Piraattipuolue ja kaupallinen suoja-aika

Profiilikuva
Kirjoittaja on porvoolainen sarjakuvantekijä.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Piraattipuolue ja muut piratismin kannattajat ovat nostaneet esiin monia hyviä kysymyksiä teosten yksityisestä kopiointioikeudesta. Heidän käsityksiään teosten kaupallisesta suoja-ajasta en voi sulattaa.

Nykyisinhän tekijänoikeuden suoja kestää 70 vuotta tekijän kuoleman jälkeen. Mielestäni käsittämättömän pitkä aika, siinä ajassa ehtii leski siirtyä manan majoille ja jälkeläistenkin olisi pitänyt kehittää jo ihan omat tulonlähteet. Lyhennys olisi paikallaan, mutta mitä sanoo Piraattipuolue?

”Kaupallisen suoja-ajan Piraattipuolue haluaa lyhentää 5-10 vuoteen teoksen julkaisusta.”

Tämä on minusta kiinnostavaa, koska ensimmäiset Fingerporit julkaistiin 6 vuotta takaperin, Helsingin Sanomissa se alkoi ilmestyä reilu 5 vuotta sitten. Vuoden sisään siirtyisi mm. ensimmäisen Fingerpori-kokoelma-albumin sisältö vapaan kaupallisen julkaisun piiriin, niin ettei minulle maksettaisi penniäkään. Kertokaahan piraattiaktiivit, kuinka tämä kuvio olisi tekijän kannalta reilu? Se ensimmäinen kokoelma myy vielä, signeerasin muutamia ostajille viimeksi 9 päivää sitten.

5-10 vuoden suoja-aikaa perustellaan sillä, että ”valtaosa teoksista tuottaa kaikki merkittävät tulonsa vain muutaman vuoden aikana”.

”Valtaosa”. Jos joku onnistuu tuottamaan jotain, mikä myy vielä muutaman vuoden päästä, häntä rangaistaan siitä tässä mallissa. Jos jonkun varhaistuotanto alkaa kiinnostaa yleisöä vasta lyhyen suoja-ajan jälkeen, ikävämpi juttu kikkelis kokkelis.

”Merkittävät tulonsa”. On virhe ajatella, että muutaman satasen lisätienesti silloin tällöin olisi yhdentekevä asia suosionsa huipun ohittaneelle artistille, päinvastoin. Ihmiset myös vanhenevat. Aika moni menettää työkykynsä vuosia ennen kuolemaansa, saattaisi silloin kaivata rojaltiropoja aika kipeästikin. Sitäpaitsi katson yksinkertaisesti, että pienetkin rojaltitulot kuuluvat tekijälle.

Sarjakuvastrippeihin ajatus viiden tai jopa kymmenen vuoden ajasta sopii erityisen huonosti. Sanomalehdistössä julkaistaan jatkuvasti ikivanhoja strippejä, miksipä ei julkaistaisi koska valtaosa lukijoista unohtaa yksittäisen lukemansa stripin parissa vuodessa. Jos unohdetaan sarjakuvat, milloin viimeksi törmäsit televisiossa, radiossa tai kirjakaupassa johonkin, joka oli tehty ennen vuotta 2002?

Tokihan voidaan päättää, että teosten kaupallista suoja-aikaa lasketaan niin että se umpeutuu jo tekijän eläessä. Mutta älkää väittäkö että se olisi kohtuullista tekijän kannalta, älkääkä vaatiko että tekijät suhtautuisivat siihen lupsakkaasti.