Fingerpori-sarjakuvan piirtäjä pähkäilee maailmaa vitsien takana.

Tieteellinen maailmankuva, onko se kylmä ja kova?

Pertti Jarla
Blogit Tähän on tultu 21.4.2012 07:20

Kun länsimaista tieteellistä maailmankuvaa vertaillaan vaihtoehtoisiin – uskonnollisiin ja muuten mystisiin – kuulee usein puhuttavan ”kylmästä” ja ”kovasta” tieteestä. Vaihtoehtoiset maailmankatsomukset antavat ”lohtua” ja ”mielenrauhaa”. Oma käsitykseni on täsmälleen päinvastainen.

Tämä mies uskoo Zeta Reticulista viestivien avaruusolentojen sanomaan. Aivan kohta maapallon navat muljahtavat, mullistukseen liittyy kuolemaa ja hävitystä. Kirjoittaja on ahdistunut, miettii pitäisikö lähimmäisiä varoittaa. Ikävää luettavaa.

Maailmanlopun ennustuksia ja päivämääriä on kerätty ihailtavan ahkerasti tälle sivustolle. Pienille lahkoille ja kulteille on helppo naureskella, mutta oman Raamattumme sanomaa on vaikea luontevasti tulkita yhtään valoisammin: meidän tuntemamme maailma loppuu, Tuomari tulee ennustamattomana ajankohtana. Suurin osa ihmiskunnasta syöstään kadotukseen.

”Lohdullista” ja ”valoisaa” maailmanlopputarinoissa on se, että valittu joukko pelastuu toiseen tai virheettömäksi päivitettyyn maailmaan. Kannattaa kuitenkin miettiä todennäköisyyksiä: suuri enemmistö yleensä tuhoutuu, tai ainakin jää kituuttamaan nykyistä surkeampaan kadotuksen tilaan. Tätä on myös Raamatun tarjoama kuolemattomuus useimmille meistä. Mukavan sielunvaellusmyytin tiede kieltämättä riistää.

Uskonnon potentiaalinen ahdistavuus on kyllä tunnettu myös kirkon piirissä, mm. teologian tohtori Kari Kuula kirjoittaa siitä hyvin.

Tieteellisen maailmankatsomuksen mukaan Maa joutuu laajenevan Auringon keittämäksi noin viiden miljardin vuoden kuluessa. Ihmiskunnalla on niin paljon aikaa seilata muihin aurinkokuntiin, ottaa muitakin luontokappaleita messiin. Avaruuslentojahan on tehty vasta vajaa 60 vuotta. Koko maailmankaikkeuden eliniän ennuste vaihtelee teorian mukaan, mutta on ainakin sata miljardia vuotta.

Tiede varoittaa ilmastonmuutoksista ja resurssikriiseistä, mutta tarjoaa niihinkin ratkaisuja ottamatta kantaa siihen, ketkä yksilöt ovat tuomittuja jäämään henkiin ja ketkä menehtymään. Tutkijat eivät myöskään koskaan ole käsittääkseni kehottaneet haaskaamaan luonnonvaroja ja tuhoamaan eliölajeja. Sotaankaan ei, muuten, ole menty valkotakkisten käskystä.

Monet uskonnot ja kultit myös tekevät hävettäväksi ja rangaistavaksi luonnollisiksi tiedettyjä, harmittomia asioita, kuten jokainen Raamattuakin joskus tunnollisesti seurannut tietää.

Jos lääkäreiltä ja biologeilta kysytään, ei ole mitään syytä miksi naisia tai homopareja pitäisi syrjiä yhteiskunnassa. Tutkimukset esimerkiksi homopareista vanhempina ovat vain vahvistaneet heidän asemaansa. Sortamisen perustelut tulevat pehmeämmiltä maailmankatsomuksilta. Onanoimaan lääkärit suorastaan kehottavat.

Tieteen jatkuvasti tarkentuva maailmankuva näyttäytyy minulle lähes ällöhumaanina ja lohdullisena verrattuna uskontoihin ja zetalaisuuden kaltaisiin kultteihin.

Mutta, maailmankuvan tarjoama tunne ei kerro mitään siitä, onko se totta? Itse pidän tätä tietokonettani aivan riittävänä osoituksena tieteen kyvystä aidosti ymmärtää ympäröivää maailmaa. Vai taivaastako nämä on heitetty, mitä?

Pertti Jarla

Kirjoittaja on porvoolainen sarjakuvantekijä.

