Sukupuolineutraalit lelukuvastot ja moniavioisuus

Olen tyytyväisenä pannut merkille, että Ruotsissa kokeiltua ns. sukupuolineutraalia lelukuvastoa ei ole kauhisteltu sen enempää. Asiasta kyllä tehtiin meilläkin uutinen, mutta kitinä asiasta on ollut vaisuhkoa. Odotetunlaisia kommentteja toki löytyy, Iltalehden foorumilla todetaan:

”Ruotsissa heteromiehet ovat tunnetusti olleet pieni vähemmistö ja nyt näillä nukkeleikeillä hoidellaan se vähemmistökin pois päiväjärjestyksestä”

Myös suuressa maailmassa jotkut konservatiivit ovat ölisseet, kertoo Helsingin Sanomat. Lelujen sukupuolijaottelu on yksi niistä oikeistopuolueille haasteellisista kysymyksistä, joissa konservatiiviset arvot ja markkinoiden vapaus lyövät toisiaan korville.

Olen koko ikäni törmännyt tapauksiin, joissa jotkut pojat ovat halunneet leikkiä tyttöjen leluilla ja tytöt aseilla. Tällaista enemmistöstä poikkeamista kutsutaan usein huvittavasti ”luonnottomaksi”. Jos hetkeksi vahtimatta jäänyt poika alkaa käsitellä vauvanukkea, eikö hänen pakottamisensa ruotuun ole luonnollisesti ilmenevän impulssin luonnotonta tukahduttamista?

Vapaan markkinatalouden kannalta ei varmasti ole suotavaa, että yhteiskunta asettaa turhia rajoitteita kuluttamiselle. Jos kytätään, että tytöillä ja pojilla ei ole lelukuvastoissa vääränmallisia esineitä kädessä, se juuri on rajoittavaa holhoamista jollaisesta Ruotsia on tapana syytellä.

Miten tämä liittyy moniavioisuuteen? Vihreät nuorethan silloin tällöin päästävät moniavioisuutta sallivia ääniä, ja tätä paheksutaan kovasti. Viime vuonna ajatus sai Iltalehden uutisoimaan upeasti ”Tämä tahdotaan Suomeen”, kuvassa Afrikan zuluja.

Itse olen alkanut kannattaa moniavioisuuden sallimista (perinteistä luvanvaraisempana niin, että kaikkien osapuolten vapaaehtoisuutta selvitettäisiin vaikka haastatteluilla). Nythän olen aviossa, mutta olisinko itse joskus suostunut useampiosapuoliseen suhteeseen? En, en helvetissä enkä voisi vieläkään kuvitella toisenlaisessa elämäntilanteessa suostuvani. Hyi hitto mikä kuvio kaikkine kiusallisine järjestelyineen.

Moni ajattelee samoin. Uskon että tullessaan lailliseksi moniavioisuus jäisi harvinaiseksi ilmiöksi, mutta joillekin se sopisi. Samoin en kokenut lapsena minkäänlaista hinkua leikkiä löytämilläni tyttöjen nukeilla, kunhan vääntelin ja irrottelin niiltä raajoja. Mutta jotkut pojat leikkivät.

Monilta kansalaisilta, jopa kansanedustajilta, tuntuu menevän mahdollisuuden ja pakon käsitteet sekaisin. Jos pojille sallitaan tyttömäinen käytös ja päinvastoin, kukaan ei estä kiinnostumasta moottoreista ja aseista. Vaikka hauveleiden kanssa avioituminen sallittaisiin (en kannata), se ei estä menemästä naimisiin kirkossa eri sukupuolta olevan ihmisen kanssa ja kokeilemasta seksiä ekaa kertaa vasta hääyönä.

Tällaisen takia on hyvä, että meillä on anarkisteja. Jotkut ovat niin valtion ja/tai kirkon lamaannuttamia, etteivät voi kuvitella että kaikki eivät toimisi yhdellä, laissa sukupuolellensa määrätyllä tavalla. Ei hyväksytä ihmisten moninaisuutta ja moniaivoisuutta.