Teemu Mäen kauhistelu ja ajatukset
Iltalehden mukaan Teemu Mäen valinta yhdeksi Paavo Arhinmäen kampanjajulisteiden tekijäksi ”herätti raivon”. Tämä nyt on sama lehti, jonka mukaan männätalvinen flunssarokotteiden jonotus terveysasemilla oli ”helvetti”, mutta kumminkin. Maanmainiossa (olen oikeasti tätä mieltä) Facebookissa tuotiin esiin Teemu Mäen taannoinen essee hänet leimanneesta ns. kissantappovideosta. Suosittelen kaikille sen lukemista, ajatuksia ainakin herää.
Teemu Mäki siis syyllistyi minun ja monen muun silmissä vastenmieliseen tekoon, ja lain silmissä eläinsuojelurikokseen, vuonna 1988. Huomauttaisin, että hän sai sakot, ja maksoi ne. Tähän päälle yleinen inho ja muutamakin haistatus ja uhkaus. Jos Mäki olisi syyllistynyt ihmisen tappoon, ehkä tänä päivänä useampi tulisi ajatelleeksi, että hän on tosiaan jo saanut ja sovittanut rangaistuksen 24 vuotta sitten tapahtuneesta rikoksesta. Minua häiritsisi, jos Paavo Arhinmäki ei antaisi tällaiselle ihmiselle työtä kampanjassaan.
Mitä muuten ajattelisitte, jos elokuvaohjaaja Andrei Tarkovski eläisi yhä, ja joku ehdokas olisi saanut nyt 80-v. neron tekemään vaalivideon? Kaipa tuota ihailtaisiin. Hän on kuitenkin syyllistynyt Teemu Mäkeä pahempaan eläinrääkkäykseen. 1966 tehtyä elokuvaa Andrei Rublev varten hevosta ammuttiin ensin niskaan, sitten se tyrkättiin alas portaita ja kuvattiin selällään räpiköivän komeannäköisen eläimen näyttävää tuskaa, kunnes se lopetettiin toisella laukauksella.
Teemu Mäki yritti tappaa kissan mahdollisimman nopeasti, joskin toikkaroi kuusi sekuntia. Tämä ei ole mitään verrattuna Tarkovskiin, eläintä rääkättiin tietoisesti ja paljon pidempään. Elokuvan mestari ei tyydyttänyt itseään hevosen päälle, mutta ei tuo kohtaus ole yhtään mukavampaa katsottavaa kuin kissantappo. Tarkovskin selitykset eivät olleet ainakaan Teemu Mäkeä parempia: heppa oli joka tapauksessa menossa teuraaksi. Monissa elokuvissa on kuulkaas tehty paljon pahempaa. Yms.
Miksei siis Andrei Tarkovskia kutsuta ”Hevosentappo-Tarkovskiksi”, ja Andrei Rublevia ”Hevosentappoelokuvaksi”? Hänet on taidettu nostaa Mäkeen verrattuna erilaiselle palvonnan tasolle. Ei ihme, että Mäkeä suivaannuttaa teoksestaan jatkuva keskustelu. Hän on sentään ehtinyt tehdä paljon muutakin, ja on mm. mielestäni varsin etevä maalari.
Itseäni suivaannuttaa Mäen Sex and death-videoteoksessa siitä ilmenevä asenne, että meidän ihmisten videotaide on kulkukatin elämää tärkeämpää. En tiedä, onko se kovin kaukana teurastamotoimintaa virtaviivaistavien lihanjalostajien asenteista. Mäen oma kuvaus videon taustalla olevista ajatuksista on kyllä aika selkeää ja älykästä tekstiä.
Se on yksi niistä asioista, jotka Teemu Mäessä ovat häirinneet siitä asti kun näin kohutun videoteoksen ja kuulin hänen esitelmänsä siitä vuonna 1991: hän on koko ajan niin selkeäsanainen ja viileän älyllinen. Kuvani hänestä parani heti, kun luin, että hän häpeää tiettyjä asioita.
Toinen häiritsevä asia on Teemu Mäen ainakin tuolloin toistuvasti jauhama ajatus siitä, kuinka häntä häiritsevät lemmikkieläimiä hyysäävät ihmiset. Sehän osui meikäläiseen. Mutta muutenkin tuntuu ristiriitaiselta, kun ihminen ensin korostaa olevansa moraalirelativisti, sitten vetää herneen nenään siitä kuinka jotkut paapovat sylikoiria kun toisaalla nähdään nälkää.
En itse osaa nähdä eläinten ystäviä irrationaalisina hölmöinä, jotka suuntaavat myötätuntonsa eläimiin sen sijaan että suuntaisivat sen ihmisiin. (No, näitäkin on joukossa, mutta:) näkisin ennemmin, että kauhistuminen eläimen kuolinpyristelystä taiteilijan otteessa on terve merkki. Löytyy siis edes jokin osa, joka ei ole turruksissa. Eikä tämä millään tavalla sulje pois kykyä kauhistua ihmisrääkkäyksestä, miksi sulkisi?
Mutta Teemu Mäen tarkoitus on joka tapauksessa ollut ihmisten herättäminen miettimään moraaliasioita, ei turruttaminen. Jos eläinten turha rääkkääminen inhottaa, en tiedä kannattaako jauhaa 24 vuoden takaisia loputtomasti. Mieluummin voisi miettiä, onko meininki millainen tänään, vaikka maamme teurastamoissa?