Fingerpori-sarjakuvan piirtäjä pähkäilee maailmaa vitsien takana.

Terroristi lööppien lemmikkinä

Pertti Jarla
Blogit Tähän on tultu 8.6.2011 11:00

Urho Kekkosen adjutanttina toiminut Esa Seppänen on kirjoittanut sujuvia, hyvin luettavia kirjoja entisen pomonsa suhteista Hruštševiin , Brežneviin ja muihin tovereihin. Hän on asiantuntijoinut myös suhteitamme tämän päivän Venäjään. Suosikkini Seppäsen tuotannosta on hänen ensimmäinen kirjansa, vuonna 1971 julkaistu johdatus vallankumouksellisen sodankäynnin teoriaan nimellä ”Sissisota- aikamme sota”.

Satuin lukemaan sen pian vuoden 2001 World Trade Center/Pentagon – iskun jälkeen, ja jopa ymmärsin paljon selkeämmin mitä Osamat mielestään ovat tekemässä. Vaikka kumouksellisten teemat vaihtuvat, ja sota on globalisoitunut, kirja on vieläkin erittäin valaiseva ja siitä näkisi mielellään uusintapainoksen.

Esa Seppänen esittelee kirjassaan alunperin Mao Zedongin kunnolliseksi teoriaksi kasaamat kumouksellisen sissisodan vaiheet:

  1. terrorismi
  2. sissisota
  3. säännöllinen (siis perinteinen) sodankäynti

Olennaista minulle oli tajuta, että terrorismi ei ole harrastus sinänsä, vaan vallankumoukseen tähtäävän sodan ensimmäinen vaihe. Televisiosarjoissa ja länsimaisten johtajien puheessahan terrorismi on sairasta hulluttelua, jonka syyksi olkia kohautellen arvellaan että ”kai ne eivät tykkää että meillä on asiat niin helvetin hyvin”. 1970-luvun ”The Professionals”-sarjassa sankarit kysyivät terroristilta toimintansa motiiveja. Vastaus oli luokkaa ”kun minä niin inhoan teitä ja tykkään tappaa”.

Todellisuudessa kumouksellisen sodan ensimmäisellä vaiheella, terrorismilla, on selkeät tavoitteet: tehdään toiminta ja sen motiivit julkisiksi, värvätään seuraajia. Synnytetään turvattomuutta, jonka seurauksena kansa alkaa jakautua terroristien tukijoihin ja vastustajiin. Erkaannutetaan kansa terrorismiin reagoivasta hallintokoneistosta. Kun tuki vallankumoustaistelulle on riittävän laajaa, on syntynyt oma Vietkong ja voidaan siirtyä sissisotaan.

Jotta touhu voisi kehittyä pommien askartelusta sissivaiheeseen, täytyisi siis saada aikaan riittävä kannatus kansan keskuudessa. Jotta sissisota ei nyyvähtäisi, olisi syytä olla tukialueita ja mielellään tukijoita rajojen ulkopuolella. Itse kukin voi nyt tästä päätellä, minkälaiset onnistumisen edellytykset on lähinnä tarrojen painattamiseen ja pienimuotoisten konserttien organisoimiseen kykenevillä anarkisteillamme.

Anarkistithan ottivat kunnian palopommiviritelmästä Länsi-Pasilassa ja ilmoittavat myös mm. polttaneensa roska-astioita. Sivumennen on sanottava, että tällaisen askartelun kannattajia tuskin on punamustistamme kovin suuri prosentti. Sekin väki taitaa olla melko monenkirjavaa. En siis huolestuisi hirveästi jos joku palopommiviritelmä jostain joskus löytyy. Mutta tietyssä mielessä tämän päivän Suomi on vallankumouksen yrittäjälle hyvä maa: meillä on lööpit.

Vuoden 1971 Ilta-Sanomat oli vielä asiallinen julkaisu, joka ei aiheiltaan paljoa eronnut päivälehdestä. Tänä päivänä sisältö on yhä ajoittain laadukasta, mutta lööpit niin hysteerisiä että ne tuntuvat liian kauan yksin eläkkeellä olleen tädin kirjoittamilta. Jos nyky-Suomessa tekee mitään terrorismilta näyttävää, ja auta armias se noteerataan maailmalla, sissisodan ensimmäisessä vaiheessa tarvittava julkisuus on taattu. Lööppien muotoilu maksimoi hysterian leviämisen suuren yleisöön. Mao Zedongin oppilas kiittää.

