Fingerpori-sarjakuvan piirtäjä pähkäilee maailmaa vitsien takana.

Verotus jätskin varastamisena

Pertti Jarla
Blogit Tähän on tultu 18.10.2012 12:08

Conan O’Brien twiittasi noin vuosi sitten:

”Just taught my kids about taxes by eating 38% of their ice cream”

Tätä tuskin kannattaisi ottaa kovin vakavana poliittisena kannanottona, mutta ahkerasti se leviää netissä muiden vastaavien verotuskriittisten viisauksien tavoin. Yhteistä näissä on ajatus siitä, että valtio vie palkastamme näin ja näin paljon ja eikö olekin kauheaa.

Tällaista argumentointia tarjoillaan ahkerasti USA:sta, jossa eurooppalaistyylistä hyvinvointivaltiota ei ole edes kokeiltu, mutta luulisi sielläkin tajuttavan että verorahoilla myös saa jotain: sekin osavaltioiden välinen valtatieverkko, jota pitkin yksityinen sektori pärtsäilee, on julkisin varoin rakennettu. Ehkä verotuksen vastaisuutta ruokkiikin näyttävien, positiivisten julkisten investointien puute. Irakin sota ei oikein käy.

Jäätelön syöminen vertauksena ontuu, koska isä ei voi sillä kuin kasvattaa omaa mahaansa. Osuvampaa olisi puhua viikkorahojen viemisestä. Otetaan vaikka 38% viikkorahoista jotta saadaan oikaistua kakaran hampaat. Tämä ei enää kuulosta niin vetoavasti varastamiselta.

Olennaista on myös, mitä käteen jäävillä omilla rahoilla saa: jos verottaja-isi vie vähemmän, muuttuuko eläminen toisaalta kalliimmaksi kun joutuu hankkimaan ennen ilmaisia palveluita vapailta markkinoilta?

Toki verorahoja voi käyttää hyvin tai huonosti. Amerikkalainen isä ostaa 38 prosentilla aseita kodin suojelemiseksi, suomalainen ostaa miljoonia maksavan ohjelmiston kodin tietsikkaan. Näistä asioista kannattaa totta kai puhua, ja verotuksen parhaiten toimivasta tasosta. Mutta älkää tyytykö kauhistelemaan sitä kuinka monta prosenttia meiltä ”viedään”. Se kuulostaa kuulijan aliarvioivalta yksinkertaistavalta propagandalta. Tuosta jäätelövertauksesta tulee sitäpaitsi mieleen toinen, sekin amerikkalainen:

”Anarchists want to kill mom and dad so they can have more ice cream”

Pertti Jarla

Kirjoittaja on porvoolainen sarjakuvantekijä.

Keskustelu

Conania voi lohduttaa kertomalla että täällä pohjan perillä verottoja vie siitä jätskistä puolet. Ensi vuoden alusta jo pelkkä ALV riittää kattamaan 2/3 tuosta Conanin maksamasta kokonaisverosta.

Tästä Suomessa väännetään edelleen. Ratkaisuja olisi kaiketi monenlaisia. Verokuitti.fi on järkevin palvelu missä näkee yläotsikoittain mihin verorahat menevät. Sitä mitä niillä saa on tietenkin hyvin yksilöllinen asia.

Verotuksella kerättyjen rahojen jakaminen esim. kehitysapuna on jo selkeästi varastamista. Siinä valtio on ikäänkuin Robin Hood, joka ottaa rikkailta ja jakaa rahat köyhille. Vaikka rahat päätyisivätkin todellisille köyhille, (useimmiten eivät) on toiminta silti täysin moraalitonta. Nämä niin kutsutut ”rikkaat”, joilta otetaan ovat mm. kansaneläkkeellä kituuttavia, jotka maksavat ainakin arvonlisäveroa. Eniten tässä kaikessa ärsyttää se, että jotkut näitä varoja koordinoivat henkilöt nostavat itsensä jalustalle hyväsydämmisiksi auttajiksi, käydessään toisten kukkaroilla valtion verotuskoneiston voimalla.

Yhteiskunnan nakeminen jonkinlaisena mafiana lienee helpoin tapa hahmottaa anarkisteja. Idea tuossa on se, etta yhteiskunta keraa suojelurahoja (verot) jaseniltaa, jotka eivat alunperin valinneet vapaaehtoisesti haluavatko he olla osa jarjestelya. Yhteiskunta sitten nailla suojelurahoilla kustantaa konstit joilla se voi yllapitaa suveneeriutta, vakivallan monopolia yms.

Kuten mika tahansa jarjestaytynyt rikollisuus organisaation on tarjottava jotain, jonka vuoksi suuri enemmisto ei poista sen olemassa olon edellytyksia. Yhteiskunnan tapauksessa tama tarkoittaa vaikkapa vaalirituaalia, jolla yhteiskuntaorganisaatio selittaa miksei sita tule nahda mafiana. Osavastuu kyseisesta jarjestaytyneesta rikollisuuudesta on aanestajan, joka on delegoinut valtansa edustajille jotka tuskin edes tajuavat olevansa jarjestaytyneen rikollisuuden kanssa tekemisissa. Edustajien harhamielikuvissa yhteiskunta on jotain jalompaa. Vaivautuivathan he olemaan jarjeston luottomiehia.

Uskoa yhteiskuntamafian laillisuuteen luodaan monin keinoin. Lapset opetetaan kyseisen jarjeston rahoittamissa kouluissa. Nuorten miesten seremoniallista mieheksi tuloa pyssyn kanssa metsassa juoksentelun parissa, joka sekin sitouttaa samaan vakivaltamonopoliin.

Etta noin. Anarkistinen yhteiskuntanakemys voi herattaa ajatuksia, seka varmasti luo uuden nakokulman keskusteluun ’mika on tarkeaa’. Henkilokohtaisesti en kuitenkaan voi allekirjoittaa yhteiskunnan ja mafian rinnastamista. Tolkullisen yhteiskunnan rakentaminen on paljon vaikeamaa, kun sen kritisointi vaikkapa anarkistien retoorisilla kikkailuilla. Sellaiseen sortuminen on alyllista laiskuutta.

Näitä luetaan juuri nyt