Tuomas Enbuske esittelee uusliberalismia

Profiilikuva
Kirjoittaja on porvoolainen sarjakuvantekijä.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA on julkaissut Tuomas Enbusken kirjoittaman pamfletin ”Ajatusten alennusmyynti”. Siinä käydään läpi länsimaisen markkinatalouden ja uusliberalismin kriitikoiden väitteitä. Niitä runtatessaan kirja esittelee itseasiassa vapaan markkinatalouden kannattajien ajatusmaailmaa. Sen se tekee selkeästi, ja on tervetullutta vastapainoa Naomi Kleinin ja kumppaneiden pamfleteille.

Kirja on julkaistu vapaasti luettavana .pdf:nä. Näin pitääkin toimia, jos pamfletin ajatusten halutaan leviävän ja tekijöillä on taloudellisesti siihen mahdollisuus. Ajatusten alennusmyynnin teeseistä ei pidä suuttua, vaikka olisi kuinka vasemmistolainen: näin varmaankin ajattelevat monet talouden vaikuttajat, kuten esipuheen kirjoittaja Matti Apunen. On parempi, että he kertovat mielipiteensä yleisölle suoraan, eivätkä kätkeydy ketään loukkaamattoman ympäripyöreän lässytyksen taakse.

Enhän minä ole tätä vielä alusta loppuun lukenut, pätkän sieltä täältä. Mutta alanpa heti kritisoimaan sitäkin vähää. Enbuske kommentoi poliitikkojen vaalirahakohua ja korruptiota yleensä. Hänen mukaansa se johtuu siitä, että poliitikot ovat saaneet mandaatin säännellä taloutta. Tällöin

”…markkinatalous siirtyy sinne, missä on jotain ostettavaa. Aletaan ostaa poliitikkoja.”

Tuo on muotoiltu vähän hassusti, aivan kuin poliitikkojen ulkopuolella markkinoilla ei olisi oikein mitään ostettavaa. Tietääkseni kuitenkin on. Samalla markkinatalouden edustajilta riisutaan kaikki vastuu. He vain menevät talouden lakien mukana, ja talous ostaa kaikkea mitä voi.

Tällä logiikalla autoilija, joka lahjoo poliisin, voi syyttää yhteiskuntaa joka on antanut poliisille oikeuden rajoittaa liikenteen kulkua. Ongelma poistuisi tekemällä liikenteestä sääntövapaa viidakko. Niinhän se poistuisi, mutta yleistilanne jota korjaamaan liikenteen sääntely on aloitettu, huononisi. Sama pätee mielestäni talouden sääntelyyn.

Todetaan myös

”kun poliitikot alkavat säännellä ostamista ja myymistä laeilla, markkinatalous siirtyy sinne, missä on jotain ostettavaa. Aletaan ostaa lainsäätäjiä.”

Mutta hetkinen, jos lait ohjaavat markkinoiden ostokäyttäytymistä…eihän poliitikkoja ja virkamiehiä saa ostaa. Sekin on kielletty laissa. Nyt ontuu järkeily.

Samoin toinen kömpelö kohta on nostettava esiin. Pamfletti väittää, että elintaso on kohonnut sen jälkeen, kun talouden sääntely on heltynyt ja kultaiselle 1980-luvulle on turha haikailla. Väite sinänsä ei ole ollenkaan heikko, mutta vertailu 1980-luvun alun ja nykypäivän välillä ontuu:

”[1980-luvulla] heti aluksi on luovuttava tietokoneesta, Twitteristä ja Facebookista. Ei kai nyt kuitenkaan MP3-soittimesta? Kyllä. Nuo kaikki keksitään myöhemmin talouttaan vapauttaneissa maissa”

En nyt edes ala ruotimaan sitä, milloin ja missä tietokone keksittiin. Joka tapauksessa on äärimmäisen yksinkertaistavaa heitellä teknologian edistysaskelia ja sosiaalisen median innovaatioita ja kytkeä ne taloudellisen sääntelyn vapautumiseen. Samoin voitaisiin puolustella kommunismia: 1916 venäläisillä ei ollut avaruusasemaa, 1976 oli. Tiede etenee niin kauan kun ei uudelle keskiajalle mennä. Vaikka talouden sääntely nyt kiristyisi USA:ssa ja Japanissa, ne tuottaisivat seuraavien 20 vuoden aikana takuuvarmasti uutta teknologiaa.

On toki hyvääkin sattunut silmään. Tuomas Enbuske kuvaa osuvasti sitä älyllisesti laiskaa tapaa, jolla kapitalismia syytetään kaikesta perhesurmista rasismiin. Samoin uusliberalismi tarkoittaa kriitikoille ristiriitaisesti

”täysin vapaata taloutta, mutta silti suuryritysten tukemista valtion budjetista ja pankkien pelastamista kriisitilanteessa”

Uusliberalismin kriitikon tulee tuntea kohteensa, ja siihen tämä pamfletti on suositeltavaa luettavaa.