Keskustelu

Tutkijat eivät myöskään koskaan ole käsittääkseni kehottaneet haaskaamaan luonnonvaroja ja tuhoamaan eliölajeja. Sotaankaan ei, muuten, ole menty valkotakkisten käskystä.

Mutta tutkijat ovat kyllä luoneet jotain sellaista mikä ei ole aivan kevyttä kauraa , kuten esimerkiksi atomipommin. Turha yrittää tehdä tieteestä arvovapaata, koska sitä se ei koskaan täysin ole. Tutkijoita on turha tämän vuoksi nostaa jalostalle.He tottelevat rahaa ja kunniaa aivan samalla tavoin kuin kaikki muutkin.

Itse asiassa kaikki tieteet ja teoriat ovat sopimuksen varaisia konventioita ja konstruktioita aivan samoin kuin uskonnotkin. Tieteellä sen paremmin kuin uskonnollakaan ei tule olla mitään etuoikeutta tietoon tai ”totuuteen”. Molemmat voivat kyllä yrittää lähestyä ”totuutta”, mutta eivät ole sitä itsessään.

Kun perustutkimus löytää jotain ”uutta” niin se konstruktoidaan ja induktion kautta pyritään tietoa lisäävään päättelyyn, joka vahvistaisi vallisevan teorian ja havainnot. Päädytään jonkunlaiseen paradigmaan. Todellisuudessa tämä ”löydetty” on ollut aina olemassa. Tämän näkemyksen mukaan myös Jumalan olemassaolo on hyvin mahdollinen. koska emme pysty sitä koskaan täysin falsivoimaan ettei näin olisi.

Uskovaiset toivovat, että pitämällä jotakin antiikin tarinaa tai tarinakokoelmaa todempana muiden joukosta kykenee voittamaan luonnonlait ja pysymään ikuisesti hengissä unohtaen sanojen vertauskuvallisuuden.

Hyvä huomio tämä teksti. Tieteellinen maailmankuva voi olla ja on rakastava ja humaani lähtökohtaisesti. Jostain syystä halutaan rakentaa vastakkainasettelua tieteellinen maalmankuva vastaan muut. Itse olen uskova kristitty ja katson maailmaa ja asioita myös tieteellisestä näkökulmasta ja koen sen molempien kautta ja niiden yhdistelmänä loputtoman kiehtovana. Nämä kaksi näkökulmaa tai asiaa eivät sulje pois toisiaan, jos emme erityisesti niin halua, vaadi tai salli sitä. Tekstin lopussa kirjottajakin lähtee tieteen lyömäaseena toisia vastaan käyttämiseen. Annettakoon anteeksi pienenä lipsahduksena suhteessa päätekstiin, ja loistavana esimerkkinä juuri siitä kuinka usein ajattelemme.

Negatiivisessa mielessä tieteellistä näkökulmaa ja mitä tahansa muutakin näkökulmaa pidetään staattisena ja kiveen hakattuna, ja käytetään henkilökohtaisena lupana lopettaa oma henkinen kehitys ja etsiminen. Kun oletetaan, eikä itse oteta asiasta selvää, että tiede tai uskonto on selittänyt kaiken, ei tarvitse itse etsiä eikä tehdä mitään vaan voi rojahtaa sohvalle katsomaan tv:tä 70:ksi vuodeksi. Muut näkökulmat häiritsevät silloin tätä henkistä rauhaa ja haastavat lupamme henkiseen laiskuuteen, aihettavat sitä kautta mielipahaa ja heti pian sen jälkeen vihaa.
Se on sääli. Koska tieteelliset löydöt ovat syntyneet intohimoisten yksilöiden totaalisesta heittäytymisestä työhönsä. Eivät suurimmat tieteen ja taiteen sankarit ole rajanneet alitajuista tai yliluonnollista henkisyyttä pois maailmankuvastaan. Päinvastoin, he ovat niiden avulla avulla saavuttaneet voittonsa ja löytönsä. Etsi jos uskallat.

”Jos lääkäreiltä ja biologeilta kysytään, ei ole mitään syytä miksi naisia tai homopareja pitäisi syrjiä yhteiskunnassa. Tutkimukset esimerkiksi homopareista vanhempina ovat vain vahvistaneet heidän asemaansa. Sortamisen perustelut tulevat pehmeämmiltä maailmankatsomuksilta.”

