. siitä, että en enää välttämättä ymmärrä nuorten asioita tai kannanottoja. Siis ei oikein voi ottaa kantaakaan niiden tempauksiin, kun ei ymmärrä mistä asiassa on kyse. Että onko tässä kyseessä vakavaksi tarkoitettu esitys, ja jos niin, mitä sillä tavoitellaan. Vai onko juttu puhdasta dadaa.
Tässä muutama päivä sitten kun jossain ohjelmassa satuin näkemään tuon päätoimittajan vastaamassa kysymykseen mitä merkittävää ylkkäri on hänen aikanaan saanut aikaiseksi, Hän ilmeisen tosissaan kertoi, että lehti on ensimmäisenä Suomessa käyttänyt hipster-sanaa. Just. 30-luvulla sama porukka tavoitteli Suur-Suomea AKS:n hengessä, ja 60-70-luvuilla kommunismia. Nyt sitten paskotaan housuun.
Jotenkin tuntuu, että että tämä nykyinen 20+ sukupolvi ei tule muuttamaan maailmaa.
Mahdollista tietysti on, että minä vain en ymmärrä.

Tämä vahvistaa käsitystäni yliopistosta henkisenä edelläkävijänä.

Muutaman vuoden päästä on muotia kakkia housunsa junissa, busseissa, metroissa jne. Toivottavasti tämä jalo tapa muodostuu myös perinteeksi esim. joulupöydässä ja juhlaillallisilla. Eikä olisi yhtään huono tapa jos onnistuneiden neuvottelujen jälkeen sopimuksen allekirjoituksen yhteydessä osapuolet vielä sinetöisivät sopimuksen kakkimalla yhdessä housuihinsa.

Tuskinpa oikeasti sontivat. Eiköhän tämäkin juttu saa jatkoa, jossa toimittajat kertovat halunneensa herättää keskustelua jostain ihan muusta.

En tosin keksi mitä muuta tuo voisi kritisoida kuin keltaista lehdistöä, ja sen kritisointi nyt taas ei olisi minkään sortin uutinen. Eli kaukana ollaan yhteiskunnallisesti merkittävästä keskustelusta silti.

Pelkään pahoin, että toimittajat ovat lukeneet liikaa Fingerporia, mutta totisia torvensoittajia kun ovat, eivät ole aivan ymmärtäneet sarjan luonnetta. Kannattaisikohan sinne lisätä ohje ”Elkää tehkö tätä kotona, bussissa tai julkisella paikalla”.

1950-luvun Ylppäri heijasteli lukijakunnan tuntoja Unkarin asiassa. Samansuuntaisesti kirjoittivat toki myös HeSa ja Uusi Suomi. 1960-luvun ylioppilaana muistan lähinnä ärsyyntyneeni Ylppärin radikaalista linjasta, joka oli hyvinkin vastakkainen minun ja monien tovereitteni arvomaailmalle. Aikuisena en enää ole seurannut sen vaiheita, toivottavasti ylioppilasmaailman moniarvoisuus välittyy sen palstoille paremmin kuin minun nuoruudessani.

Nyky-ylppäri pyrkii samaan sarjaan Duudsonien kanssa. Housuihin paskantaminen on hyvä alku, mutta tarvitaan paljon enemmän.

Ihmisillä on eri askareet. Toiset askartelevat Kekkosen pissalla ja sammuneella tuhkalla. Toiset kakalla.

Mielestäni kakkatempauksen kritiikki narsistista journalismia kohtaan on täysin aiheellinen, joskin toteutuksessa olisi voinut olla vielä hiukan hiomisen varaa.

Näitä luetaan juuri nyt