R-kioskin mainoksen epäkohta

Olen jo pitkän aikaa seurannut R-kioskin televisiomainoskampanjaa, lähinnä ihaillen vanhan tuttuni Pasi Kuivalaisen luonnenäyttelemistä. Hän on Teatteri Kultsan jäseniä ja on aiemmin mm. sylkäissyt parvekkeelta Nousukausi-elokuvassa.

Tässä mainoskampanjassahan on kaksi naapurusta, joista Kuivalaisen esittämä on hölmö ja toinen fiksu. Hölmö tulee lepotuolissaan mukavasti loikoilevan fiksun luo esittelemään tyhmyyksiä joita on tehnyt. On ostanut kuukauden maksalaatikot kerralla, aikoo näyttää perheellensä pahvilaatikollisen vanhoja dioja. Fiksu, joka on tehnyt elämää helpottavat järkihankinnat R-kioskista, tyytyy toteamaan ”sillälailla”.

Vasta hiljattain olen tajunnut, että nämä mainokset eivät oikein toimi. Jatkuvastihan mainostetaan elämisen helppoutta, mutta näissä spoteissa on kohtalokas vika. Hölmö naapuri on jatkuvasti energinen, iloinen ja puhelias. Fiksu vaikuttaa apaattiselta, kykenee vain löhötuolistaan sanomaan yhden sanan. Pahinta on se, että asetelma tuntuu todenmukaiselta.

Mainosten fiksu naapuri löhöilee, syö herkkuja ja katsoo televisiota. Ikävä kyllä

• Teen helppoja ruokaostoksia, löhöilen ja katson televisiota päivittäin. Tätä on turha markkinoida minulle, minulla on se jo.
• Monen muun tavoin assosioin helpon elämän tylsistymiseen, vaivoihin ja tauteihin.

Hölmö naapuri puuhaa jatkuvasti jotain uutta. On liikkeessä, tekee asioita ihmisten kanssa. Tottakai sellaisesta virkistyy. Tulee mieleen, ovatko vanhempieni vanhat diat tallella?