Fingerpori-sarjakuvan piirtäjä pähkäilee maailmaa vitsien takana.

R-kioskin mainoksen epäkohta

Pertti Jarla
Blogit Tähän on tultu 15.8.2011 16:32

Olen jo pitkän aikaa seurannut R-kioskin televisiomainoskampanjaa, lähinnä ihaillen vanhan tuttuni Pasi Kuivalaisen luonnenäyttelemistä. Hän on Teatteri Kultsan jäseniä ja on aiemmin mm. sylkäissyt parvekkeelta Nousukausi-elokuvassa.

Tässä mainoskampanjassahan on kaksi naapurusta, joista Kuivalaisen esittämä on hölmö ja toinen fiksu. Hölmö tulee lepotuolissaan mukavasti loikoilevan fiksun luo esittelemään tyhmyyksiä joita on tehnyt. On ostanut kuukauden maksalaatikot kerralla, aikoo näyttää perheellensä pahvilaatikollisen vanhoja dioja. Fiksu, joka on tehnyt elämää helpottavat järkihankinnat R-kioskista, tyytyy toteamaan ”sillälailla”.

Vasta hiljattain olen tajunnut, että nämä mainokset eivät oikein toimi. Jatkuvastihan mainostetaan elämisen helppoutta, mutta näissä spoteissa on kohtalokas vika. Hölmö naapuri on jatkuvasti energinen, iloinen ja puhelias. Fiksu vaikuttaa apaattiselta, kykenee vain löhötuolistaan sanomaan yhden sanan. Pahinta on se, että asetelma tuntuu todenmukaiselta.

Mainosten fiksu naapuri löhöilee, syö herkkuja ja katsoo televisiota. Ikävä kyllä

  • Teen helppoja ruokaostoksia, löhöilen ja katson televisiota päivittäin. Tätä on turha markkinoida minulle, minulla on se jo.
  • Monen muun tavoin assosioin helpon elämän tylsistymiseen, vaivoihin ja tauteihin.

Hölmö naapuri puuhaa jatkuvasti jotain uutta. On liikkeessä, tekee asioita ihmisten kanssa. Tottakai sellaisesta virkistyy. Tulee mieleen, ovatko vanhempieni vanhat diat tallella?

Pertti Jarla

Kirjoittaja on porvoolainen sarjakuvantekijä.

Keskustelu

Mainoksethan ovat aikansa peilikuvia, mainonnan ohessa.

Kyseisessä mainoksessa ”fiksu” edustaa keskiluokkaa, siis olennaisesti tavoiteltavaksi haluttavaa hahmoa. Keskiluokkahan on tunnetusti erittäin omahyväistä (=ylimielisiä), ahdasmielistä (ns.me olemme parempia-ajattelu>kollektiivinen kiima), laiskaa ja ahnetta populaa. Keskiluokkaisen ihmisen maksimitaso on keskiluokassa, ahneutensa enemmän haluaa mutta ei koskaan saa, vastaan iskee älylliset rajoitteet ja luonteen heikkous.

Mainoksessa ”fiksua” esittävä hahmo esittää markkinoinnin kohdetta, viestinä luonnollisesti ”olethan sinäkin fiksu, tuleppa siis meidän asiakkaaksi”.

Mahdollisesti mainoksessa on osuttu vahingossa ytimeen, raadollisesti näytetään kuinka alas on vajottu. Tavoitteeksi asetettu ihmistyyppi todellakin näytetään patalaiskana, omahyväisenä mumisijana joka ei olemustaan penkistä irti saa, suurimpana saavutuksena ”sillälailla-hokema” jonka juuri ja juuri sanottua saa (rasitteen jälkeenhän pitää itsensä palkita ostetuilla tuotteilla). Hahmo näyttää myös siltä että hänen seuraava investointinsa on arkku, nimittäin omansa, vierimätön kivi sammalta päällensä kaipaa.

Mainokset luonnollisesti kiertää ns.metrin keppi kourassa, kiitos kaukosäädön, aina tosin ei mainossaastetta karkuun pääse ja tämäkin mainos on silmämuniin jäänyt hetkeksi elämään … kertoen raadollisesti millaiseksi ihmiselo täällä suomessa on muuttunut.

