Fingerpori-sarjakuvan piirtäjä pähkäilee maailmaa vitsien takana.

Piraattipuolue ja kaupallinen suoja-aika

Pertti Jarla
Blogit Tähän on tultu 9.4.2012 07:48

Piraattipuolue ja muut piratismin kannattajat ovat nostaneet esiin monia hyviä kysymyksiä teosten yksityisestä kopiointioikeudesta. Heidän käsityksiään teosten kaupallisesta suoja-ajasta en voi sulattaa.

Nykyisinhän tekijänoikeuden suoja kestää 70 vuotta tekijän kuoleman jälkeen. Mielestäni käsittämättömän pitkä aika, siinä ajassa ehtii leski siirtyä manan majoille ja jälkeläistenkin olisi pitänyt kehittää jo ihan omat tulonlähteet. Lyhennys olisi paikallaan, mutta mitä sanoo Piraattipuolue?

”Kaupallisen suoja-ajan Piraattipuolue haluaa lyhentää 5-10 vuoteen teoksen julkaisusta.”

Tämä on minusta kiinnostavaa, koska ensimmäiset Fingerporit julkaistiin 6 vuotta takaperin, Helsingin Sanomissa se alkoi ilmestyä reilu 5 vuotta sitten. Vuoden sisään siirtyisi mm. ensimmäisen Fingerpori-kokoelma-albumin sisältö vapaan kaupallisen julkaisun piiriin, niin ettei minulle maksettaisi penniäkään. Kertokaahan piraattiaktiivit, kuinka tämä kuvio olisi tekijän kannalta reilu? Se ensimmäinen kokoelma myy vielä, signeerasin muutamia ostajille viimeksi 9 päivää sitten.

5-10 vuoden suoja-aikaa perustellaan sillä, että ”valtaosa teoksista tuottaa kaikki merkittävät tulonsa vain muutaman vuoden aikana”.

”Valtaosa”. Jos joku onnistuu tuottamaan jotain, mikä myy vielä muutaman vuoden päästä, häntä rangaistaan siitä tässä mallissa. Jos jonkun varhaistuotanto alkaa kiinnostaa yleisöä vasta lyhyen suoja-ajan jälkeen, ikävämpi juttu kikkelis kokkelis.

”Merkittävät tulonsa”. On virhe ajatella, että muutaman satasen lisätienesti silloin tällöin olisi yhdentekevä asia suosionsa huipun ohittaneelle artistille, päinvastoin. Ihmiset myös vanhenevat. Aika moni menettää työkykynsä vuosia ennen kuolemaansa, saattaisi silloin kaivata rojaltiropoja aika kipeästikin. Sitäpaitsi katson yksinkertaisesti, että pienetkin rojaltitulot kuuluvat tekijälle.

Sarjakuvastrippeihin ajatus viiden tai jopa kymmenen vuoden ajasta sopii erityisen huonosti. Sanomalehdistössä julkaistaan jatkuvasti ikivanhoja strippejä, miksipä ei julkaistaisi koska valtaosa lukijoista unohtaa yksittäisen lukemansa stripin parissa vuodessa. Jos unohdetaan sarjakuvat, milloin viimeksi törmäsit televisiossa, radiossa tai kirjakaupassa johonkin, joka oli tehty ennen vuotta 2002?

Tokihan voidaan päättää, että teosten kaupallista suoja-aikaa lasketaan niin että se umpeutuu jo tekijän eläessä. Mutta älkää väittäkö että se olisi kohtuullista tekijän kannalta, älkääkä vaatiko että tekijät suhtautuisivat siihen lupsakkaasti.

Pertti Jarla

Kirjoittaja on porvoolainen sarjakuvantekijä.

Keskustelu

Tero,

Disneyn vanhat leffat eivät tietenkään olisi laittomia. Jos ne olisivat tekijänoikeuden alaisesta materiaaliste tehtyjä, niistä olisi maksettu kohtuullinen korvaus oikeuden haltijalle.

Mitä tulee esimerkkisi Romesta, niin kukaan ei tekijänoikeuksien perusteella voi estää yhtyettä itseään laittamaan tuotantoaan ilmaiseksi jakoon vertaisverkossa. Olennaista on juuri se, että jokaisella tulee olla oikeus toimia oman työnsä tuloksen kanssa niin kuin hyväksi katsoo. Varkaiden paratiisissa jollekin käy esimerkkisi kaltainen munkki, mutta monelta muulta munkit vain syödään.