Luonto syrjii ja sortaa homopareja kun ei anna heidän lisääntyä luonnollisesti! Mikä rangaistukseksi?

moralagent kirjoitti:
”Itse asiassa kaikki tieteet ja teoriat ovat sopimuksen varaisia konventioita ja konstruktioita aivan samoin kuin uskonnotkin. Tieteellä sen paremmin kuin uskonnollakaan ei tule olla mitään etuoikeutta tietoon tai ”totuuteen”. Molemmat voivat kyllä yrittää lähestyä ”totuutta”, mutta eivät ole sitä itsessään.”

No eivät todellakaan ole sama asia. Uskonto väittää tietävänsä totuuden, tiede vain yrittää selvittää sitä, mutta ei koskaan sano sitä löytäneensä. Ovat siis täysin toistensa ääripäissä. Tieteessä asioilla on vain todennäköisyys. Toisissa se lähestyy sataa, jolloin voidaan uskaltautua sanomaan, että se on totuus. Muissa tiedemiehen ”usko” on lyhyeen muotoon kirjoitettu ”tämän hetkisten tietojen pohjalta pidän todennäköisimpänä että”, mutta ”uskon” on vain niin paljon kompaktimpi ilmaus.

Uskonnon totuutta ei voi kyseenalaistaa, tieteessä voi ja pitää. Esimerkiksi taannoinen tapaus valoa nopeammat neutriinot. Vaikka sitä pidettiinkin erittäin epätodennäköisenä (ja joka osoittautui myös oikeaksi arvioksi), niin kyllä siinä jokunen kynä sauhusi vahvasti ennen kuin asian uskalsi kyseenalaistaa varmasti. Tieteessä ei myöskään todennettuja (siis joita ei ole väärennetty tai mitattu väärin) teorioita ole vissiin koskaan kumottu, ne vain ovat osoittautuneet pätevän ”erikoistapauksissa”. Esim. suhteellisuusteoria ei kumonnut Newtonin teorioita. Samoin suhteellisuusteoriakaan ei ole kaikenkattava, sillä mm. mustissa aukoissa sen rajat tulevat vastaan. Myös Pioneer-anomalia voi olla siihen joku poikkeus — tai sitten vain mittausvirhe tms. Ei tuollainen ole mahdollista missään uskonnossa, sillä se on täysin niiden ideaa vastaan.

1Suomalainen kirjoitti:
”Luonto syrjii ja sortaa homopareja kun ei anna heidän lisääntyä luonnollisesti! Mikä rangaistukseksi?”

Luonto syrjii ja sortaa myös joitain mies-nais-pareja kun ei anna heidän lisääntyä luonnollisesti! Mikä rangaistukseksi?

Kiitos Zoggille tarkennuksesta. Aivan siis virallinen uskonto ja kirkko lähtee olettamuksesta , että sen harjoittama uskonto antaa absoluuttisen ”totuuden” maailmasta. Kehottaisin kuitenkin kaikkia kyseenalaistamaan kaiken ”absoluuttisen totuuden” oli kyse sitten uskonnoista tai tieteistä. Henkilökohtaisesti olen kuitenkin sitä mieltä että esim kristinusko on suuremmaksi osaksi ihmisten luoma konstruktio aivan samoin kuin kaikki tieteen ”varmat” teoriatkin.Tästä syystä siis kumpikaan ei auta minua vakiintumaan että niiden tarjoama selitys maailmasta antaisi mitään absoluuttista ”totuutta” yhtään mistään.

On totta että uskonnolla ja tieteellä on ollut ikuinen vastakkain asettelu. Eikös Akvinolainenkin jo 1200-luvulla yrittänyt sovittaa tiedettä ja uskontoa yhteen niin että ne eivät olisi niin kaukana toisistaan.Sama polemiikki jatkuu yhä tänä päivänä.

Arvostan Pertti Jarlaa kolumnistina, ajattelijana ja humanistina. Tämä kirjoitus kuitenkin tiivisti hyvin, mikä popularisoidussa tiede vs. uskonto -keskustelussa on pielessä. Jarlalla on käsitteet niin pahasti sekä sekaisin että täysin määrittelemättä, että on hankalaa lähteä argumentoimaan vastaan.

Muutama kysymys Jarlalle:

Mitä tarkoitat ”tieteellisellä maailmankuvalla”? Mikä on ”uskonnollinen maailmankuva” ja asettuuko se välttämättä kontrastiin ”tieteellisen maailmankuvan” kanssa kuten esität? Mihin raamatuntutkimukseen perustat näkemyksesi raamatuntulkinnasta? Painaako oman raamatuntulkinnan vastapainona lainkaan, että Suomen valtakirkon ja sen eturivin ajattelijoiden näkemys Raamatusta ei ole lainkaan niin pimeä kuin omasi?

