Fingerpori-sarjakuvan piirtäjä pähkäilee maailmaa vitsien takana.

Valerie Solanas ja SCUM, itse itseäni kritisoiden

Pertti Jarla
Blogit Tähän on tultu 14.5.2013 07:40

Jami Järvisen Kaasuputki-blogi käsittelee tänään pytyllä luettua Valerie Solanasin SCUM-manifestia. Osani saan minäkin mies. Innostuinhan pari vuotta sitten vertaamaan miesvihaista manifestia joukkomurhaaja Breivikin teksteihin. Kirjoitin Kaasuputkeen kommentin jossa yritän postmodernia puolustusta: kuinka Järvinen voi väittää että tekstistä voi olla ”oikea” tulkinta ja ”väärät” kertovat lukutaidottomuudesta?

En tosin usko moiseen itsekään. Lähetettyäni vastineen muistin, että voin yrittää selvittää mitä Solanas itse ajatteli tekstistään. Oliko miesten haitallisuudesta ja heidän eliminoinnistaan kirjoittaminen kirjallista tykittelyä vai totista vihapuhetta?

Googlen taltioimana löytyikin Village Voice-lehden haastattelu vuodelta 1977, haastattelijana Howard Smith.

Smith: How would you describe what the SCUM manifesto says in one statement?

Solanas: That the males can’t love – that they are emotionally deficient, and because of these emotional deficiences they fuck up the world. And all the evils of the world emanate from this male incapacity to love.

Sitten häneltä kysytään kirjan ”käytännöllisestä” osasta, miesten syrjäyttämisestä & eliminoinnista ja siihen ryhtyvästä SCUM-yhteisöstä.

Solanas: It’s hypothetical. No, hypothetical is a wrong word. It’s just a literary device.

Olen sikäli vanhanaikainen, että jos kirjoittaja sanoo selvän oloisesti tarkoittaneensa jotain, se riittää minulle. Siis:

1) Solanas todella vaikuttaa inhoavan miehiä ja pitää heitä maailman ongelmien syynä. Myöhemmin haastattelussa hän pitää Smithin aiemmin kirjoittamaa lausetta ”She’s a man-hater, not a lesbian” kunnianloukkauksena. Ei kuitenkaan miesvihasyytöksen takia, vaan ”because I have been a lesbian”.

2) SCUM, Society for Cutting Up Men, on pelkkä kirjallinen tehokeino. Manifesti on siis miesvihainen, voisin jopa sanoa vihapuhetta, mutta sen ei voi katsoa tosissaan yllyttävän miesten deletointiin maailmasta.

Ensisijainen virheeni arvioidessani aiemmin SCUM-manifestia oli se, että luin siitä vain pätkiä sieltä täältä. Turvauduin enemmänkin Antti Nylénin ja Atlas Saarikosken toisen käden näkemyksiin. Ennen kaikkea olisi pitänyt etsiä Solanasin omia kommentteja. Mitä Järvisen mainitsemaan huumorintajuttomuuteeni tulee, aion harrastaa sitä jatkossakin päivätyön vastapainoksi.

Pertti Jarla

Kirjoittaja on porvoolainen sarjakuvantekijä.

Keskustelu

Onpa lapsellista.

”That the males can’t love – that they are emotionally deficient, and because of these emotional deficiences they fuck up the world. And all the evils of the world emanate from this male incapacity to love.”

Aika samanlaista kuin ”kaikki juutalaiset on pahoja” joka oikeutti heidän sulkemiseen keskitysleireihin. Ei ainoastaan miesvartiojoiden toimesta.

Itse olen miespuolinen ja osaan rakastaa. Poikkeusko? En tosiaankaan.

Minua alkoi hieman ihmetyttää tuo haastattelulainaus. Kirjailijalta kysytään, mitä hänen kirjansa sanoo, ei siis, mitä hän itse sanoo. Miten tästä voi päätellä kirjailijan mielipidettä? No eipä oikein voikaan.

Katsoinpa siis linkitettyä haastattelua itse ja se onkin hieman monisävyisempi. Ei pidä ymmärtää väärin, Solanas kyllä vaikuttaa miesvihamieliseltä, mutta ei itsekään lue itseään suoraan SCUM-yhteisöön kuuluvaksi saati ketään muuta. Yhteisö ylipäätään, ei siis vain kirjan kuvailema suora toiminta, on kirjailijan mukaan pelkästään kirjallinen tehokeino. Se ilmenee oikeastaan vain mielentilana tai asenteena.

Se, onko SCUM vihapuhetta vai kirjallisuutta, on ehkä turha kiistanaihe ylipäätään. Rajatapaus ja riippuu tulkinnasta. Aika harva on kuitenkaan toistaiseksi omaksunut teoksen sanomaa tosissaan, paitsi sen tuomitsevat. Onko edes olemassa sellaista keskustelukulttuuria tai diskurssia, johon SCUM sopisi ja jota se yllyttäisi ja jatkaisi – siis vastaavaa kuin esimerkiksi ”maahanmuuttokritiikin” vahvistama rasistinen diskurssi? Viittaan tässä siihen, että vihapuhe toimii lähes määritelmällisesti jo olemassaolevaa asenneilmastoa vahvistavana ja toisten vihapuhetta tukevana.

Niin, toki netissä ja arjessa naissukupuoli haukkuu miessukupuolta ja päinvastoin. Miehet ovat niiden mukaan tunteettomia paskiaisia, joilla on vain yksi asia mielessä, ja naiset taas epäloogisia, pihtareita ja huoria, usein yhtäaikaa. Solanasin aikaan jälkimmäisillä miesvihapuhujilla oli enemmän valtaa ja sikäli kirjallinen teos avasi päätä toiseen suuntaan. Kärjistettyyn johtopäätökseen päätyvänä teoksen voi lukea myös niin, että tällainen sukupuolten välinen vihapuhe on naurettavaa. Sellaisena se on vihapuhetta, joka paljastaa oman luonteensa ja kääntyy itsekriittiseksi.

Joka tapauksessa juupas-eipäs-keskustelu Solanasin teoksen vihapuhemaisuudesta on omiaan vahvistamaan mies-nainen-vihapuhetta, joten sitä on turha jatkaa.

Sukupuolen perusteella tapahtuva selektiivinen abortti on huomattavasti inhimillisempää kuin jo syntyneisiin ihmisiin kohdistuva väkivalta. Kannatankin lämpimästi esimerkiksi Kiinassa ja Intiassa tapahtuvaa tyttösikiöiden abortointia.

Näitä luetaan juuri nyt