Vaikka voisit itse selittää itsellesi olevasi varastellessasikin hyväntekijä, niin ei sinua tosiasiassa ole kukaan valinnut päättämään, mikä kullekin on sopivaa ja hyvä. Kaikille kun ei esimerkiksi raha ole arvomaailman ainoa tai tärkein arvo.

Itse olen luovuttanut satoja kuvia yleishyödylliseen tarkoitukseen ja vapaasti käytettäväksi ”ei kaupalliseen käyttöön” lisenssillä. Kun sivuston ylläpitäjä yritti muuttaa sääntöjä niin, että kaikilta ladattavilta kuvilta katoaa tekijänoikeudet, ilmoitti suurin osa kuvansa ilmaiseksi käyttöön antaneista vetävänsä kuvansa pois sivustolta. Itsekin olisin ottanut kuvani pois.

Sinulta on muuten edelleenkin vastaamatta se peruskysymys, miksi juuri sinulle kuuluu oikeus ottaa korvauksetta käyttöön toisen tekemää työtä?
Nyt sitä voi jatkaa kysymyksellä, miksi juuri sinä tietäisit paremmin, mitä joku toinen arvostaa ja mitä hän työnsä suhteen tahtoo tehdä?

esalil

Tieteelisessä tutkimuksessa varsinainen tuote on tutkimustulos, ei julkaisu. Julkaisulla voi joku tehdä rahaa, jos se on julkaisijan ja tutkijan yhteisessä intressissä. Jos kyse on yksityisestä tutkimuslaitoksesta, se yleensä päättää, onko tulos vapaasti julkaistavissa.

Mutta tiedemaailmaa on kokonaan oma kysymyksensä ja siellä on sovittu omat säännöt. Tekijänoikeudet ovat olennaisempi kysymys niille, joiden on elettävä myymällä tuottamiaan immatriaalisia hyödykkeitä.

”Disneyn vanhat leffat eivät tietenkään olisi laittomia. Jos ne olisivat tekijänoikeuden alaisesta materiaaliste tehtyjä, niistä olisi maksettu kohtuullinen korvaus oikeuden haltijalle.”

Silloin niitä ei välttämättä olisi koskaan tehty. Tämäkö olisi ollut luovuutta edistävää? Ne on tehty juuri siksi public domainissa olevista kertomuksista, että se on ilmaista ja helppoa. Minusta on muutenkin aivan pöyristyttävä ajatus, että kulttuuriperintö olisi yksityisomistuksessa hamaan tappiin saakka. Olisihan se aivan älytöntä, jos filosofian merkittävimmistä teoksista menisi vielä korvaukset tekijän lapsenlapsenlapsenlapsenjnelapsille. Silloin niitä teoksia luettaisiin vähemmän kuin nykyään, mikä taas ei ainakaan parantaisi ihmisten sivistyksen tasoa.

Itse näen tekojen moraalisen hyvyyden/pahuuden niiden seurausten kautta. Jos jokin teko johtaa jonkun kannalta ikäviin asioihin, niin se on paha. Jos hyviin, niin se on hyvä. Jos taas yhdentekeviin, niin se on yhdentekevää. En näe, että teot itsessään ovat itseisarvoisesti pahoja, täytyy tietää ensin seuraukset. Myös utilitarismiksi voitaisiin tätä näkökantaa kutsua.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Utilitarismi

Jokuhan voi olla sitä mieltä, että tuo on väärä eettinen näkökulma asiaan, ei siinä mitään. Mutta moni varmasti näkee, että utilitarismi on ihan perusteltu tapa katsoa asioita. Utilitarismin kautta ajateltuna tekijänoikeuden suoja-aika ei voi olla rajaton, koska tietyssä kohtaa menee se raja, jolloin sen rajaaminen tuottaa enemmän hyvää maailmaan kuin rajoittamaton suoja-aika.