Mitä tarkoitat tieteellä? Pelkästään sitäkö, että sen avulla kyetään tekemään tietokoneita? (”Itse pidän tätä tietokonettani aivan riittävänä osoituksena tieteen kyvystä aidosti ymmärtää ympäröivää maailmaa.”) Ajatteletko tosiaan, että samanlaisia tieteellisiä prosesseja, joiden avulla tietokone on kehitetty, käyttäen kyetään ratkaisemaan sotiin johtaneet konfliktit, koska ”sotaankaan ei, muuten, ole menty valkotakkisten käskystä”.

Ajatteletko, että biologit ja lääkärit kykenevät vastaamaan kysymykseen homoseksuaalien yhteiskunnallisesta asemasta pelkästään nojautuen sellaiseen biologiseen ja lääketieteellisen tietoon, joka on tuotettu samanlaisin menetelmin kuin miten tietokone on kehitetty? Tai ylipäätään pelkästään nojautuen biologiseen ja lääketieteelliseen tietoon – ajatellaan se sitten vaikka hieman laajemmin kuin äsken määritellysti – miten lääkäri tai biologi ottaa kantaa homoseksuaalisuuteen yhteiskunnallisena kysymyksenä?

Lääkäri, jos hän haluaa pitäytyä lääketieteessä, ei voi rajoittua muuhun kuin toteamaan, että homoseksuaalisuutta esiintyy säännöllisesti ihmisten keskuudessa ja että se on jotain mitä ihminen ei itse valitse ja luultavasti se löytyy jossain vaiheessa jonkinlaisena geeninä. Tällaisessa toteamuksessa ei ole mitään, minkä perusteella voisi sanoa, että homoseksuaalisuus ei ole sairaus, koska myös autismia esiintyy, se ei ole ihmisen itsensä valitsema ja se voidaan todeta geenimutaationa.

Kannatan ehdottomasti homoseksuaaleille täysiä mahdollisuuksia toteuttaa itseään yhteiskunnassa, mutta en voisi kuvitellakaan, että perustelisin sitä pelkästään lääketieteen ja biologian avulla. Perustelen sitä sillä, että kunnioitan ihmisiä. Miten toisten ihmisten kunnioittamisen voi perustella biologisilla tai lääketieteellisillä menetelmillä? Tosin, vaikka kunnioitan ihmisiä ja heidän oikeuksia toteuttaa itseään, en ole sitä mieltä, että polyamoristeille pitäisi antaa mahdollisuus moniavioisuuteen. Miten voisin tätä perustella ns. tieteellisin keinoin? Eikö lääketiede ja biologia puolusta myös polyamorismia? Nähdäkseni kyllä, mutta ei välttämättä. Ainakaan sitä ei päätetä ns. tieteellisin keinoin.

Suosittelen mm:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Tiede

Mitä tiede ei voi kertoa sinulle, Aku Visala. (Hieman harhaanjohtavasta nimestään huolimatta puolueeton ja tasapuolinen kirja, joka esittelee hyvin mitä tarkoitetaan tieteellisellä ja uskonnollisella maailmankuvalla ja miten niiden suhde toisiinsa voi nähdä.)

Arjen teologiaa, Kari Latvus.

Jarla aloitti keskustelun mielenkiintoisesta aiheesta. Fisti (21.4.2012 klo 16:11) esitti aiheeseen liittyviä tärkeitä kysymyksiä.

Mystiikasta puhuttaessa tahtoisin vielä tuoda esille, että ilmeisesti niin kristillisen, islamin (suufilaisuus) ja juutalaisuuden (esim. kabbala) sekä luonnonmystiikoista näyttää löytyvän yleisinhimillistä mystistä kokemusta. Tällaisessa yleisinhimillisessä mystiikassa yksi keskeinen piirre on minuuden kokemuksen radikaalikin muuttuminen, joka ”mystisten kokemusten” jälkeen myös jää elämään arkielämään. Jossain vaiheessa mystiikan tutkimuksessa vaikutti kaksi suuntausta: toinen painotti mystisen kokemuksen universaalisuutta ja toinen kulttuurisidonnaisuutta. Mystisiä kokemuksia on tutkittu myös aivojen kuvantamismenetelmillä. (ks. lisää mystiikasta ja mystiikan tutkimuksen eri suuntauksista esim. http://en.wikipedia.org/wiki/Mysticism)

Mystiikan eräs ydin näyttäisi olevan, että elävä tietoisuus ilmetessään ihmisenä samaistuu mielessä ilmeneviin ajatuksiin, tunteisiin, muistoihin ja aikomuksiin. Se samaistuu näistä muodostuvaa psykologiseen, historialliseen, sosiaaliseen ja ruumilliseen persoonaan, mutta ydinolemukseltaan elävä tietoisuus on määrittelemätöntä ja mystisen kokemuksen kautta realisoitaessa käsitteellisen ajattelun ylittävässä yhteydessä jonkin suuren ”ykseyden” kanssa.

