Fingerpori-sarjakuvan piirtäjä pähkäilee maailmaa vitsien takana.

Tapio Puolimatkan Stephen Hawkingin kategoriavirhe-virhe

Pertti Jarla
Blogit Tähän on tultu 16.7.2011 11:10

Tapio Puolimatka on kasvatustieteen professori ja ahkera kristillisen luomisopin markkinamies. Hänellä on paljon kirjoituksia, jotka lähinnä toistavat muutamaa teemaa:

  • Kritisoidaan evoluutioteoriaa (jota Puolimatka kutsuu 1800-lukulaisesti ”Darwinismiksi”).
  • Toistellaan Intelligent Design-liikkeen väitteitä siitä, että maailmankaikkeudella on pakko olla älyllinen luoja.
  • Pyritään osoittamaan kuinka vain kristinusko voi olla kunnon tieteenteon perusta.
  • Pidetään nykytiedettä ateistisena ja katsotaan tämä ongelmaksi.

Tapio Puolimatka muistuttaa tietyssä mielessä Jussi Halla-Ahoa: molempien kirjoituksissa on niin paljon huonoa argumentaatiota, ettei tiedä mistä alkaisi valittamaan. Valitsen nyt Puolimatkalta viimesyksyisen kirjoituksen otsikolla”Stephen Hawkingin kategoriavirhe”, koska se sivuaa jossain määrin erästä sarjakuvaani. Puolimatka pitää Hawkingin kirjaa ”The Grand Design” yllättäen virheellisenä.

Ensinnäkin Hawkingin kuvausta maailmankaikkeuden synnystä kritisoidaan siitä, että se on ”kokonaan empiirisesti testaamaton”. Toivottavasti Puolimatka muistaa vaatia samaa Raamatun luomiskertomukselta. Lisäksi todetaan että ”Fysikaalisten hiukkasten luonnonlainomaisen vuorovaikutuksen pohjalta ei ole onnistuttu selittämään tietoisuutta, tahdon vapautta, järjellisyyttä ja hyvyyttä”.

Todellisuudessa biologit ja psykologit tekevät sitä jatkuvasti. Jos selitykset eivät miellytä Sieluun uskovaa, se ei ole tieteen ongelma.

Mutta keskitytään nyt siihen, mitä Puolimatka kutsuu ”ateismin ongelmaksi”: maailmankaikkeudella on alku, mutta mitään ei voi tulla tyhjästä. Hawkingin tarjoamat luonnonlait eivät ole voineet johtaa alkuräjähdykseen, koska luonnonlaitkaan eivät ole voineet putkahtaa tyhjästä. Vastauksen on oltava ”yliluonnollinen”, eli kristinuskon Jumala.

Jumalan asettamiseen kaiken alkusyyksi liittyy tuttu ongelma, johon en ole Puolimatkalta löytänyt kunnon vastausta, ja johon viittasin taannoisessa Fingerpori-stripissä: Jumala on jotain. Jumalakaan ei ole voinut tulla tyhjästä. Kysymys siitä, kuinka mitään voi syntyä tyhjästä, ei siis ole vain ateismin, vaan myös teismin ongelma.

Puolimatka itse sanoo, että fysiikan lait ovat vain ”kuvauksia siitä, mitä tapahtuu tietyissä olosuhteissa”. Ei voida tietää, mikä on mahdollista yhdestä pisteestä purskahtaneen universumimme ulkopuolella. ”Mitään ei voi syntyä tyhjästä” on samanlainen kuvaus, eikä välttämättä kaikkialla tosi. Jos olen väärässä, ja ”mitään ei voi syntyä tyhjästä” on ehdoton totuus, Jumalaakaan ei voi olla olemassa.

Sekä kreationisti että metodeiltaan ateistinen kosmologi olettavat, että maailmankaikkeutemme ulkopuolella voivat vallita erilaiset lait. Kosmologi pitää tuota maailmaa arvoituksena, ja yrittää kehitellä siitä kollegoineen malleja perustuen siihen mitä tässä maailmassa havaitaan. Kreationisti sijoittaa maailmamme ulkopuolelle oman uskontonsa Jumalan.

Hän siis uskoo tietävänsä, missä Jumala on ja missä vaiheessa luomistyö on tapahtunut: meidän maailmankaikkeutemme syntymässä. Kreationisti tekee paljon oletuksia, jotka perustuvat ainoastaan tiettyihin pyhiin teksteihin jos niihinkään. Ylimielisimmät, kuten Puolimatka, kuvittelevat että on perusteltua vaatia kaikilta samaa.

