Fingerpori-sarjakuvan piirtäjä pähkäilee maailmaa vitsien takana.

Sanoistaan ja munistaan huolestuneille

Pertti Jarla
Blogit Tähän on tultu 27.10.2011 09:14

Tohtori Antti Vihinen kommentoi Uuden Suomen sivuilla Mauri Pekkarisen sanankäytöstä noussutta keskustelua. Pekkarinenhan taisi mainita julkisessa tilanteessa naiskollegan ”ryntäät”. Mielestäni Antti Vihinen toisaalta kärjistää nykytilannetta vähän liikaa, toisaalta olen hänen kanssaan samaa mieltä.

Antti Vihinen otsikoi ”Antakaa meille takaisin meidän sanat ja munat!”. En usko että tässä kenenkään munat ovat vaarassa, se on kärjistyksenäkin liioiteltu. Eri tilanteissa on sopivaa puhua eri tavoilla, ei sen hyväksyminen ketään kastroi.

Vihinen myös väittää, ettei nykyään saisi puhua ”miehistä” ja ”naisista”. Jos tämän tulkitsee kirjaimellisesti, väite on niin järjetön että hän tuskin tarkoittaa sitä. Todennäköisemmin Vihinen viittaa siihen, että jotkut naiset haluavat mieluummin tulla tituleeratuiksi muusikkoina, sarjakuvantekijöinä, tieteentekijöinä, ym. ilman jatkuvaa ”nais”-etuliitettä. En näe siinä mitään ongelmaa. Yleensä etunimestä ja naamasta huomaa kummasta on kyse, jos sillä nyt niin hirveä merkitys on.

Vielä yksi kritiikki Vihiselle, hän sanoo kaipaavansa aikoja jolloin ”mies saattoi työmaalle saapuessaan sanoa naiskollegalleen, että ’onpas sinulla hieno kolttu tänään, ja tuo kampauskin pukee sinua tosi upeasti'”.

Jos noin ei tosiaan saa sanoa jossain duunissa tänä päivänä, väitän että se on aika harvinainen ja sairas paikka.

Mutta, on Antti Vihisellä terve pointtinsa. On nimittäin aika päätöntä kytätä yksittäisiä sanoja ja fraaseja. Huomatkaa ettei Pekkarisen puheiden kohde, Kuntaliiton toiminnanjohtaja Kristiina Wikberg, pitänyt omien sanojensa mukaan tilannetta loukkaavana.

Jos hän näin sanoo, se on syytä uskoa. Vai pitääkö joku Wikbergiä niin onnettomana tyttönä ettei hän pysty kertomaan mitä oikeasti ajattelee? Siinäpä vasta alistava suhtautuminen.

Olisi kätevää, jos voitaisiin tehdä lista seksuaalisista häirintäsanoista, jotka toimisivat yksiselitteisinä hälytyskelloina. Yksittäiset sanat ja fraasit ovat kuitenkin täysin epäolennaisia. Jos tilanne on terve, ja miehet ja naiset voivat luottaa toisiinsa, voidaan puhua vaikka kuinka rivoja ilman että siitä kukaan häiriintyy. Toisaalta on mahdollista ahdistella seksuaalisesti käyttämättä lainkaan tuhmia sanoja.

Olennaista on, käyttäytyykö Mauri Pekkarinen niin, että hänen kanssaan uskaltaa mennä nainen kaksin hissiin ja puhua hinkeistä. En ole nähnyt mitään vakuuttavaa todistetta siitä, etteikö niin olisi.

Pertti Jarla

Kirjoittaja on porvoolainen sarjakuvantekijä.

Keskustelu

Vaikea käsittää, miksi Maia Fandi (vihr.) niin riemastui asialle vain naureskelleen Vikbergin puolesta Pekkarisen käyttämästä ”ryntäät”-sanasta. Kyse oli mikrofonin kiinnittämisestä ylemmäs ryntäillä.
Sanan merkitys ainakin täällä päin on rinnukset tai etumus niin naisilla kuin miehillä, ja se merkitsee myös hevosen eturintaa. Asiayhteydestä riippuen voidaan tarkoittaa myös rintoja.

Onko ryntäät-sana jokin tabu tai kielletty, mikä on varsin ristiriitaista vihreiltä siinä mielessä, että viime viikolla ylenaikaisessa vihreät olivat sitä mieltä, että avoin ja paljastava imettäminen julkisilla paikoilla ja tilaisuuksissa on sopivaa?
Eli vihreän logiikan mukaan ryntäät saavat olla näkösällä, mutta niitä ei saa mainita.