Selittääkö tämä tarpeeksi sitä, miten minä näen moraaliasioiden menevän piratismikysymyksissä? Kyse on siis siitä, että mitä seuraamuksia teoilla on eikä niinkään siinä, että mikään teko olisi itsessään väärin tai oikein.

Tero,

Se että Disney ei olisi tehnyt jälleen uusia kopoiota vanhoista tarinoista, ei olisi tarkoittanut että Disney ei olisi tehnyt mitään. Uusien kopioiden sijaan Disney olisi hyvin todennäköisesti luonut uutta tarinaa.

Miksi sinusta muuten olisi pöyristyttävää, että historian merkittävimistä teoksista maksettaisi pieni siivu tekijänoikeudesta, mutta herttasarjojen kohdalla se on mielestäsi OK? Eikö juuri merkittävästä ja arvokkaasta kannata maksaa?

Utilitarismi ei ole kovin hyvin käytäntöön sovitettava aate ja minusta olet kyllä käsittänyt utilitarismin varsin kierolla tavalla. Onko mielestäsi oikein, jos 10 merirosvoa ryöstää yhden ihmisen. Näinhän saadaan kymmenen onnellista piraattia ja yksi onneton ryöstön uhri. Matemaattisesti hyöty ja onnellisuus on siis lisääntynyt.

Piraattikeskustelussa menevät joskus puurot ja vellit sekaisin.

Toisaalta meillä on nykyiseen tekijänoikeuslainsäädäntöön tyytymättömiä ihmisiä, jotka yrittävät saada lakiin muutoksia mm. poliittisen puolueen avulla. Käsittääkseni nämä ihmiset käyttävät piraatti-sanaa sen ironisessa merkityksessä, tekijänoikeusrikkomus kun on rikoksena sangen erilainen kuin perinteisempi merirosvous, jossa uhreilta menee rahat ja yleinsä myös henki. Tällaisessa piratismissa en näe sinänsä mitään pahaa, kaikki muutkin poliittiset puolueet yrittävät saada agendansa mukaisia, nykyisten lakien vastaisia määräyksiä lain asemaan. Se on demokratiaa.

Toisaalta meillä on ihmisiä joiden mielestä nykyisestä laista ei tarvitse välittää jollei se miellytä itseä. Tällaisia piraatteja ymmärrän jo paljon vähemmän. Joskus harvoin lain noudattamatta jättäminen voi olla perusteltua. Minun mielestäni oli hienoa että Viro itsenäistyi 90-luvun alussa, vaikkakin se tapahtui SNTL:n lakien vastaisesti.

Jarlan kolumni oli tässä asiassa sangen selkeä. Sensijaan tässä keskustelussa en aina tiedä, minkälaisia piraatteja kulloinkin puollustetaan tai vastustetaan.

Asiasta toiseen, eli Pekka Raukon 11.4. minulle osoittamaani viestiin.

Neuvostoliitossa oli kahdenlaisia taiteilijoita. Kuukausipalkkalaisia, joilla ei ollut tekijänoikeuksia tuotteisiinsa mutta jotka saivat siis turvattua palkkaa, kunhan tuottivat riittävän monta minuuttia tai kiloa taidetta kuussa, vähän taidelajin mukaan. Taiteen piti tietysti olla puolueen linjan mukaista eli taiteilija pysyi turvallisilla vesillä jos piti mielikuvituksensa aisoissa. Toisaalta SNTL:ssä oli underground-taiteilijoita, joilla ei ollut mitään oikeuksia. Tämä taide oli jo paljon kiinnostavampaa. Parhaat karkoitettiin ulkomaille tai heitettiin tyrmään. Neuvostoliitossa taide oli siis sitä parempaa mitä vähemmän korvauksia taiteilija sai työstään, eli SNTL sopii todella huonosti esimerkiksi tekijän työstään saaman korvauksen taiteen laatua parantavasta vaikutuksesta; maan varsinainen ongelma oli omistusoikeuden puuttuminen.

