Suoraan sanomisen kauhistus

Clint Eastwoodilta kysyttiin GQ-lehden haastatteluissa, mitä mieltä hän on homoparien avioitumiskeskustelusta. Vastauksen suorasukaisuus ja sen liberaalius on ihastuttanut yleisöä niin, että se leviää ahkerasti netissä. Minäkin tykkäsin. Suorasta, turhaa toisaalta toisaalta-lässyttelyä välttävästä puheesta pidetään. Paitsi jos mielipide on väärä: kun perussuomalaisten Teuvo Hakkarainen sanoo samasta aiheesta samaan sävyyn jotain vastakkaista, Eastwoodin kommentista ilahtuneet pitävät häntä vain urpona.

Kun nyt siis paheksun Hakkaraisen, Pentti Oinosen ja kumppaneiden töksäyttelyjä ja niitä puolustelevia perussuomalaisia, minun kannattaa muistaa oma reaktioni Eastwoodin haistatukseen.

Tietenkin on eroa siinä, kuka puhuu. Kun ohjaaja-näyttelijää haastatellaan yksityishenkilönä, hänen ei tarvitse olla diplomaattinen tai perustella näkemyksiään mitenkään. Poliitikolla on vähän erilainen vastuu. On silti parempi, että kansanedustajat tulevat kaapista epäkorrekteine mielipiteineen sensijaan että ovat julkisesti suvaitsevia, mutta ajavat käytännössä suvaitsematonta politiikkaa.

Minä sanon nyt suoraan, että olen äärimmäisen laiska ja saamaton. Moni asia meinaa jäädä viime tinkaan tai suorastaan hoitamatta, koska en yksinkertaisesti ole päässyt persiiltäni. Tarkoittaako tämä nyt sitä, että pidän laiskuutta jonain hyveenä ja kehotan kansalaisia olemaan hoitamatta asioitaan? Ei tietenkään, pidän saamattomuuttani pelkkänä ongelmien lähteenä, ja minun pitäisi mielestäni pyrkiä siitä pois. Ymmärtäähän tämän kuka tahansa.

Sanotaan nyt samaan pötköön, että minulla on välillä selvästi rasistisia asenteita. Jos ratikassa Amsterdamissa minut ympäröi tummaihoisten miesten joukko, vedän pikkutakkia tiukemmin kiinni ja saatanpa tarkistaa lompakkoni läsnäolon. Näinköhän valkoihoiset aiheuttaisivat yhtä kovan reaktion?

Jos siis gallupissa tultaisiin kysymään, ”Onko sinulla rotuennakkoluuloja?”, voisin vastata jotain tyyliin ”toisinaan”. Tämä on mielestäni sitä, että tunnistetaan ja tunnustetaan omat rasistiset ajatukset, kuten aika moni suomalainen on nyt sitten tainnut tehdäkin. Se on hyvä, se on ongelman ratkaisemisen ensimmäinen askel.

Hyi minua, mutta uskon että ihmiskunta voi vuosituhansien mittaan kehittyä, ja on kehittynyt, parempaan suuntaan. Kehitys on asennetasolla sitä, että opetellaan eroon luonnollisista, mutta haitallisista ajattelutavoista kuten taikausko ja erinäköisten ihmisten vierastaminen. Olen käsittänyt, että samansuuntainen ajatus on taustalla Tuomas Enbusken puheenvuorossa otsikolla ”Rasismi on uusi musta”.

Olen täysin samaa mieltä Enbusken kanssa, kun hän sanoo ”ei tuomita rasistisia ajatuksia, vaan rasistisia tekoja”. Kannattaa huomioida myös tuo virkkeen jälkimmäinen osa. Eihän Enbusken tekstin paheksujissa vain ole ihmisiä, jotka eivät ole vielä täysin tunnistaneet ja tunnustaneet omia ennakkoluulojaan?