Enkä tiedä onko järkevää muutenkaan, että ulkopuolinen määrittelee onko kahdenkeskisessä tilanteessa toinen loukannut toista.

”Eri tilanteissa on sopivaa puhua eri tavoilla, ei sen hyväksyminen ketään kastroi.”

Tuossahan oli se koko asian varsinainen pointti. Eri tilanteissa.
Jos kaksi ihmistä puhuvat keskenään tavalla, jota kumpikaan ei koe loukkaavana ei asiaan pitäisi kenelläkään ulkopuolisella olla mitään sanottavaa.
Ei sillä ole merkitystä onko puhuja ministeri, kansanedustaja, kuningas tai vaikkapa paavi.
Kysehän oli kahdenkeskisestä keskustelusta.

Vihreillä tuntuu olevan kova halu kontrolloida sitä mitä kukakin saa sanoa tai sanomatta jättää.
Ajattelu lienee seuraavaksi tulilinjalla.

Melkoinen tyylirikko, mutta tämänpäiväiset iltapäivälehtien lööpit puristavat kyllä aiheesta jo selkäydinnesteetkin irti.

Kommentoijien kannattaa muistaa, että kyse ei ollut kahdenkeskisestä keskustelusta vaan julkisesta tilaisuudesta, jossa on muistettava myös yleisön tunteet.

Selittäisikö nämä toistuvat sopivuusdebatit sukupolvien kuilu? Se mikä oli hyväksyttyä tai ainakin vaiettua käytöstä vielä parikymmentä vuotta sitten, on nuoremman sukupolven mielestä nyt sopimatonta ja se mielipide myös sanotaan ääneen.

Jos ymmärsin oikein niin Pekkarinen puhui tisseistä.

Ymmärrän että pari muijaa älähti koska heillä ei sellaisia ole. Kyse ei suinkaan ollut ahdistelusta niinkuin annettu ymmärtää vaan syrjinnästä. Kun joku merkkimies (sellainenhan Pekkarinen kuitenkin on) suhtautuu isotissiseen naiseen ”huomioivasti” hän syrjii niitä naisia joilla ei oikein ole mitä esitellä. Akathan eivät sellaista hyvällä katso.

Selvisi että itse huomion kohde vain kehräsi tyytyväisenä ja parku kuului ihan toiselta suunnalta. Olisivat kysyneet (jos olisi älliä ollut) rouvalta kokiko hän ahdistelua, ennenkuin rupesivat mekkaloimaan.

Ei riitä, että on ’nais’-sitä ja ’mies’-tätä – nyt on lisättävä määre lesbo ja homo ja hetero – nin tulee se minuus selville jo tituleeratessa?

Mitähän pitäisi ajatella ihmisistä, jotka loukkaantuvat verisesti jonkun toisen puolesta – jopa silloin, kun kohde itse ei loukkaannu lainkaan. Ainakin Wikbergiä näytti huvittavan Pekkarisen sanailu. Eikä siinä allekirjoittanutkaan mitään loukkaavaa löytänyt.

Tiukkapipoiset tosikot vaietkoon seurakunnassa!

”Selittäisikö nämä toistuvat sopivuusdebatit sukupolvien kuilu? Se mikä oli hyväksyttyä tai ainakin vaiettua käytöstä vielä parikymmentä vuotta sitten, on nuoremman sukupolven mielestä nyt sopimatonta ja se mielipide myös sanotaan ääneen.”

Ei selitä, mutta asenne jonka mukaan kaikki muutos on hyvästä on virheellinen. Ehkä jonkun ilmaisun muuttuminen jossakin yhteydessä sopimattomaksi tai sopivaksi onkin tyhmää, väärin tai mieletöntä. Ehkä vanha sukupolvi on välillä oikeassa, välillä yhtä oikeassa kuin sitä nuorempi polvi?

Mitä useamman sanan kiellät, sitä kovemmin sana sattuu silmään ja korvaan.

Olipa virkistävän mehukas kirjoitus! Kiitos.

Kirjoittajan onnistuneen tekstin takana on kuitenkin ahdistava totuus siitä, että Suomessa on tällä hetkellä meneillään kummallinen sanojen kieltämisbuumi. Milloin mikäkin sana saa tuomion loukkaavuudestaan. Saman asian toinen ilmenemismuoto on kokonaan uuden merkityksen lataaminen johonkin sanaan. Eivätkö tällaiset sanasopat ole tunnusomaisia pikemminkin diktatorisesti hallituille yhteiskuntajärjestelmille kuin monipuolueparlamentarismeille. Kummallinen ja toivottavasti ohimenevä villitys, kuten erilaisten ammattiloukkaantujien ilmaantuminenkin.