Pertti Jarla

Kirjoittaja on porvoolainen sarjakuvantekijä.

Keskustelu

Terroristiksi leimataan köykäisesti riippuen näkökulmasta. Ylivoimaa vastaan köyhän keino on räjähteet ym. Kun konearmeija ei voi voittaa siviileiksi naamioituneita taistelijoita, vaikka vapaustaistelijoita sortoa vastaan, on helppoa turhautuneena syyttää terrorismista vaikka valtaapitävät tekisivät ilmasta hehtaaripommituksia siviileihin. Se olisi vain valitettava oheistappio. Kommunistiksi ym. synnytään kateudesta paremmin meneviä kohtaan ja katkeruudesta systeemiä kohtaan, mikä sallii menestyksen sekä sitten turvaudutaan tiukkoihin ismeihin muutoskeinona. Turhautuneet toimettomat nuoret miehet eivät nyt joudu sotaan eikä saa kuluttaa voimiaan työssä tai urheilussa, joten paine purkautuu joutilailla terrorihyökkäyksiin. Parasta erstolääkettä olisi työn antaminen vaikka valtion järjestelytöillä. Terrori on yksi hinta työttömyydestä. Näköalaton ihminen on valmis hullutuksiinkin.

Jutta, Jutta. Taistelijoiden naamioituminen siviileiksi on juuri se, mikä saattaa siviiliväestön pahimmin vaaraan. Sanoisin suorastaan, että se pakottaa vihollisen hyökkäämään myös siviilien kimppuun. Enpä siis ihannoisi moista ihmiskilpiin turvautumista. Pidetään sotilaat sotilaina ja siviilit siviileinä.

Tuo väkivallan kaava toimii molempiin suuntiin: kun jäädään alakynteen symmetrisessä sodankäynnissä, siirrytään sissisotaan. Kun tämäkin energia hupenee, jäljelle jää joko alistuminen tai terroriteot.
Neuvostoliitto käytti sitä paitsi näitä kaikkia menetelmiä rinnakkain Suomea vastaan.

Suomalaisten anarkistien touhu on ilmiselvästi puuhastelua, onneksi, kuten Jarla kirjoittaa.

Jossain vaiheessa kuitenkin voi alkaa ilmentyä Frank Kitsonin Low Intensity Operations -kirjassa (1971) kuvattuja piirteitä, jolloin ei enää ole kyse vain asialleen omistautuneiden harrastelijoiden puuhastelusta.

Vaikka tilanne ei nyt ole vielä järin vakava, ei voida olettaa että ko. tahot kolmannen tahon intressien myötä eivät tulisi hyväksi käytetyksi tai sisäsyntyisesti oivaltaisi perehtyä ja organisoitua tehokkaammin tavoitteidensa paremmin ajamiseksi.

Eetwartin mainitsema kaavan toimiminen molempiin suuntiin on käsitelty hyvin tuossa Seppäsen kirjassa. Vaikken tajunnutkaan siitä mainita. Vallankumoustouhujen mennessä reisille voidaan myös palata taaksepäin sissisotaan tai terrorismiin.

Erilaisissa viherjärjestöissä pyörii nenärenkailla ym. rekvisiitalla varustettuja haihattelijoita ihaillen yleviä ajatuksiaan jotka haluaisivat pakolla saattaa voimaan muita vastaan, jälkikomunisteja, mutta yhteiskunta elättää näitä väkivaltaan taipuvia.

Mukava esimerkki ovat Israelin pääministerit. Aivan viime aikoihin saakka he ovat olleet joko terroristeja tai ”sissejä”. Viimeisen parin vuosikymmenen aikana (luonnollisista syistä) johdossa ovat olleet tavanomaisen sodan komentajat.

Kannattaa tosiaan tutustua Irgun-liikkeen toimintaan. Israelin valtio syntyi mm. hotelliin tehdyn pommi-iskun tapaisen aktivismin myötä.

Anarkistit on kai jonkinlaisia teini-ikäisiä wannabe-vallankumouksellisia, joilla ei ole rohkeutta tai rahaa hankkia spraymaaleja, joten joutuvat tyytymään tulitikkuaskeihin.

Jos anarkistien vanhemmat pantaisiin taloudelliseen vastuuseen jälkikasvunsa aiheuttamista vahingoista, vanhemmat ilmoittaisivat ajoissa terveyskeskukseen lapsensa mielen järkkymisestä, ja pieni anarkistin alku saataisiin ajoissa hoitoon.

Näitä luetaan juuri nyt