Fingerpori-sarjakuvan piirtäjä pähkäilee maailmaa vitsien takana.

Saska Saarikoski-paradoksi

Pertti Jarla
Blogit Tähän on tultu 16.6.2013 20:18

Alan pikkuhiljaa ymmärtää polemisoivaa viestintää. Pila- ja sarjakuvapiirtäjä Ville Ranta selitti haastattelussa, ettei yritäkään esittää poliittisissa piirroksissaan omia asenteitaan tasan tarkasti, vaan jotain niin kärjistettyä että yleisön on pakko ajatella käsiteltävää asiaa: on sivuseikka, onko yleisö viestin kanssa samaa mieltä.

Saska Saarikoski on ennenkaikkea yksi Fingerpori-sarjakuvan pääkätilöistä. Myös hänen kirjoituksensa Helsingin Sanomissa ovat aina kiinnostavaa luettavaa, tulee yllättäviä näkemyksiä ja ajatuksia herää. Tänään hän silitti minua voimakkaasti vastakarvaan otsikolla ”Teoriaherrat käyttävät kansaa aasinaan”. Tekstin pääideana näyttäisi olevan, että todellisesta kansasta ja sen ajatuksista vieraantuneet älyköt ovat vieneet kansakuntia kuin sikaa narussa.

Kommentoidaan nyt, kun siihen selvästi yllytetään. Muutamia sitaatteja:

”Tuttu kuvio toistui huijauksessa nimeltä sosialismi”

Jos sana ”huijaus” on tässä voimasana kuten ”paska”, niin ok, mutta jos sitä tarkoitetaan kirjaimellisesti, lause on silkkaa Magneettimediaa. Että kokonainen aate olisikin huijaus. Suomalaisten tehdessä henkistä pesäeroa takavuosien sosialismiin tuntuu siltä, että kaikkien mahdollisten alisanojen käyttäminen siitä on paikallaan, mitä jyrkempää kieltä sen parempi.

Eräällä kouluttajalla oli tapana aina sanoa että Karl Marx oli ”kuppatautinen”, tämä on samanlaista kuin kertoa että Adolf Hitlerillä oli yksi palli. Kuitenkaan Marxilla ei tietääkseni ollut kuppaa (vaan ihotauti), Hitlerillä oli vehkeet paikallaan (oli kuppa) ja ennenkaikkea mitään näyttöä Marxin ja häntä seuranneiden eri sortin sosialistien kollektiivisesta, kyynisestä vedätyksestä ei ole (ehkä Lenin olisi tehnyt vähemmän vahinkoa, jos ei olisi ollut tosissaan). Nämä ovat vähän tällaisia omia asenteita korostavia legendoja. Myöhemmin tekstissä koko Perussuomalainen puolue nimetään ”puhallukseksi”. Jaahans.

”Karl Marx tunsi työläiset vain kuulopuheelta”

Voi olla, mutta ei miltä tahansa kuulopuheelta. Marxin Kommunistisen manifestin toisena kirjoittajanahan oli Friedrich Engels. Engels tutustui Marxiin 1844, 1845 häneltä ilmestyi tutkimus The Condition of the Working Class in England . Se taas oli siitä merkittävä kirja, että se ei ollut vain kirjasto-olmien (Saarikoskea lainatakseni) pohdiskelua, vaan Engels ja kumppanit nimenomaan tutustuivat brittityöläisten ja irlantilaisemigranttien oloihin paikan päällä. Tämän valossa on vähän hassua, että nimenomaan Marx nostetaan esiin todellisista työläisistä vieraantuneena (oliko tuolloin paljonkin suoraan työväenluokasta ponnistaneita yhteiskuntafilosofeja?).

Puolustelen Marxia lisää: hänhän kuvitteli, että historiaa määräävät samanlaiset ennustettavat lainalaisuudet kuin vaikka taivaankappaleiden liikkeitä. Ennusti kapitalismin romahdusta, oli väärässä! Minusta Marxin ylenmääräinen haukkuminen on kuitenkin tieteen historian huonoa ymmärtämistä.

Meillä ei ole tapana pitää Isaac Newtonia, Platonia ja kumppaneita vastenmielisinä ääliöinä vaikka he osuivatkin monessa asiassa harhaan. Ymmärretään, että he toimivat oman aikansa ymmärryksen pohjalta ja meidän parempi tietomme on jälkiviisautta. Sitä on myös Marxin tuomitseminen, jälkiviisautta, kun voidaan kätevästi lukea miten valtiokokeilut sujuivat. Marx oli monessa asiassa väärässä, mutta tieteen tekijöillä ja ajattelijoilla on tapana olla. Varsinaisia rikollisia olivat minusta Lenin ja muut, jotka tunkivat sosialismitulkintansa väkisin kansakuntien kurkusta alas.