Toistan siksi kysymykseni: Onko sinulla vastaavia esimerkkejä tapauksista, joissa immateriaalioikeuksien rajoittaminen olisi merkittävästi haitannut yhteiskunnan kehittymistä?

juoru-ukko,

Jos piraatit ovat piraatteja vain itseironisessa mielessä, niin ehdotan että he ryhtyvät käyttämään siitä kertovaa käsivarsinauhaa kaduilla kulkiessaan. Nauhassa voisi olla vaikka pääkallo, jonka alla sirppi ja vasara ristissä. ;)

Kuvaus luovaa työtä tekevien asemasta Neuvostoliitossa oli minusta hyvä. Epäselväksi jäi oikeastaan vain henkilökohtainen näkemyksesi siitä, tahdotko suomalaiset taiteilijat tuottamaan metritavaraa, vai vaille mitään oikeuksia?

Kehittyneissä maissa ei käsittääkseni missään ole rajattu luovaa työtä tekevien oikeuksia oman työnsä tuloksiin, joten esimerkkejä rajoittamisen haitoista tuskin löytyy. Tekijänoikeudet ovat heikkoja vähemmän kehittyneissä yhteiskunnissa, mutta kausaliteetin suuntaa on mahdoton yksiselitteisesti osoittaa. Itse uskon, että se on kaksisuuntainen itseään ruokkiva kierre.
Rikollisten tekijänoikeuksien loukkausten vaikutuksia taas on mahdoton arvioida luotettavasti, koska se vaatisi verrokkiryhmäksi rinnakkaistodellisuuden, jossa rikollista toimintaa ei ole.

Pekka Raukko: Itse asiassa tämä Disneyn harrastama lainaaminen (tai näkökulmasta riippuen, varastaminen) kohdistuu paljon nuorempaankin materiaaliin. Kannattaa tutustua siihen, mistä merkittävä osa ”Leijonakuninkaan” tarinaa ja kuvakieltä on kotoisin (Japanilainen ”Kimba, valkoinen leijona” 1960-luvulta).

On ihan turha puhua siitä, mitä Disney olisi tehnyt jos sen käyttämä yhteinen kulttuuriperintö olisi ollut maksullista. Se ei sitä ollut, ja hyvästä syystä. Se, että Disneyn tuotanto perustuu yhteiseen kulttuuriperintöön, velvoittaa moraalisesti Disneyn kyseisen tuotannon muuttuvan aikanaan yleiseksi kulttuuriperinnöksi – itse asiassa samoilla ehdoilla kuin kyseinen kulttuuriperintö oli ollut. Tosiasiassa Disney on vetänyt tuloja tästä itse tuottamastaan kulttuuriperinnöstä kohta jo kauemmin, kuin mitä lainatun kulttuuriperinnön tuottajat olivat niin tehneet. Siispä alkaisi olla jo korkea aika mm. Disneyn Lumikin siirtymiseksi yleiseksi, vapaasti käytettäväksi, kulttuuriperinnöksi.

Pekka Raukko,

Kysyit mielipidettäni asiaan.

Mielestäni ylipitkistä suoja-ajoista on haittaa. Jos immateriaalioikeuden jatkuisivat ikuisesti, niin luulisin että vaikkapa Raamatun kirjoittajien jälkeläisistä löytyisi sellaisia muiden uskontokuntien edustajia jotka kieltäisivät uusien kopioiden laatimisen ja niiden levittämisen sekä tietenkin myös kaikki fanituotteisiin rinnastettavat asiat. Se ei ehkä sinua heilauta, mutta olisi ollut jokunen sata vuotta sitten iso juttu. Jos puhutaan ikuisesta suoja-ajasta, niin mielestäni silloin voidaan käsitellä myös satoja vuosia vanhoja yhteiskuntia, kun tulevaisuudesta on niukalti tietoa. Patenttien kohdalla ongelma olisi vielä paljon isompi ja haitta yhteiskunnalle suurempi.

Olen varma että minua enemmän piraateiksi itsensä kokevat keksivät parempia esimerkkejä.

Ymmärrän senkin, että toisin kuin salarymanit, osa luovan työn tekijöistä saa palkkansa vasta teoksen myydessä, ja olen samaa mieltä Jarlan kanssa siitä että jokut piraattien suoja-aikaehdotukset ovat naurettavan lyhyitä. Mielestäni tekijänoikeus on valta kieltää kopiointi, ja valtaan liittyy aina vastuu. Tässä tapauksessa vastuu olisi vähintäänkin se, että oikeuksien omistaja pitäisi teoksen saatavilla, ja jollei pitäisi niin menettäisi oikeuden. Jos harrastat lukemista, niin olet varmaankin törmännyt loppuunmyytyihin painoksiin sillä lupauksella että uusia ei tule. Kenen etua se palvelee?

