Blogit

Fingerpori-sarjakuvan piirtäjä pähkäilee maailmaa vitsien takana.

Vaihtoehtomedia vaarassa hukkua, itsetyytyväisyyteensä

Blogit Tähän on tultu 22.12.2011 09:30
Pertti Jarla
Kirjoittaja on porvoolainen sarjakuvantekijä.

Skepsis ry antoi tänä vuonna Huuhaa-palkinnon Magneettimedia-lehdelle. Hyvään kohteeseen meni. Julkinen kritiikki voisi parhaimmillaan johtaa tällaiset vaihtoehtomediat terveeseen itsetutkiskeluun. Mutta pelkään että ei.

Vaihtoehtomediat eivät ole mikään vähäpätöinen vitsi. Magneettimedia-lehden levikki on 330 000 taloutta, oululaisille ja lahtelaisille se on erittäin tuttu. Nettilehtinä ilmestyy monia samanlaisia, kuten Verkkomedia ja Vaihtoehtouutiset, unohtamatta lukemattomia blogeja.

Vaihtoehtomedia puhuttelee USA:n politiikkaan ja globaaliin kapitalismiin kriittisesti suhtautuvia. Tähän liittyy kritiikki valtamediaa kohtaan, suosikki-inhokkina tuntuu olevan Erkko-imperiumin lippulaiva, Helsingin Sanomat.

Älkää nyt ymmärtäkö väärin: vahvimpien, kuten USA ja HS, näkyvä kritisointi on hyvä asia. Mutta vaihtoehtomedian nykytila on mielestäni onneton, ja pelkään että se on katoamassa itsetyytyväisyyteensä ja muuttumassa vitsiksi.

Valta- ja vaihtoehtomedian suhde on vähän samanlainen kuin virallisella tieteellä ja vaihtoehtotieteellä. Valtavirta ilmoittaa pyrkivänsä objektiivisuuteen, mutta lipsahduksia siitä on nähtävissä varmaan päivittäin. Tieteentekijä jossain miellyttää rahoittajiaan, lehden toimituksen kytkökset vaikuttavat sisältöön.

Jostain ihmeen syystä, sen sijaan että pyrittäisiin lisäämään objektiivisuutta, ”vaihtoehto” tuntuu olevan kehittää rinnakkainen systeemi, jossa vähäinenkin objektiivisuus heitetään ikkunasta ulos. Objektiivisuuden ja luotettavuuden ongelmien kanssa jää painimaan perinteinen valtavirta.

Näyttäisi nimittäin siltä, että jos valtamedian objektiivisuutta arvostellaan, siitä seuraa edes jonkinlainen enemmän tai vähemmän näennäinen itsetutkiskelu. Epäilisin, että yksittäinen HS:n toimittaja saattaa miettiä näitä asioita aika paljonkin punaviininsä äärellä.

Sen sijaan vaihtoehtomedia tuntuu lähtevän siitä, että kaikenlainen kritiikki on yritys vaientaa, kampittaa sen arvokasta missiota. Kritiikin taustalla ei nähdä omia virheitä, vaan vallanpitäjien juonia. Tältä heidän julkiset reaktionsa ainakin näyttävät. Oletteko muuten nähneet vaihtoehtomediassa paljonkin uutisten oikaisuja?

Tämä on erittäin vahingollinen ajattelutapa, lähde- ja itsekritiikin puutteessa vaihtoehtojournalistit ovat kaikean miellyttävältä näyttävän pseudotiedon vietävissä.

Lopputuloksena on julkaisuja, joissa hyvät ja asialliset artikkelit hukkuvat roskan sekaan. Toimittajien mediakriittisyys on täysin vääristynyttä: se kohdistuu yhteen suuntaan, oikeansuuntaiset väitteet niellään välillä hyvinkin naiivisti.

Tässä Pohjois-Korean propagandakoneisto vie Kansan Äänen toimittajia kuin porsaita narussa.

Magneettimedia uskoo, että lentokoneiden taakse tietyissä korkeuksissa syntyvät tiivistymisvanat ovatkin salajuoni sään muuttamiseksi.

Verkkomedia taas pitää uskottavana ajatusta, jonka mukaan tappajaviruksia kehitellään, jotta valtaeliitti voisi massamurhata meidät ja hallita jäljellejääneitä ”paljon tehokkaammin”.

Antti Heikkilä ei tunnetusti tullut tsekanneeksi, että kuva säteilytetyistä kasveista oli huijausta.

Toisaalta valtamedia, kuten paljon haukuttu Helsingin Sanomat, on paljon kriittisempi ja moniäänisempi kuin halutaan uskoa. Kukapa julkaisikaan pääkirjoitussivullaan tekstin siitä, kuinka syöpä yleistyy ydinvoimaloiden läheisyydessä?

Siis: kannatan ajatusta vaihtoehtoisesta mediasta, mutta se on mielestäni vaarallisen syvällä itsetyytyväisyydessä, johon sillä ei ole aihetta yhtään enempää kuin valtamedialla jolle se naureskelee.