Tapio Puolimatkan Stephen Hawkingin kategoriavirhe-virhe

Profiilikuva
Kirjoittaja on porvoolainen sarjakuvantekijä.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Tapio Puolimatka on kasvatustieteen professori ja ahkera kristillisen luomisopin markkinamies. Hänellä on paljon kirjoituksia, jotka lähinnä toistavat muutamaa teemaa:

  • Kritisoidaan evoluutioteoriaa (jota Puolimatka kutsuu 1800-lukulaisesti ”Darwinismiksi”).
  • Toistellaan Intelligent Design-liikkeen väitteitä siitä, että maailmankaikkeudella on pakko olla älyllinen luoja.
  • Pyritään osoittamaan kuinka vain kristinusko voi olla kunnon tieteenteon perusta.
  • Pidetään nykytiedettä ateistisena ja katsotaan tämä ongelmaksi.

Tapio Puolimatka muistuttaa tietyssä mielessä Jussi Halla-Ahoa: molempien kirjoituksissa on niin paljon huonoa argumentaatiota, ettei tiedä mistä alkaisi valittamaan. Valitsen nyt Puolimatkalta viimesyksyisen kirjoituksen otsikolla”Stephen Hawkingin kategoriavirhe”, koska se sivuaa jossain määrin erästä sarjakuvaani. Puolimatka pitää Hawkingin kirjaa ”The Grand Design” yllättäen virheellisenä.

Ensinnäkin Hawkingin kuvausta maailmankaikkeuden synnystä kritisoidaan siitä, että se on ”kokonaan empiirisesti testaamaton”. Toivottavasti Puolimatka muistaa vaatia samaa Raamatun luomiskertomukselta. Lisäksi todetaan että ”Fysikaalisten hiukkasten luonnonlainomaisen vuorovaikutuksen pohjalta ei ole onnistuttu selittämään tietoisuutta, tahdon vapautta, järjellisyyttä ja hyvyyttä”.

Todellisuudessa biologit ja psykologit tekevät sitä jatkuvasti. Jos selitykset eivät miellytä Sieluun uskovaa, se ei ole tieteen ongelma.

Mutta keskitytään nyt siihen, mitä Puolimatka kutsuu ”ateismin ongelmaksi”: maailmankaikkeudella on alku, mutta mitään ei voi tulla tyhjästä. Hawkingin tarjoamat luonnonlait eivät ole voineet johtaa alkuräjähdykseen, koska luonnonlaitkaan eivät ole voineet putkahtaa tyhjästä. Vastauksen on oltava ”yliluonnollinen”, eli kristinuskon Jumala.

Jumalan asettamiseen kaiken alkusyyksi liittyy tuttu ongelma, johon en ole Puolimatkalta löytänyt kunnon vastausta, ja johon viittasin taannoisessa Fingerpori-stripissä: Jumala on jotain. Jumalakaan ei ole voinut tulla tyhjästä. Kysymys siitä, kuinka mitään voi syntyä tyhjästä, ei siis ole vain ateismin, vaan myös teismin ongelma.

Puolimatka itse sanoo, että fysiikan lait ovat vain ”kuvauksia siitä, mitä tapahtuu tietyissä olosuhteissa”. Ei voida tietää, mikä on mahdollista yhdestä pisteestä purskahtaneen universumimme ulkopuolella. ”Mitään ei voi syntyä tyhjästä” on samanlainen kuvaus, eikä välttämättä kaikkialla tosi. Jos olen väärässä, ja ”mitään ei voi syntyä tyhjästä” on ehdoton totuus, Jumalaakaan ei voi olla olemassa.

Sekä kreationisti että metodeiltaan ateistinen kosmologi olettavat, että maailmankaikkeutemme ulkopuolella voivat vallita erilaiset lait. Kosmologi pitää tuota maailmaa arvoituksena, ja yrittää kehitellä siitä kollegoineen malleja perustuen siihen mitä tässä maailmassa havaitaan. Kreationisti sijoittaa maailmamme ulkopuolelle oman uskontonsa Jumalan.

Hän siis uskoo tietävänsä, missä Jumala on ja missä vaiheessa luomistyö on tapahtunut: meidän maailmankaikkeutemme syntymässä. Kreationisti tekee paljon oletuksia, jotka perustuvat ainoastaan tiettyihin pyhiin teksteihin jos niihinkään. Ylimielisimmät, kuten Puolimatka, kuvittelevat että on perusteltua vaatia kaikilta samaa.