Pertti Jarla

Kirjoittaja on porvoolainen sarjakuvantekijä.

Keskustelu

@DatS: Tuo ”voisin halutessani soittaa koko äijän suohon, mutten juuri nyt ehdi” -argumentti on niin alkeellinen, ettei siihen nettiaikana enää usko kukaan.

Vähän riippuu. Toisinaan se on ilmi selvää. Toisinaan ei. Riippuu myös lukijasta.

@eero:

Sellaisia asioita, jotka eivät vähän riippuisi taitaa olla aika vähän.

Huomautanpa vain, että näitä mitättömyyksiä, jotka yrittävät kerätä helppoja irtopisteitä Halla-ahon punteissa roikkumalla alkaa olla jo niin paljon, että paitsi että temppu on alkeellinen, se alkaa kärsiä pahasti inflaatiosta.

Eero: Samahan monenlaisia kaikenlaisia taikauskontoja – siis jälkiselittely. Jotkut meediot selittivät aikoinaan, että WTC-iskutkin olivat tiettyjen henkisesti herkkien tiedossa etukäteen, mutta jonkun käsittämättömän selityksen perusteella eivät nämä hihhulit voineet ennustettaan viranomaisille paljastaa.

Nythän viimeisin jonkun kristillisen fundamentalistin maailmanlopun ennustus meni pieleen, Vaan hänpä korjasi sitä ja muutaman kuukauden päästä pitäisi sitten rysähtää. Skepsiksen kotisivuille on muistaakseni kerätty lista näistä pieleen menneistä ennustuksista.

Itse en kuluttaisi aikaa perustelemaan miksi älykäs suunnittelija on mahdoton asia. Sen sijaan väittäisin että mikäli tällainen suunnittelija tai suunnitelma on olemassa ei ole mitään perusteita väittää että kenelläkään ihmisellä olisi mitään viitteitä tai todisteita suunnitelmasta tai suunnittelijasta.

Toisin sanoen, jos olemme jättiläisen solu kuten joskus on verrattu, meillä on yhtä paljon tietoa tuosta jättiläisestä kun meidän soluilla on ihmisestä johon kuuluu ja hänen tietoisuudestaan.

Joku: Tuolla väitteellä et uskista hiljaiseksi saisi. Päinvastoin hänen mukaansahan todisteita on pilvin pimein joka puolella. Ja me pakanat vain niin sokeita ettemme niitä huomaa.

”Molemmat sekä ateismi,että kristinusko perustuvat uskoon.Yhtä vähän kuin voimme todistaa Jumalan olemassa oloa yhtä vähän voimme todistaa Jumalan olemattomuutta.”

En voi todistaa, etteikö Marsin ytimessä asu maagisia astraalitason maahisia. Sinun perverssillä logiikallasi tämä tarkoittaa sitä, että sekä tähän uskominen että epäily ovat kumpainenkin uskonasioita.

Jumala on olemassa yhtä paljon kuin Joulupukki: mielikuvana johon yhdistyy ihmisen tärkeiksi kokemat ideaalit kuten rakkaus, hyvyys ja oikeudenmukaisuus, maailman ja elämän kehitys, kulttuurievoluutio. Inhimillistetyn Jumala-kuvan kautta nuo suuret ajatukset on helpompi ymmärtää, ja uskomalla Jumalaan uskoo siihen yhdistämiinsä ideaaleihin.

(Kyllä, siihen on historian kuluessa yhdistelty myös vähemmän hyviä ajatuksia, näitä Jumala-kuvia on yhtä monta kuin niitä jotka Jumala-kuvaa mielessään pitävät.)

Varsinkin suomalaisten vanhana tarinankertojakansana pitäisi ymmärtää että legenda ei välttämättä ole 100% totta eikä sitä pidä niellä purematta kuin iltalehden lööppiä. Legendat ja myytit on tehty nautittaviksi ja pohdittaviksi, ei sellaisenaan uskottaviksi. Ja yhtä lyhytnäköistä on niiden hylkääminen oikopäätä ”eihän nuo ole totta!”, tarinoilla ja saduilla on paljon annettavaa.

Tämän ymmärrettyäni voin rehellisesti sanoa uskovani sekä Jumalaan että Joulupukkiin. Kun tiedän mihin uskon. Mutta samalla ne eivät tule todellisen maailman hahmottamisen tielle. Jumala loi maailman, tiede selvittää miten ja millä työkaluilla.

Lällä kirjoitti:
”[…] tieteessä ei […] ole mitään mielipiteitä, vaan perusteltuja faktoja ja teorioita.”