Mystiikka ja mystinen kokemus edellä kuvatulla tavalla ymmärrettynä on mielestäni tärkeää, kun puhutaan maailmankuvista. Muutoin ajaudutaan kovin helposti juupas-eipäs -akselille ns. ”tieteellisen” ja ns. ”ei-tieteellisten” uskonnollisten maailmankuvien kanssa. Nimittäin ulkonaisissa muodoissaan (eksoteria) valtauskontojen ihmiskuva on hyvin samansuuntainen arkiajattelun sekä ”jalostetun” arkiajattelun, eli ns. tieteellisen realismin kanssa siinä mielessä, että niissä oletetaan itsessään toisistaan enemmän tai vähemmän olemassaoleviksi yksilöllinen ihminen, toiset ihmiset, maailma, kausaalilait ja ihmisten enemmän tai vähemmän vapaa tahto saada aikaa vaikutuksia kokemassaan maailmassa. Nämä ovat kuitenkin oletuksia, joita ei näytä löytyvän kiistattomia perusteita. Sen tähden filosofit jättävätkin perustavanlaatuiset ikiaikaiset, perenniaaliset, ongelmat ratkaisemattomiksi.

Aikoinaan filosofi Berkeleyn idealismia kritisoiva henkilö potkaisi kiveä, koki tuskaa ja ilmoitti näin mitätöiteensä Berkelyn filosofian. Berkely kun väitti kaiken olevan subjektiivista kokemusta. Kritiikkiin Berkeley totesi, että se vain vahvisti hänen väitettään; kriitikko koki tuskaa, koki kiven, koki puheen, jne.

Ei näytä olevan kiistatonta keinoa ratkaista ongelmaa idealismin ja realismin suhteen, naturalismin ja supernaturalismin. Naturalistista ajattelua muuten on kritisoitu itsensä kumoavuudesta: jos elämänmuotojen ”pyrkimyksenä” on säilyä elossa jatkaakseen sukuaan, on täysin toisarvoista vastaako elämänmuodon ajatussisällöt maailmassa itsessään. Tässä mielessä Jarlan puhuma ”Tieteen jatkuvasti tarkentuva maailmankuva…” näyttäytyy eräänä mahdollisena uskomus- ja selitysjärjestelmänä. Myös tietoteoreettisesti ajatellen luonnontieteelliset tarinat maailmansynnystä yms. toimivat kuten asioiden alkuperää selittävät myytit.

Kenties ihmiskunnan olisi aika siirtyä tällaisesta juupas-eipäs – väittelystä eteenpäin? Spiraalidynamiikka voisi toimia mielenkiintoisena ajatusvirikkeenä (http://en.wikipedia.org/wiki/Spiral_Dynamics). SEn mukaan länsimaat elävät parhaillaan sinisen, oranssin ja vihreän valtataistelussa, ja kehityssuunta olisi kohti keltaista ja turkoosia.

Molempi parempi. Mainiota miten Jarlan populistisesta parodiasta päästiin syvälliseen keskusteluun. Enemmän tällaista.

Jos naturalistis-materialistista maailmankatsomusta sovellettaisiin johdonmukaisesti, olisi ihminen ymmärrettävä eläimeksi, jonka erityisominaisuutena on älykkyys. Pelkkä älykkyys ei tietenkään ole perustelu ihmisen erityiskohtelulle muista lajeista poikkeavasti. Ihmisten välisen kanssakäymisen säännöt olisi voitava perustella lajin hyvinvoinnilla, sillä kuuluuhan eläintenkin käyttäytymiseen pyrkimys oman ja lauman hyvinvoinnin maksimointiin. Johdonmukaista olisi tällöin luopua vanhusten ja vammaisten elossapitämisestä, hehän vain kuluttavat niukkoja resursseja hyödyttämättä millään tavoin lajin säilymistä. Vain lapsista sekä työ- ja lisääntymisikäisistä pidettäisiin huolta. Materialistisen maailmankatsomuksen eteneminen selittäneekin sen, että ihminen yhä useammin näyttää ymmärrettävän vain välineeksi, ei itseisarvoksi. Minua, joka jo pikkuhiljaa lähestyn 70-vuotispäivääni, tällainen kehityssuunta kylläkin kauhistuttaa.