Älkää hyvät ihmiset tuhlatko aikaanne televisioon. Ei se mikään Saatanan sontaluukku ole, mutta kyllä se saatanan sontaluukku on.

Eiköhän R-kioskin mainostiimi jo suunnittele jatkoa, jos ei niin olisi syytä.
Joskus mainokset ovat hauskoja, kuten se gigantin ja mummo tv-kortin kanssa survailemas ja laama-agility myös naurattaa.
Dialogi kuluttajien kanssa olisi suotavaa ja siitä syntyisi hauskuutta. Tiedä kasvattaisiko myyntiä

Mutta R-kioski on sinänsä hyvä keksintö, monesti tarpeellinen.

rahamme menevät johonkin, kova akyytiä. ruoka kallistuu, sossut teklevät jotain salaisia sopimuksia kreikan kanssa.
Rikkaat vetävät rahaa veronmaksajilta, emm tiedä minne. tai tiedämme, rikkaille.

On tehokas nuuskintakoneisto nuuskimaan, missä on rahaa; eläkerahastot, ruokaa syövien kukkarot, viihteenkuluttajat, pullonkerääjät, kaikki ne kelpaavat aiheeksi kokouksiin, joissa pohditaan, miten päästä käsiksi tuohon rahaan, joka on työtätekevien taskuissa jonkin aikaa, ei kauan.

Euroopan liitotvaltio on Euroopassa se koneisto, jolla viimeisetkin roposet suomalaisten rahoista siirretään jonnekin, rikkaille.

Minusta se epäkohta on siinä, ettei mainos taida hintojen puolesta olla kovinkaan todenmukainen, eihän R-kioski mikään edullinen ostospaikka ole. Sosiaalisesti kyläkioskillakin voi kyllä olla elämää siinä missä Tallinnaan pikaisesti tehdyllä ostosreissulla.

Voi sen ajatella niinkin että naapuri huhkii kaljalavojen ja maksalaatikkopinojen parissa, koska kulutus on kova (ja kääntäen: kun tavaraa on, niin kulutuskin kasvaa ja muuttuu yksipuolisemmaksi). ”Fiksu” hakee tarvitsemansa läheltä, ja jos hakisi kauempaa, ei todellisuudessa säästäisi vaatimattomammat määrät, matkat ja mahdollisen oheiskulutuksen huomioiden.

Eli mainos imartelisi ”fiksun” tuntemaa ylemmyyttä vähän rahvaanomaista naapuriaan kohtaan, jonka elämisen riemu näyttää muodostuvan lähinnä siitä, kuinka halvalla voi naapurille kerskailla saaneensa kaljansa ja maksalaatikkonsa. Mitä siihen paljon muutakaan voi sanoa kuin ”sillälailla”.

Mutta eihän tämä oikein toimi: ei ”fiksu” kuitenkaan ärrältä muuta osta kuin korkeintaan matkakorttiinsa aikaa, ja kaupasta unohtuneet tavarat, jos niitäkään, valikoimaltaan laajemmat lähikaupat kun ovat nykyään auki 7-23 kaikkina päivinä. Siksi päällimmäiseksi vaikutelmaksi jää, että mainos on kuitenkin osoitettu potentiaaliselle hintarallimatkailijalle ja sen (valheellinen) sanoma on, ettei kannata mennä merta edemmäs kalaan.

En omista televisiota, en osta R-kioskilta yhtään mitään, pidän kaapissa ja pakastimessa ruokaa jemmassa ja ymmärrän että valokuvia otetaan siksi että niitä katsottaisiin myöhemmin eikä vain kameran esittelemisen takia, joten olen ilmeisesti jonkun mielestä hölmö ja syrjäytynyt. Toivottavasti hän ei ota siitä stressiä, sillä en tunne pienintäkään tarvetta ryhtyä sohvaperunaksi.

Ai niin, mutta joo. Breivik ei myöskään ole sohvaperuna…

Näitä luetaan juuri nyt