Totuuden korrespondenssiteorian mukaan tieteelliset teoriamme kuvaisivat ihmisestä irrallaan itsessään olemassaolevaa maailman alati tutkimuksen lisääntyessä tarkentuen. Totuuden koherenssiteorian erään tulkinnan mukaan, ”totuus” ja ”tieto” ovat enemmän tai vähemmän yhteisöllisesti muodostuneita ymmärrysrakenteita. Varmuus siitä, missä määrin nämä ymmärrysrakenteet vastaisivat ihmisestä irrallaan olevaan maailmaa sinänsä, olisi mahdoton saavuttaa.

Tieteenfilosofiaa tuntemattomat sekä luonnontieteissä enemmän tai vähemmän käytettyä totuuden korrespondenssiteoriaa myös henkilökohtaisena maailmankatsomuksena pitävät tieteilijät saattavat uskotella itselleen saavansa todellista tietoa maailmasta tieteellisin menetelmin. Tässä mielessä voidaan tietoteoreettisesta näkökulmasta katsottuna puhua tieteisuskosta. Tieteessä, sekä luonnontieteissä että yhteiskuntatieteissä, on lähtökohtaisia uskonvaraisia oletuksia. Näistä eräs keskeisin on subjekti-objekti -erottelu (maailmalla on minun mielestäni erillinen itsenäinen olemassaolo).

Teoriat, ilmeisesti erään alkuperäisen merkityksensä mukaisestikin, ovat tapoja katsoa; tapoja selittää asioita. Tiede ei johda totuuteen sinänsä. Se on vain väline selittää kokemuksia tiettyjen ennalta-annettujen ja sallittujen filosofisten järjestelmien puitteissa; erityisesti naturalistisen filosofian, jonka mukaan kaikki kokemuksen olisi selitettävä ns. luonnollisillä syillä. On ihmisen mahdollista tietää millaisia ”luonnolliset syyt”, luonnonvoimat ovat ilman ihmisen tietoisuutta niistä?

Agnostisismi näyttäisi olevan ainoa todella uskonnoton teoreettinen lähestymistapa metafyysisiin käsityksiin, kuten Jumalan ja/tai henkiolentojen olemassaoloon. Käytännön elämässä kuitenkin agnostisismi johdonmukaisesti toteutettuna voisi johtaa toimettomuuteen, ja niinpä näytämmekin toimivan erilaisten ajattelu- ja tunnevirtailujen ohjaamina. Ne ovat enemmän tai vähemmän uskonvaraisia. Ihminen näyttääkin olevan uskonnollinen olento. Myös ateismi on tietoteoreettisesti ajatellen uskonnollinen systeemi.

Komppaan edellistä ja erityisesti viimeistä kappaletta. Itse olen mielestäni agnostinen ateisti, koska en voi tietää/todistaa ihan varmaksi, että jumalaa ei ole, mutta olen päätellyt, että jumalan olemassaolo olisi loogisesti tarpeetonta, joten _uskon_ (eli sudjektiivisesti tiedän), että jumalaa ei ole.

Aika alkoi, kun universumi ”syntyi” tai ”tapahtui”. Koska universumi lienee suljettu systeemi, niin emme voi havainnoida sen sisällä olevina ulkopuolelle. Täten on hankala sanoa myöskään millaista on ollut ”ennen” universumin ”syntymistä”, koska siellä ei välttämättä ole aikaa eikä ajallakaan siten suuntaa eli miten voi edes ajatella, että jotain/tyhjyys/mitä vaan on ”ennen” kuin aikamme (systeemin sisällä) alkoi? Mielestäni myös ”aina” ja ”ikuisesti” ovat ajan käsitteitä, joita ei voi soveltaa, jos ei ole aikaa. Jos taas olemme suljettu systeemi jossain toisessa systeemissä, niin sitten on mahdollista, että ulkopuolella on aikaa eli tapahtumiselle on järjestys. Tosin sitten pitäisi miettiä, mistä se meidät sisältävä systeemi sitten ”tuli” tai ”tapahtui”, jolloin ollaan taas lähtöpisteessä.

Jarlan pätevä teksti ja yllättävän asiallisena pysynyt keskustelu (kiitos moderaattorit?) ovat kyllä mielenkiintoisinta pitkään aikaan. Kiitos siitä.

Summa summarum:

Ainoa asia, josta voimme olla varmoja, on, että, jotain on olemassa.

Tästä kukin jatkakoon uskonsa (alkuoletustensa) mukaan.