ysahama: On totta että ihminen ei halua heittää vanhoja ja vammaisia metsään susien saaliiksi. Mutta onko tämä ihmismielen taipumus todiste tieteen metodia vastaan? Minusta tieteeseen ja rationaaliseen ajatteluun perustuen on päästy niistä ajoista joilloin ihmisiä heitettiin laumasta metsään. Uskonto on vain ollut tapa pukea tämä inhimillinen taipumus, mutta ei senkään tarvitse todistaa mistään jumalista tai tuomiopäivistä yhtään mitään.

Komppaan nimimerkkiä Epäilevaan. Tiede ja valistus ovat auttaneet meitä siirtymään pois yhteisöistä, joissa lapsia tehtiin vanhuudenturvaksi (siinä sitä pienellä ihmisellä vasta välinearvo onkin) ja vammaisia esiteltiin markkinahuvina. Nykyisen hyvinvointimme ansiosta uskallamme suojella myös heikompia. Uskonnon ja tieteen ei tässä asiassa ole tarpeen kampittaa toisiaan.

Oma aavistus ’tiede on kylmää ja kovaa’ väitteen historiasta juontaa juurensa Diogenes Sinopelaiseen ja muihin kyynikkoihin. Hehän vähät välitti mitä muut ajattelee, joka luonnollisesti helpottaa olemaan erilainen. Tieteilijöiden puolestaan on oltava hieman poikkeavia, sillä he tutkivat asioita jotka useimpia ei kiinnosta.

Eihän tiede ole kylmää ja kovaa sen kummemmin kuin kuumaa ja pehmeääkään. Tiede vain on!

Aivan eri asia sitten onkin, kuinka tuotettua tietoa käytetään. Tiedon avulla voidaan tehdä hyödyllinen ydinvoimala tai kaiken tappava atomipommi, tietokone tai laite kansalaisten vakoiluun, jne, jne.

Etenkin eksakteja luonnontieteitä, kuten matematiikkaa, kemiaa, fysiikkaa, etc. on väitetty ”koviksi tieteiksi”. Näin tekivät aikoinaan ainakin jotkut humanististen tieteiden edustajat (anteeksi te muut humanistit), jotka kuvittelivat, että tieteen pitää olla loputonta väittelyä epämääräisistä asioista, joita ei edes voi kunnolla todistaa oikeiksi tai vääriksi. Sepä olikin varsinaista pehmeää tiedettä!

Toisaalta, kuten jutussakin mainitaan, myös eksaktit tieteet muuttuvat jatkuvasti – ja niin niiden pitääkin. Tuskin koskaan enää tulee aristotelettä, jonka käsitykset ovat ”ikuisia” ja pysyvät voimassa vuosituhansia.

Sekä uskonnollinen, että tieteellinen maailmankuva voivat olla tylyn kovia.
Uskonnollisuus ei määritä oikeastaan muuta, kuin ihmisen kykyä uskoa tarinoita todeksi ilman mitään luotettavaa näyttöä.

Raukkolle totean että kysymys ei ole uskossa olosta uskoa tarinoita todeksi, sillä tavalla mennään hakoteille uskon suhteen, kysymys ei ole tarinoista sen ihmisen kohdalla joka on uudestisyntynyt Pyhästä Hengestä, Raamatun kertomukset eivät ole tarinoita vaan ne on kirjoitettu siksi koska ne ovat tapahtuneet aikoinaan, Raamatun kirjoittajat kirjoittivat asióita sillai, että meidän nykyajan ihmisten pitää ensin alkaa ymmärtää se, mitä Raamatun kirjoittaja halusi sanoo, eikä siis katsoa siihen ensin, mitä kirkkojen dogmit kertoo, koko kristkuntahan on kooltaa katollisten ollessa kärjessä ja sitten tuleekin helluntalaiset joita on tohtori James Leggettin mukaan( Pentecostal World Felloship ) yli 600 miljoonaa ja sitten ovatkin jo ortodoksit ja vasta kuudentena ovat luterilaiset eli montaa mieltä on sitten kristikunnassa tieteestäkin.