Sekä liian pitkät että liian lyhyet suoja-ajat ovat mielestäni pahasta. Suoja-ajan oikeaa mittaa en tiedä.

Suurin tekijänoikeuksiin liittyvä ongelma on mielestäni kuitenkin se, että niitä tekosyynä käyttäen ilmeisen vakavasti ehdotettu Eurooppaan ja Suomeenkin erilaisia ennakkosensuurijärjestelmiä. Mielestäni rikoksista pitäisi rangaista jälkikäteen, ja laittominen toimien estäminen pakkotoimin pitäisi varata vain erikoistapauksiin, kuten toisten ihmisten terveyttä ja henkeä uhkaavat tapaukset. Lukitsen silti kotini oven töihin lähtiessäni.

Huomasin että edellinen viestini oli muuntunut muokkauksen yhteydessä s.e. se näyttäisi väheksyvän uskontoja ”viime vuosisadan juttuna”. Tämä on ihan rehellinen editointimoka, pyydän anteeksi huolimattomuuttani kaikilta jotka pahastuivat äskeisestä kirjoituksesta.

konn,

Yhteisellä kulttuuriperinnöllä ei ole, eikä voi olla tekijänoikeutta. Tekijänoikeus koskee vain teosta. Disney ei siis omista tekijänoikeutta siihen kulttuuriperintöön, johon sen teos pohjautuu, vaan sama kulttuuriperintö on edelleen kaikkien käytössä, eikä sen vapautumista tarvitse siis odotella.

juoru-ukko,

Ajatus, että tekijänoikeus periytyisi niin kuin Raamattua koskevassa esimerkissäsi kerrot, on tietysti älytön. Tekijänoikeus ei voi perityä sukulpovi toisensa jälkeen kaikille jälkeläisille sen paremmin, kuin tietyn kiinteän omaisuuden omistusoikeus voisi perityä kaikille jälkeläisille.

Piraatit muuten ovat toivottoman huonoja keksimään uusia esimerkkejä. En ole nähnyt heidän esittäminään kuin muilta kopioituja esimerkkejä ja mielipiteitä, mikä tietysti onkin ymmärrettävää. ;)

Pekka Raukko:
”Miksi sinusta muuten olisi pöyristyttävää, että historian merkittävimistä teoksista maksettaisi pieni siivu tekijänoikeudesta, mutta herttasarjojen kohdalla se on mielestäsi OK? Eikö juuri merkittävästä ja arvokkaasta kannata maksaa?”

Historian merkittävimmät teokset eivät olisi niin merkittäviä, jos niistä pyydettäisiin korvauksia loputtomiin. Väitän näin, koska silloin niitä käytettäisiin vähemmän, ja niiden merkittävyys olisi pienempi.

”Yhteisellä kulttuuriperinnöllä ei ole, eikä voi olla tekijänoikeutta. Tekijänoikeus koskee vain teosta. Disney ei siis omista tekijänoikeutta siihen kulttuuriperintöön, johon sen teos pohjautuu, vaan sama kulttuuriperintö on edelleen kaikkien käytössä, eikä sen vapautumista tarvitse siis odotella.”

Mutta se kulttuuriperintö ei olisi ollut Disneyn käytettävissä, jos suoja-ajat olisivat ikuisia, joten silloin sillä kulttuuriperinnöllä olisi tekijänoikeus. Eikö olisi outoa, jos esimerkiksi Kalevalalla olisi vielä tekijänoikeudet ja sitä? Tai no, sitä ei alunperinkään olisi voitu kirjoittaa, jos sillä olisi ollut, koska se perustuu yhteiseen, ei omistettuun, kulttuuriperintöön.

”Ajatus, että tekijänoikeus periytyisi niin kuin Raamattua koskevassa esimerkissäsi kerrot, on tietysti älytön. Tekijänoikeus ei voi perityä sukulpovi toisensa jälkeen kaikille jälkeläisille sen paremmin, kuin tietyn kiinteän omaisuuden omistusoikeus voisi perityä kaikille jälkeläisille.”