Kirjoitus oli heikkotasoista subjektiivista filosofistieteellistä pohdiskelua.
1) Ei psykologia, eikä aivotutkimus pysty selittämään hyvyyttä, rakkautta, tietoisuutta jne.
2) Evoluutio ei tarjoa selitystä pahuuden ongelmaan. Pahuus on evoluution kannalta mielettömyyttä.
3) Kirjoittaja esittää, että Jumala ei ole voinut luoda maailmankaikkeutta, koska Jumalakaan ei ole voinut putkahtaa tyhjästä. Ainoa mahdollisuus onkin se, että on olemassa meidän ulottuvuuskäsityksemme ulkopuoleinen ulottuvuus. Tila jossa ei ole aikaa. Suosittelen lukemaan kirjan ”Maailmankaikkeus ja herra Einstein”
4) Loppujen lopuksi evoluutiossa kyse on siitä, voiko korkeasti ajatteleva, tietoinen olento syntyä itsestään atomeista. Science lehdessä julkaistiin vastikään tutkimus, joss yritettin luoda atomeista yksinkertaista entsyymiä. Arvaatte varmaan miten kävi – ei onnistunut.
5) Minua ihmetyttää kuinka ”kiihkouskovaisia” monet älykkäät ateistit ovat. Kiihko sumentaa kyvyn ymmärtää luettua tekstiä ja nähdä kokonaisuuksia. Puolestani jokainen joka haluaa voi uskoa Jumalaan tai olla uskomatta. Jos on ateisti, voi reilusti sanoa itselleen: ”en voi päättelylläni todistaa sitä, ettei jumala ole olemassa, mutta en halua uskoa jumalaan. ”

Ei:
Ateisti uskoo, että jumalia ei ole.
Vaan:
Ateisti ei usko, että jumalia on.

Asialliset kommentit Teemu12:sta. Ateismi on usko siinä missä teismikin. Vieläpä fundamentallistinen sellainen.

Ei kovin kummonen kirjoitus. Tarkoittaako kirjoittaja sitten sitä, että evoluutioteorian kannatta onkin sittenkin samalla viivalla kuin kreationisti. Sehän olisikin suuri myönnytys tiedeuskovilta. Lausahdus tarkottaisi sitä, että evoluutio vaatii samalla tavalla uskoa kuin kreationismi. Näin ainakin käsitin sarjakuvataiteilijan kirjoituksen.

Ateistisen ”tieteellisyyden” ongelma on lauselma, että tieteelliseen maailmankuvaan ei voi kuulua yliluonnollinen, koska tiede tutkii vain luonnollista. Mutta sitten samat ateistit julistavat ”tieteeseen” vedoten, että Jumalaa ei olekaan. Eikö tämä ole selkeä kehäpäätelmä? Selkeyden vuoksi vielä: Tiede ei tutki muuta kuin luonnollista. Koska tiede ei tutki muuta kuin luonnollista, yliluonnollista ei voi olla?

Lululle: Se on täysin sama asia. Tuo on vain sanakikkailua.

Jarla:

”Jumalan asettamiseen kaiken alkusyyksi liittyy tuttu ongelma, johon en ole Puolimatkalta löytänyt kunnon vastausta, ja johon viittasin taannoisessa Fingerpori-stripissä: Jumala on jotain. Jumalakaan ei ole voinut tulla tyhjästä. Kysymys siitä, kuinka mitään voi syntyä tyhjästä, ei siis ole vain ateismin, vaan myös teismin ongelma.”

Teismin ja ateismin ongelma ei ole tältä osin sama. Teismi voi lähteä liikkeelle siitä, että Jumala on aina ollut. Kysymys, ”kuinka mitään voi syntyä tyhjästä” ei ole teismin ongelma, koska teismin mukaan alkutilannetta ei ole ollut sellainen, jossa ei olisi mitään.

Tähän liittyy yleinen väärinymmärrys monen ateistin taholta, koska toisen ajattelun perustavaa eroa ei ymmärretä, ja johon miinaan Jarlakin nyt huomaamattaan astui ja jalkansa kastoi.

Jarla kirjoittaa myös:

”Lisäksi todetaan että ”Fysikaalisten hiukkasten luonnonlainomaisen vuorovaikutuksen pohjalta ei ole onnistuttu selittämään tietoisuutta, tahdon vapautta, järjellisyyttä ja hyvyyttä”. Todellisuudessa biologit ja psykologit tekevät sitä jatkuvasti. Jos selitykset eivät miellytä Sieluun uskovaa, se ei ole tieteen ongelma.”