Tiede ei ole muuta kuin sitä, että joku tiedemies löytää tiedon jota ei ole kirjoitettu etukäteen mihinkään ja jonka sitten muut tiedemiehet hyväksyvät niin että sitä voidaan esittää tieteenpiirissä jonkinlaisena totena, varmana tietona, tiede tekee asioita omilla kriteereillään ja tieteen piiriin ei kuulu usko kriteerinä olenkaan ja tiedemies ei lähe tekään väitöskirjaa siitä onko Luojaa vai ei ole, usko on kokonaan eri alueella kuin tiede, oikea elävä usko syntyy ihmiseen juurin Pyhän Hengen vaikutuksesta kun sen antaa Luoja ite, joka haluu ottaa Sovituksen Jeesuksessa vastaan, Paavali sanoo että usko tulee kuulemisesta eli lapsi ei kuule ja siksi lasta ei tarvihe ollenkaan kastaa, vasta sitten kun lapsi on lähtenyt omille teilleen ja alkanut harjoittaa syntiä, niin hänen täytyy tehdä parannus ja ottaa Sovitus Jeesuksessa vastaan ja alkaa elää seurakunnan keskellä, Seurakunta taas muodotaa ja muodostui Paavalin aikaan vain uskoontulleista ja seurakunnassa oli Paimen ja vanhemmisto sekä monilla seurakuntalaisilla oli erilaisia tehtäviä seurakunnassa,kulut he makso ite sillon Paavalin aikaan ja tämä on malli seurakunnalle jota pitäisi tänäänkin noudattaa koska se on Paavalin ohje, siis seurakuntaa saisi kuulua vain ne jotka ovat uskossa.

Tiede ei edes voi kertoo miten elävä elämä on alkanut, ainakaan nyt ei voi kertoo, ei tunneta miten elävä elämä alkoi elottomasta käsin tarkasti ja tiede on monissa kohtaa tehnyt virheenkin ja korjannut omia asioitaankin ja yleensä tiede askartelee vain näkyväisessä maailmassa suurimmaksi osaksi vaikka nyt joku tutkiikin näkymätöntä pimeää ainetta jotta avaruudessa on jotain ehkä 95 % koko tilavuudesta käsin eli jos enkelit ovat näkymättömkä niin onhan tiede mennyt juuri näkymättömän puolelle eli sinne missa Luojakin asuu, usko ei siis ole mitään tarinoita joita ihminen on keksinyt vaan kertomomuksia joita on tapahtunut maailmassa, tiede ei ole kumnnot ollenkaan luomiskertomusta koska se kertoo siitä, miten Luoja teki maailman omalla tavallaan ja omassa ajassa, ih´misen aika on eri ja Luojan ajatukset eivät ole samoja kuin ihmisen, uskonnollisuus ei määritä kykyä uskoa tarinoita, koska elävä usko on eri kuin tarinat, koska sitä eletään koettuna, niin silloin ei ole kertonut joku omia tarinoitaan vaan on kokenut asiat ja niistä sitten kertooo, miksi ihmeessä jonkun pitäisi ensin keksii kokemukset ja niistä tehä tarina ei kai kukaan nytkään ensin tee tarinat ja vasta sitten ne kokee vai, psykologiassa tiedämme että kun ihminen kertoo asiaansa se on tullut jostain häneen eli tarinoita ei voi elävässä uskossa ensin tehdä ja vasta sitten kokea niitä
kunnioittaen
jali helluntaikristitty kajaani

koko tiede joutuu kuitenkin sen eteen että miten on yleensä mahdollista että joku Big Bam olisi muka jostain tyhjästä tullut kun on olemassa näkymätön pimeä ainekin, kaikki aineet tehään energialla jossa on sähkö ja atomin osaset, siis miten energia olisi voinut syntyä jostain tyhjästä , koska hiukkase tulevat enerigasta käsin, ja miten mennään sitten vielä eteään jos mennään ensin etelänavalle ja siitä pitäs sitten mennä vielä etelään, mite te tämän tekisittä, eli minne asit on etelän raja sitten, ja jos sitten raja tulisi niin siitä sitten pitäs taas mennä etelään, miten siitä rajasta sitten mentäisiin etelään eteenpäin jos semmosta rajaa edes on, eikö maailmankaikkeus ole reunaton ja aluton jonka sisällä on koko moska liikkeessä, luonnossa kaikki osaset loksahtaa yhteen kuten palapeli ja kaaoksestakin syntyy vähitellen järjestys, tämä on sitä jota Luther sano, että näkee Luojan luonnossa,