Eli hetkinen, sinun mielestäsi ikuinen tekijänoikeus ei sittenkään olisi hyvä juttu? Vai mitä sinä nyt tarkoitat?

Pitäisikö kaikella immateriaalilla olla tekijänoikeudet? Tulisiko sinusta patenttien raueta koskaan? Tulisiko vaatteet ja ruokareseptit olla tekijänoikeuden alaisia? Tulisiko ideoiden olla? Olen keksinyt monia hyviä ideoita, joita on lainattu eteenpäin kysymättä minulta lupaa. Mihin vedetään raja? Ja pitäisikö näiden kaikkien olla tekijänoikeudenalaisia? Onko oikein, että valmistamme runebergin torttuja ilman, että alkuperäinen keksijä tai hänen perilliset saa korvausta asiasta?

”Utilitarismi ei ole kovin hyvin käytäntöön sovitettava aate ja minusta olet kyllä käsittänyt utilitarismin varsin kierolla tavalla. Onko mielestäsi oikein, jos 10 merirosvoa ryöstää yhden ihmisen. Näinhän saadaan kymmenen onnellista piraattia ja yksi onneton ryöstön uhri. Matemaattisesti hyöty ja onnellisuus on siis lisääntynyt.”

Sinä tulkitset utilitarismia kovin eri tavalla kuin minä. Minusta ei ole oikein, että 10 merirosvoa ryöstää yhden ihmisen. Myöskään en näe, että matematiikkasi toimii, koska ns. rajahyöty on laskeva. Yhden ihmisen omaisuus jaettuna kymmenelle ei siis aiheuta suinkaan kymmenenkertaista hyötyä. Tämä tosin riippuu siitä, että paljonko sillä yhdellä ihmisellä on ennestään omaisuutta. Jos tällä yhdellä ihmisellä on esimerkiksi tuhat kertaa niin paljon omaisuutta, ja häneltä otetaan väkisin osa siitä ja jaetaan muille, niin se on minusta utilitarismin mukaista. Sitä kutsutaan progressiiviseksi verotukseksi tässä maassa ja se on minusta utilitarismin mukaista, koska tuloista saatava rajahyöty on laskeva, joten ottamalla parempituloisilta ja jakamalla huonompiosaisille, saadaan yhteiskunnan kokonaishyötyä kasvatettua.

Mutta olet siis eri mieltä utilitarismin perusajatuksen kanssa, että teon moraalisuus riippuu sen seurauksista. Eli sinusta teko itsessään voi olla väärin, vaikka siitä seuraisi hyvää? Eli jotkut teot ovat sinun mielestäsi itseisarvoisesti väärin riippumatta siitä, että mitä siitä teosta seuraa? Tässä olen kanssasi eri mieltä ja pitäydyn kannassani, että teon moraalisuus riippuu siitä, miten se vaikuttaa muihin ihmisiin.

Tero,

Kyllä merkittävä teos olisi edelleen merkittävä, vaikka sen ostaessasi joutuisit muutaman euron maksamaan tekijänoikeuden haltijalle. Teoksesta kun ei tee merkittävää sen hinta, vaan sisältö, vaikka piraatit eivät sisältöä arvostakkaan, eivätkä ole siitä valmiita mitään maksamaan.

En tiedä, miten tämän sinulle selkeämmin sanoisin, joten tyydyn toistamaan: Tekijänoikeus ei koske kulttuuriperintöä, vaan yksittäisiä teoksia. Kulttuuriperintö oli siis Disneyn käytössä siitä huolimatta, että tekijänoikeudet ovat olemassa, ja se sama kulttuuriperintö on edelleen sinunkin käytettävissä, vaikka tekijänoikeudet ovat voimassa ja Disney on sitä kulttuuriperintöä jo käyttänyt omassa teoksessaan.

Ikuinen tekijänoikeus on edelleen hyvä juttu, vaikka ei kovin merkityksellinen. Tekijänoikeus ei kuitenkaan voi periytyä niin , että kaikilla perillisillä alenevassa polvessa on täysi päätösvalta tekijänoikeuteen. Aivan kuten kiinteistöä ei voi periä 10 jälkeläistä niin, että kaikilla on suvereeni hallintaoikeus kiinteistöön.