Mitä nykyhetkeen tulee, Saarikoski kirjoittaa:

”Attac, Smash Asem ja muu vapaakaupan vastainen liike alkoivat hiipua vasta, kun ääneen päästettiin kehitysmaiden ihmiset, jotka eivät vastustaneetkaan vapaakauppaa, vaan halusivat oman osansa maailman rikkauksista”

Jos ”kehitysmaiden ihmiset”, palttiarallaa 6 miljardia ihmistä, ovat tosiaan vapaakaupan kannattajia ja uskovat sen olevan tapa jolla he saavat osansa maailman rikkauksista, niin onpa kokoonsa nähden ainutlaatuisen yksimielinen porukka. Ettei nyt vain olisi yksinkertaistettua totuutta tuossa.

Mutta, ennenkaikkea tässä ”Teoriaherrat käyttävät kansaa aasinaan” -kirjoituksessa merkillepantavinta on sen sisältämä ihan aito paradoksi jonka moni lienee jo huomannut ja jonka kirjoittaja varmaan itsekin tietää:

Saska Saarikoski sanoo, että intellektuellit ovat valehtelijoita.

Pertti Jarla

Kirjoittaja on porvoolainen sarjakuvantekijä.

Keskustelu

Tarkennus ylläolevaan: kun puhun Marxin ylettömästä haukkumisesta, en varsinaisesti tarkoita Saska Saarikosken tekstiä, jossa äijää arvostellaan verrattain maltillisesti.

Olipa kerrassaan erikoisen huono kirjoitus. Juuri missään ei ollut järkeä ja Saarikoskenkin kirjoitus oli käsitetty väärin. Päähuomiota ei löydä suurennuslasillakaan.

Miksei SK voi hankkia bloggaamaan ajankohtaisista yhteiskunnallisista, filosofisista ja uskonnollisista aiheista sellaista ihmistä, joka niistä jotain tietäisi? Tämä ei nyt ole kiusallaan esitetty kysymys, vaan täysin vilpittömästi.

Saska on turhautunut, ja aivan syystä: hänen ajatuksiaan ei painettaisi mihinkään julkaisuihin ilman isänsä mainetta, häntä ei julkisuudessa olisi edes olemassa.
Mutta ”sukurasitteensa” ansiosta hän voi kääntää takkiaan milloin vain haluaa ja julistaa aina olevansa ”näkijä”. Kulttuurizuurnalismin paavoväyrysiä, aina oikeassaolijoita, besserwissereitä.

Aikansa totuuksista Saska Saarikoski kirjoitti myös HS-artikkelissaan ”Kommunisti vai lintu?” 19.8.2012 (http://www.hs.fi/paivanlehti/19082012/sunnuntai/Kommunisti+vai+lintu/a1345260146733 ), jonka tekstit oli koottu Pentti Saarikosken poliittisia näkökantoja käsitelleestä Saskan kirjasta Sanojen alamainen (Otava 2012).

”Jos Pentin poliittisen tarinan lukeminen jotain opettaa, niin sen, että totuudet ovat aikansa lapsia.Pentti sattui syntymään 1937, joten hänen radikalisminsa suuntautui vasemmalle. Sukupolvea aikaisemmin syntyneenä hän olisi luultavasti innostunut natsismista, ja sukupolvea nuorempana hänestä olisi tullut jotain ihan muuta, ties vaikka karismaattinen yritysjohtaja. Kuten Pentti itse 1970-luvun lopulla päiväkirjalleen hymähti: ’Nuoruusiän radikalismi on radikalismia an sich, muoti sen määrää mihin päin rynnätään.’ ”

Tuolloin artikkelia lukiessani ajattelin, että Saska Saarikoski jättää tämän päivän muotiradikalismin lausumatta: viherideologia on tämän päivän vastine noille muille mainituille muoti-ideologioille. Arvelin, että Saska Saarikoski jättää sen mainitsematta siksi, että hän ei halua leimata viherideologiaa aikansa muoti-ilmiöksi vaan haluaa sen näyttäytyvän kestävänä perustotuutena.

Ennakkoluuloinen arveluni perustui mediassa olleisiin tutkimustuloksiin, joiden mukaan toimittajat ovat vihreitä ja vasemmistolaisia. ”Teoriaherrat”-essee kuitenkin irvailee myös vihreitä ja vasemmistoa. Esseen voi jopa tulkita flirttailuksi poliittisesti epäkorrektin kanssa siltä osin, että edes luonnonsuojelu ja rasismin ja äärioikeiston vastustaminen eivät säästy. Kansallisuusaatteen irvailu toki on poliittisesti äärikorrektia.

Fiksua tekstiä Jarlalta. Pureutuu perustelemalla Saarikosken tekstiin. Ei niinkään henkilöön kuten netin sivistyneistöllä on tapana. Näin pitää juttujen ruodintaa tehdäkin.

Karl Marx on saanut ansaitsemattoman huonoa mainetta siitä, että hänen seuraajikseen julistautuneet ovat tehneet hirvittäviä rikoksia ihmiskuntaa vastaan, tarkoitan siis Leniniä, Stalinia ja Maoa ym. pienempiä kommunistipomoja. Marxin analyysi kapitalismista näyttää pitävän paikkansa nykyaikana jopa paremmin kuin 1800-luvulla. Marxin suuri erehdys oli vähätellä uskonnon ja kansallisuusaatteen vaikutusta ihmisten ajatteluun ja käyttäytymiseen. Nämä molemmat yhdistävät vahvoin sitein eri yhteiskuntaluokkiin kuuluvia ihmisiä toisiinsa, ja siten vaimentavat luokkavastakohtaisuuksia. Juuri uskonnon ja nationalismin heikkeneminen ovat mahdollistaneet nykyisen kapitalismin kriisitilan kehittymisen.