Kumma kyllä Pekkarinen itsekin pitää puhettaan sopimattomana ennen kuin jäi ”nalkkiin” Ylen videolla.

Pekkarinen HS:n mukaan:
”Tuohan on kerta kaikkiaan hävytön väite, en taatusti ole sanonut tuolla tavoin”, hän sanoo. En edes kahden kesken, enkä vahingossakaan ole kenellekään naiselle sanonut, enkä sano, noin.”
(http://www.hs.fi/politiikka/Ylen+tallenne+paljastaa+Pekkarisen+puhuneen+rynt%C3%A4ist%C3%A4/a1305547990903)

Sinänsä itse juttu ei mielestäni maailmaa kaada, mutta en itse miehenä naiselle menisi ryntäistä puhumaan. Ainakaan julkisesti.

Mahdollisesti loukkaantunut Maia Fandi (vihr.) on arabimiehensä kautta omaksunut islamilaisia arvoja naisen siveellisyydestä, ja sen suojelemisen tärkeydestä.

”Jos noin ei tosiaan saa sanoa jossain duunissa tänä päivänä, väitän että se on aika harvinainen ja sairas paikka.”

Niinhän se eduskunta on.

Mistään sukupolvien välisestä kuilusta tässä ei ole kyse. Meillä vain on tietty joukko tiukkapipoisia ja äärifeministisiä kukkahattutätejä, jotka suhtautuvat hyvin vihamielisesti (hetero)miehiin ja jotka pyrkivät näillä ahdistelu- ja häirintäsyytöksillään tekemään miesten elämästä yhtä helvettiä. Tähän menoon ei tietenkään pidä alistua, joten Pekkarisenkin olisi vain pitänyt myöntää sanomisensa ja puolustaa sananvapauttaan ja oikeuttaan myös huumorin käyttöön.

Antti Vihisen kirjoitukseen sisältyy yksi iso virhe, ja se on väite siitä, että miehet olisivat vuosituhansia sortaneet naisia. Naisia on päinvastoin suojeltu kuin lapsia ikään, mistä tämäkin tapaus pohjimmiltaan kertoo. Vielä älyttömämpää on ajatella, että menneet vääryydet, olivatpa ne sitten todellisia tai eivät, oikeuttaisivat nyt tänä päivänä jonkinlaisen koston. Jokainen vastaa vain omista tekemisistään ja tekemättä jättämisistään.

Suomessa on feministeiksi kutsuttu ammattipaheksujien joukko. Ja tarkoitan siis todella, että monet saavat palkkaa yliopistoissa, naisjärjestöissä ja missä lie ministeriöissä.

Nämä ihmiset olisivat onnellisempia, jos maailma oikeasti näyttäisi hiukan sellaiselta, jolta se heidän mukaansa näyttää eli naista sortavalta ja vihaavalta. Koska kuitenkin maailma on kokolailla päinvastainen – naisia suosiva ja ihannoiva — kritisoitavaa tulee vastaan aivan liian harvoin. Ammatillisessa mielessä.

Siksi he puuttuvat pikkuseikkoihin, kuten Audi-miehen haastatteluun tai Kanervan tekstiviesteihin viattomalle viihdetaiteilijalle. Nyt joutui Pekkarinen tähän myllyyn ja ymmärrettävistä syistä hätääntyi ja alkoi selitellä. Aiemmin tapahtuneesta kun tiedämme, mistä ruumiinosasta hän kohta symbolisesti roikkuu. Poliittisena raatona.

Onkohan telaketjufeministi eräänlainen ”mentaalihuligaani”, joka seuraa tarkasti julkkismiesten käytöstä…yksi arveluttava sana tai hipaisu niin siinä onkin muurahaispesä jota voi sohaista ja sitten median luuta heiluu niin että hiekka pöllyää.

Feministi itse sulkee suunsa ja pysyy taka-alalla. Tätä pelleilyä on jatkunut jo pitkään (liian pitkään) eikä se asetu näköjään ilman ”vastahyökkäystä”.

Nykyajan miehistä on tullut todellisia tohvelisankareita jotka kiipeävät seinille kun feministi sanoo BÖÖ.

Näitä luetaan juuri nyt