Alenevan rajahyödyn matematiikallasi rikkaampien ryöstäminen on oikeutettua niin pitkään, kunnes kaikilla on täsmälleen sama määrä omaisuutta. Sinun hihanauhassasi sirppi ja vasara pitäisi siis olla poikkeuksellisen isoina.
Piratismissa sinun utilitarismisi ei kuitenkaan oikein toimi, sillä ryöstön kohteena oleva taiteilija on usein köyhempi kuin ryöstön suorittavat piraatit.

Minusta minulle ei kuulu oikeutta ottaa korvauksetta käyttöön toisen tekemää työtä, vaikka hän olisi minua varakkaampi.

Progressiivinen verotus on oikein, mutta en hyväksyisi verotusoikeutta niin, että kuka tahansa saisi verottaa jokaista, joka ei pysty teknisesti puolustautumaan.

Kaikki tuntuu olevan yhtä mieltä siitä, että kulttuuriperinnöstä voi häikäilemättä ammentaa. Kulttuurin kehitykseen on suuri merkitys sillä, miten sitä pystytään jakamaa tuleville kanssaihmisille ja tuleville sukupolville. Miten muiden kokemukset pystytään hyödyntämään kaikkien osalta mahdollisimman tehokkaasti.

Voi olla, että järjestelmän sisäiset paineet eivät saa yhtä vahvaa kehitystä aikaan kuin ulkoinen paine. Länsimaalainen kulttuurin valta voi hyvinkin perustua sen tehokkaaksi tehtyy levitysmekanismiin. Tekijänoikeudet ovat järjestelmän sisäistä järjestelyä. Aasiasta voi kenties löytyä muutamakin kulttuurinen suurvalta, jos tehostavat elämänmuotonsa välittämistä. Silloin länsimaalaiselle kulttuurille tulee vahvempi ulkoinen paine ja sisäiset ongelmat jäävät vähäpätöisemmiksi.

”Kyllä merkittävä teos olisi edelleen merkittävä, vaikka sen ostaessasi joutuisit muutaman euron maksamaan tekijänoikeuden haltijalle. Teoksesta kun ei tee merkittävää sen hinta, vaan sisältö, vaikka piraatit eivät sisältöä arvostakkaan, eivätkä ole siitä valmiita mitään maksamaan.”

Teoksessa on merkittävää myös sen vaikutus kulttuuriin ja ihmisten ajatteluun. Maailmassa on mielettömän paljon teoksia, joiden pitäisi olla merkittäviä, mutta eivät ole, koska ihmiset eivät ole niistä kuulleet. Elokuvan saralla löytyy etenkin tästä massoittain esimerkkejä, koska amerikkalaiset elokuvat ovat niin ylivoimaisessa asemassa.

”En tiedä, miten tämän sinulle selkeämmin sanoisin, joten tyydyn toistamaan: Tekijänoikeus ei koske kulttuuriperintöä, vaan yksittäisiä teoksia. Kulttuuriperintö oli siis Disneyn käytössä siitä huolimatta, että tekijänoikeudet ovat olemassa, ja se sama kulttuuriperintö on edelleen sinunkin käytettävissä, vaikka tekijänoikeudet ovat voimassa ja Disney on sitä kulttuuriperintöä jo käyttänyt omassa teoksessaan.”

Yksittäinen teos voi olla osa kulttuuriperintöä. Esimerkkinä voisi sanoa, että Star Wars elokuva on osa länsimaista populaarikulttuuriperintöä, jonka oikeudenomistaja taas ei kunnioita tätä asemaa lainkaan panttaamalla teoksen alkuperäistä versiota arkistoissaan. Jos yksittäinen teos on tekijänoikeudella suojattu ikuisuuden, siitä ei tule koskaan yhteisä kulttuuriperintöä vaan jonkun omistaamaa kulttuuriperintöä.

”Alenevan rajahyödyn matematiikallasi rikkaampien ryöstäminen on oikeutettua niin pitkään, kunnes kaikilla on täsmälleen sama määrä omaisuutta. Sinun hihanauhassasi sirppi ja vasara pitäisi siis olla poikkeuksellisen isoina.”

