Sotaveteraanien kunnioittamisesta ja loukkaamisesta

Itse asiassa kunnioitan 1939-1945 sotiemme veteraaneja. Mukaan on varmasti mahtunut väkeä laidasta laitaan, mutta kaikenkaikkiaan he onnistuneesti suojelivat demokratiaa diktatuurilta. Kestivät oloja, joista sain kalpean aavistuksen asepalvelukseni aikana: on aika hajottavaa ryömiskellä viikonkin verran lumihangessa rautapotta päässä. On vaikea tajuta, kuinka kaikki eivät muuttuneet hyytelöksi tilanteessa, jossa vielä valtava organisoitu porukka yritti tappaa ja väkeä kaatui ympäriltä.

En sanoisi että ”me” puolustimme Suomea menestyksekkäästi. Kyllä siellä oli ihan eri tyypit, ja tämän hetken ”me” emme välttämättä pärjäisi yhtä legendaarisesti.

Monet meistä joka tapauksessa ottavat veteraanien asian vakavasti. Heidän puolestaanhan jälleen loukkaannuttiin Linnan juhlien alla, keskustelua herättivät parketilla tanssivat homoparit. Joitakuita näemmä kovasti suivaannuttaa kirjailija Sami Hilvo, joka on kertonut isoisänsä homosuhteesta sodan aikana. Minusta kyllä mies, joka hyväksyy sotaveteraanin poikkeavuuksineen päivineen, nimenomaan osoittaa suurta kunnioitusta.

Näissäkin asioissa kuulisin mieluummin, mitä potentiaalisesti loukatut itse ajattelevat, sen sijaan että heidän puolestaan tuhistaan.

Suojeluskuntajärjestö oli hyvinkin tärkeä osa Suomen maanpuolustusta ennen sotia ja niiden aikana. Suojeluskunnat ylläpitivät reserviläisten koulutusta, ja aika sananmukaisesti toimivat sodanajan armeijan runkona.

Suojeluskuntajärjestö pyrki suojelemaan valtiota ulkoisilta ja, huomatkaa, sisäisiltä uhilta. Toivoisin että edes joku niistä, jotka näkyvästi vaalivat sotaveteraanien kunniaa, jotenkin reagoisi siihen että sivusto jossa väki suunnittelee ”ironisesti” terroritekoja, on ottanut nimekseen Suojeluskunta.com.