ensinnäkin kristillinen sanoma ei ole mitään uskontoo, koska ne jotka ovat tulleet uskoon, heissä on Pyhän Hengen vaikutuksesta syntynyt uusi elämä sisään eli kokemukset syntyvät tästä käsin eikä siitä että on ensin joku uskonto jossa on tarina, uskossa olevan ihmisen tarina ei synny sillai että ensin on tarina jota aletaan elämään , vaan juuri toisinpäin, elämä syntyy uskossa olevassa ihmisessä ja sillai vasta henkilökohtaisen uskossaolon elämä alkaa vasta sitten muodostumaan tarinaksi jota on koettu ensin, siis se ei auta yhtään ihmistä vaikka kuinka hän opetelisi rippikoulussa ulkoa katkismuksen ja sillai sitten sanoisi , että on olemassa jokin tarina, uskonto, se ei olisi silloin ihmisen oma henkilökohtainen asia, koska silloin tarina on jo valmiina, sen sijaan joka tulee uskoon ja uudestisyntyy, hänen sisässsään alkaa muodostumaa elämä, jota aletaan kokea ja siitä vasta syntyy kertomus joka on koettu ensin eikä sillai että tarina on ensin valmis ja sitä aletaan sitten vasta kokea, uudesisyntymisen muutos siis luo vasta sen tarinan joka on ensin koettu, tämä ei ole mitään uskontoo joka on valmiiksi kirjoitettu dogmiin, Luojan edessä jokainen on henkilökohtaisesti Luojan edessä, mutta ihmisen pitää tehdä ensin parannus ja ottaa vastaan Sovitus Jeesukessa ja vasta sitten Luoja antaa voiman tulla kristityksi eli Jumalan lapseksi ja vasta sitten tarttee mennä kasteella ja alkaa elää seurakunnassa,tällai vasta muodostuu se tarina eli kertomus joka on kirjoitetettu vasta kokemuksen jälkeen eikä ennen, kristilinen usko on siis sitä, että se ei ole kennekään ihmisen ennakkoon asetettu tarina ja kertomus että kun sen pänttäät päähän Lutherin katkismuksen niin sitten tarina antaa kyvyn luoda uskonto itselle, tätä ei ole kristillinen sanoma, vaan sitä että muutos taphtuu ihmisen sisässä jota muuttumista kestää kuolinpäivään saakka ja vasta sitten syntyy koetusta muutoksesta se varsinainen kertomus eli tarina eli siis kristilinen uskonkertomus ei ole tarina joka antaisi sitten ihmiselle kyvyn luoda osaaminen itselle, ei näin, koska muutos luo vasta ensin kokemuksen ja siitä voi tehä sitten tarinan ja kertomuksen,

Tiede ei ole näitä vastaan kuten kärsivällisyys, itsensähillitseminen, pitkämielisyys, sävyisyys, rakkaus, lähimmäisen rakkaus, siis Tiede ei ole vastaan sitä että ihmisessä syntyy kun tulee uskoon, uudestisyntyminen ja sillai Jumalan luonto pääsee kasvamaan ihmisessä kuten II Pietarin kirje luku I kertoo, koska Jumalan luonto josta Pietari puhuu, kasvaa ihmisessä kun on tullut ensin uskoon ja uudestisyntynyt, niin Jumalan luonto näkyy siinä miten ihminen elää itsensä ja toistensa kanssa ihan samoin kuin jos etsimme psyykettä ihmisen jostain ruumiinosasta ja emme sitä sieltä löydä kuin vain ihmisen ulkopuolelta kulttuurin teoista,
jali helluntaikristitty kajaani

no tieteellinen mailman kuva liikkuu vain tässä meidän näkyvässä maailmassa, se ei yllä sinne missä Luoja asuu ja ei edes yllä sinnekään kuin Luojan Pyhä Henki asuu ihmisessä kun on tullut uskoon ja tieteellinen maailman kuva ei edes yllä ihmisen psyykkeeseenkään koska ei löydä psyykkeen sijaintia ihmisen ruumiissa muuta kuin ruumiin ulkopuolelta ainoastaan, mutta asuuhan se psyyke ihmisessä koska muutenhan sitä ruumin ulkopuolen tapahtumia ei synny edes, mutta tieteellinen maailman kuva ei yllä ihmisen ruumiissa olevaan psyykkeeseen koska ei tiedä tarkkaa osotetta ruumiissa, vaikka voihan sitä sanoo että ruumis kritityllä on Pyhän Hengen temppeli niin kait sitten psyykekin on jossain huoneessa joka on ruumis huoneena sitten, kait sillai voi ajatella myös ja tieteellinen maailman kuva ei yllä jonnekin 13.5 miljardin alueelle josta kaukaisin valo tulee jali kajani

Näitä luetaan juuri nyt