Uhatut–herkkänahkainen väestönosa

Iltalehden nettifoorumilla keskustellaan, ”miksi Hesarin Fingerpori pilkkaa perussuomalaisia?” Kyse on tuoreesta stripistä, jossa ensin luetaan lehdestä otsikko ”Perussuomalaisia uhkaillaan työpaikoilla”. Seuraavassa kuvassa ilmeisen työtöntä miestä uhkaillaan työpaikan hankkimisella, jolleivat ”tuollaiset puheet” lopu.

Kuvasin siis perussuomalaisen työttömänä. Vitsi ei olisi muuten toiminut, ja onhan heillä vankka kannatus siinäkin väestöryhmässä. Olen kyllä itsekin tavannut oikein hyvinpalkattuja puolueen kannattajia. Mitä perussuomalaista uhkaileviin ravintoloitsija- ja poliisihahmoihin tulee, en mielestäni kuvannut näitä juurikaan positiivisemmassa valossa.

Onhan näitä nettikeskusteluja, mutta kiinnostaa kysyä, miksi juuri tästä aiheesta? Kyse on yhdestä stripistä. Fingerporissahan on aiemmin kuvattu humoristiseen sävyyn ainakin seuraavia:

Punavihreät, vihreät, kristityt, muslimit, juutalaiset, miesasiamiehet, arkkitehdit, lääkärit, tieteentekijät, vaihtoehtohoitajat, autokauppiaat, natsit, anarkistit, kepulaiset, kuvataiteilijat, kirjailijat, sodissamme taistelleet miehet, lotat, ruotsalaiset.

Edellämainituista muutama yksittäinen kristitty on valittanut, enimmäkseen palaute siltä suunnalta on ollut positiivista. Voi olla, että joku juutalainen lukija suuttui joskus, se jäi minulle epäselväksi. Yksi arkkitehti pahastui jossain määrin. En ole varma, onko tällaista keskusteluketjua aiemmin syntynyt.

Väittäisin reaktion johtuvan siitä, että toisin kuin vaikka vihreät, perussuomalaiset tuntevat olonsa jossain määrin uhatuksi. En usko että heillä on aidosti syytä olla huolissaan, mutta on se silti ymmärrettävää. On aika yleistä ja sallittua naureskella heille. Stripin uutisotsikkokin oli tosielämästä. Uhattuna olemisen tunnetta ei vähennä kutsua heitä herkkänahkaisiksi neideiksi, päinvastoin.

Eiköhän tuo liene aika syvältä kumpuavaa laumakäyttäytymistä; jos kokee tulevansa kollektiivisesti tönityksi, ei hyvää ole luvassa. On helppo kuvitella kehityksen johtavan vakavampiin vainoihin. Uhatuksi itsensä tunteva ryhmä tuntuisi reagoivan fiktioon vähän eri tavalla kuin muut:

-Jos ryhmä näkee edustajiaan kuvattuna humoristisessa yhteydessä, se nähdään pahantahtoisena pilkkaamisena. Kristitty, jonka mielestä hänen uskonsa on uhattuna, näkee sarjakuvassa leppoisasti käyttäytyvän papin rienauksena.

-Fiktiossa kuvattu ryhmän jäsen nähdään yksi yhteen kuvauksena siitä, millaisia kaikki ryhmän jäsenet ovat. Eihän keskiverto yritysjohtaja kuvittele, että Dilbert-sarjakuvan pomo on kuva kaikista esimiehistä. Perussuomalainen kuitenkin ihmettelee, miksi olen kuvannut persun työttömänä kun heillä sentään on kannattajia monissa väestönosissa.

Yleistäminen, ihmisryhmän näkeminen täysin tasalaatuisena ja yksimielisenä massana, on tietysti osa ryhmään kohdistuvaa alistamista. Mielestään uhattuun ryhmään kuuluva näyttääkin olettavan, että häntä yleistetään.

Toivoisin niiden perussuomalaisten, jotka viime aikoina ovat mielestään kokeneet syrjintää, miettivän näitä asioita ennenkuin seuraavan kerran ihmettelevät kuinka muslimit voivat olla niin herkkänahkaisia kiukuttelijoita.

(Mitä työttömiin tulee, uskoisin heitä olevan kaikenlaisia yrityskauppojen vuoksi irtisanotuista ahkerista työmyyristä sellaisiin työnpakoilijoihin jollainen itse olin 1990-luvun alussa.)