Kaikki kulttuurit rakentuvat enemmän tai vähemmän sen tosiasian varaan että suurelle enemmistölle se pienimmän riesan tie on ottaa kritiikittömästi vastaan se, mitä ns. ”ylhäältä annetaan”. Kriittinen ajattelu ja totuuksien kyseenalaistaminen ei edelleenkään ole pisa-suomessa erityisen suotavaa muuten kuin tietyillä valtarakenteita palvelevilla ehdoilla.

Suurin osa ihmisitä kun on ns. hyviä ihmisiä, kilttejä ja nöyriä, sääntöjä noudattavia joilla ei ole oikeasti minkäänlaisia aitoja mielipiteitä. Kiltit ihmiset tarvitsevat pientä välistävetäjien joukkoa jotka – omaksi edukseen – kertovat kilteille ihmisille miten ajatellaan oikein, mitkä ovat hyväksyttäviä mielipiteitä, missä kulkee hyväksyttävän raja, miten kuluttaa, ketä äänestää ja niin edelleen.

On helppoa olla nöyrä ja kiltti ihminen, hajuton ja mauton, poliittisesti korrekti. On helppoa kuulua mielipidepooliin ja olla kritiikittä samaa mieltä kellokkaan kanssa. On niin ihanaa kun saa palavasti vihata niitä jotka ovat eri mieltä, eli siis väärässä.On kiva leimata, tölviä ja nöyryyttää ihmisiä joiden ajatukset eivät ole linjassa omien kanssa. Olisi ihan kauheaa jos joutuisi pohdiskelemaan mitä sillä toisella on oikeasti sanottavaa, siinähän saattaisi joutua tarkistamaan omia mielipiteitään – jotka siis eivät oikeasti ole omia vaan jonkun välistävetäjän sinne istuttamia.

Pertti. Olet oikeilla jäljillä, mutta kohderyhmä on väärä. Nämä Saskat ym. päivän lööpeissä elävät ovat filosofiassa päiväperhosia.Filosofian ajattelumassa on vuosisatainen. Hidas, seesteinen, mutta monelle ihmiselle toivottoman hidastempoinen. Näiden Saskojen ajattelu on sprintterin ponnistus, riippuvainen ajasta ja paikasta. Turha tuhlata aikaa niiden mietiskelyihin.

Itse uskon että kommunismi voidaan filosofiassa arvottaa suurten ajatusten joukkoon. Vaihtoehdoksi tälle jatkuvan kasvun markkinataloudelle, joka aiheuttaa sotia, pitää ahneutta hyveenä ja itsekkyyttä arvostettavana. Kommunismin toteutus oli persposkien välistä kuten ihmisen tekemiset yleensäkin, esim. kristinuskollehan kävi samalla tavalla. Mutta itse aatehan oli upea: kaikilta kykyjensä mukaan, kaikille tarpeidensa mukaan – kohtuudella. Siinä on sanomaa tälle päivälle, jos maailma aiotaan pelastaa.

Humoristi puolustaa Marxia vakavasti, asiantuntevasti. Manikealainen manipulointi on surullisen huvittavaa, kun kulma kääntyy 180 astetta parissa vuosikymmenessä. Nimimerkki Kaiken kokenut jo 70-luvulta lähtien

Ysahaman kommentti on väärään osunut ”Juuri uskonnon ja nationalismin heikkeneminen ovat mahdollistaneet nykyisen kapitalismin kriisitilan kehittymisen.”

Mistä kapitalismin kriisistä hän puhuu? Se että Euroopassa eletään yli varojen ja kasvu on nollassa ei suinkaan tarkoita että kapitalismi olisi kriisissä.

Kiina, Intia, BRIC maat ja useimmat kehittyvät maat Afrikan maita myöten kasvattavat talouttaan ennennäkemättömästi. Myös USA on kasvu-uralla. Maailman BKT kasvaa 4% luokkaa vuodessa.

Sekä Jeesus että Marx ovat tulossa toiseen kertaan, tiettävästi. Kilpailun tulos kiinnostaa, jossain määrin.

Sekä Jeesus että Marx ovat tulossa toiseen kertaan, tiettävästi. Kilpailun tulos kiinnostaa, jossain määrin.

Ajatus etta on olemassa jokin yksiloitava ’kansakunta’ on melkoisen kohtuuton yleistys. Suomen kansalaisia ei yhdista mikaan muu kuin etta he asuvat samalla planeetalla. Kylla, samalla planeetalla. Muistakaa toki ulkosuomalaisten olemassa olo.

Saska on aina ”voittajien” puolella ja takki viuhuu aina, eli ei kovin uskottava.

Näitä luetaan juuri nyt