Jotenkin epäilen, ettei Jarla ole lukenut biologien ja psykologien tutkimuksia aiheesta. Itse luen niitä säännöllisesti, mutta ei ole ikinä tullut vastaan artikkelia, jossa biologit ja psykologit olisivat selittäneet esim. tahdon vapautta hiukkasten vuorovaikutusten pohjalta. Suoraan sanottuna varmaan puolet biologeista ja psykologeista ei ylipäätään edes usko tahdon vapauteen. Toinen puoli taas katsoo vapaan tahon olevan. Sikälikin olisi kiinnostavaa löytää näitä ”jatkuvia” selityksiä asialle. Koitettaessa selittää vapaata tahtoa kun pitänee olla myös jokin tulos siitä, onko vapaata tahtoa edes olemassa vai eikö ole.

Kreationistit riemastuttavat minua naiivilla jääräpäisyydellään. On ihan hauska seurata heidän ajatustensa juoksua, tai sanoisinko päätöntä kirmailua. Hauskin kreationistin keksimä sepustus on mielestäni teoria tulta syöksevistä dinosauruksista.

Erään amerikkalaisen herran mukaan maan ilmakehässä oli ennen vedenpaisumusta niin runsaasti happea, että dinosaurukset saattoivat hengitellä harvakseltaan ja saada silti riittävän määrän happea elintoimintojen ylläpitämiseksi. Vedenpaisumuksen jälkeen kävi kuitenkin niin, että ilmakehästä hävisi suuri määrä happea ja dinosauruksille tuli hengitysvaikeuksia. Ne hengittelivät nyt niin voimallisesti, että ilmavirtauksen aiheuttama kitka sytytti niiden sieraimet liekkeihin. Tarinat lohikäärmeistä ovat kreationistisedän mukaan peräisin ihmisiltä, jotka elivät samaan aikaan dinojen kanssa.

Jea. Mietin tuota myös, että kun kirjoitat Jarla tuohon tietoisuuden ongelmaan ja sen selittämiseen liittyen, että ”todellisuudessa biologit ja psykologit tekevät sitä jatkuvasti”, mitä oikein tarkoitat? Miten tietoisuus materialismin pohjalta selitetään? Se, että tiedemiehet selvittävät asiaa ei tarkoita, että asia on lopullisesti ratkaistu. Onko siitä jokin yleisesti hyväksytty teoria, ja siitä kuinka tietoisuus on syntynyt? Teorioita on, mutta onko niistä jokin saanut suuren hyväksynnän? Joko olen juntti ja en ole sellaista kuullut, tai sitten on niin, että asiassa ollaan kaikkea muuta kuin varmoja.
Tiedän, että linkittäminen on hieman rasittavaa, mutta tässä olisi tekstiä pohdittavaksi erään suomalaisen filosofianopiskelijan blogilta. http://ujjf.blogit.fi/materialismin-absurdius/

Täytyy sanoa, että ihmettelen sitä, kuinka usein olen törmännyt hieman ylimielisiin materialisteihin. Ymmärrän kyllä, että materialismi ei hyväksy tiettyjä asioita, mutta sitä ihmettelen, että materialismi itse hyväksytään niin kritiikittömästi.

Ainiin,
”kysymykseen kuka loi Jumalan”:
Ensiksi,
ollakseen paras selitys, itse selitystä ei tarvitse kyetä selittämään. Muuten ajauduttaisiin loputtomaan selitysten ketjuun, sillä jokaiselle selitykselle täytyisi keksiä selitys ja sen selitys jne… se olisi luonnontieteiden loppu, kun mitään ei voitaisi selittää, jos ei jotain selitystä sen selityksen puutteessa voisi pitää parhaana selityksenä.
Jumalan välttämätön olemassaolo (ts.olemassa oman olemuksensa välttämättömyyden takia, ei jonkin muun seurauksena) on osa jumalan käsitettä. Onko vertailun vuoksi jotain muuta, joka on olemassa oman olemuksensa välttämättömyyden takia? Jotkut ovat sitä mieltä, että matemaattiset luvut ovat sellaisia, olemassa aina ja kaikkialla mistään muusta riippumatta. Mutta ne ovat abstrakteja eivätkä siten omaa mitään kausaalista vaikutusta, luku 7 ei itsessään aiheuta mitään.

Olen myös sitä mieltä, että on rehellisempää olla jonkin sortin agnostikko kuin kiven kova ateisti. Olen kovin ihmeissäni uusateismin tasosta, retoriikan se kyllä usein hallitsee ja se on se, millä ihmiset saa ihastumaan.
Nietzsche sentään arvosteli kristinuskoa oikeaksi näkemillään perusteilla, jotka voi ymmärtää.

Näitä luetaan juuri nyt