Tiedät kyllä varsin hyvin, että kommunistisissa maissa ei ole asiat paremmin kuin sosiaalidemokraattisissa maissa, joissa tehdään tulonsiirtoja, joten esimerkkisi on huono. Tekojen seuraukset merkitsevät, eivät teot itsessään. Jos teoista seuraa kommunismi ja sen huonot puolet, niin teko ei ole utilitarismin mukainen.

”Minusta minulle ei kuulu oikeutta ottaa korvauksetta käyttöön toisen tekemää työtä, vaikka hän olisi minua varakkaampi.”

Minusta se on irrelevanttia, ottaako joku teoksen käyttöön korvauksetta vai ei. Se merkitsee, mitä siitä seuraa. Jos siitä seuraa esimerkiksi se, että ihminen ostaa teoksesi, silloin teko ei ollut väärin. Jos siitä seuraa se, että ihminen jättää tukematta teostasi tai taidettasi sen vuoksi, se ei ollut oikein. Tekoja itsessään ei voi luokitella noin mustavalkoisesti oikeaseen ja väärään, jos seuraukset voivat olla hyviä tai huonoja.

Tampereella aloitettiin hiljattain Väittelyillat. Alunperin idea on lähtöisin Jyväskylästä ja eräs kaverini on noita tapahtumia järjestänyt. Olisiko kaverilleni kuulunut rojaltit siitä, että hänen työstämänsä konsepti otettiin muualla käyttöön? Nykyisellään moiset ideat eivät ole suojattuja tekijänoikeudella. Pitäisikö sinun mielestäsi olla?

Joo, ei me tässä ehkä eteenpäin päästä, ollaan siis eri mieltä.

Tero,

Olet oikeassa. Emme pääse eteenpäin.
Kun perustelet omaa oikeuttasi varastaa sillä, että se muka hyödyttää muita ihmisiä ja koko yhteiskuntaa, olet mielestäni väistämättä epäuskottava ja älyllisesti epärehellinen.

Arvostaisin sinua selvästi enemmän, jos kertoisit rehdisti varastavasi saadaksesi hyötyä itsellesi. Minusta kun rehellisyys on itseisarvo ja siksi ihmisessä arvostettava ominaisuus.

Tekojen moraalisuus määrittyy niiden seurausten perusteella. Jos tämä kanta on älyllisesti epärehellinen, niin sitten olen. Jos taidetta arvostan, niin siitä maksan. Näin olen aina toiminut ja varmasti tulen jatkossakin toimimaan. En missään nimessä ole siis vapaamatkustaja, mitä tulee luoviin aloihin.

Varastamisen jättäisin sanavarastosta pois näissä keskusteluissa, koska se materiaalisen maailman sanat eivät toimi erityisen hyvin immateriaalisessa maailmassa.

Vielä yksi kysymys Pekalle. Onko sinusta laillisesta lähteestä kopiominen varastamista? Se on siis nykyisellään laillista, pois lukien videopelit ja tietokoneohjelmat. Jos kopioin jonkun musiikkilevyn kaverilta tai netistä, niin mikä on se iso moraalinen ero, joka tässä on? Vai onko sitä? Nykyaikana ei ole erityisen hankala hankkia haluamaansa musiikkia laillisin keinoin ilmaiseksi, vaikka se onkin hankalampaa kuin laittomat keinot.

Tero,

Minusta varastaminen on täysin käypänen sana arkikielessä kuvaamaan auton tai teoksen luvatonta käyttöönottoa, vaikka se juridisesti olisikin epätarkka. Juristeriasta innostuneet saavat toki puolestani olla vapaasti eri mieltä.

En pidä toiminnan laillisuutta mielipidekysymyksenä, vaan kysymyksenä, jonka viimekädessä ratkaiseen tuomioistuin. Jos toimitaan lain puitteissa, niin kyse ei tietenkään ole varastamisesta tai tekijänoikeuden loukkauksesta.

Itse en ole pätevä arvioimaan yksittäisen teon laillisuutta tai laittomuutta, enkä oikeastaan edes kovin kiinnostunut poliisin tai tuomarin hommista. Minua kiinnostaa enemmän piratismin moraalinen oikeutus, vaikka siitä ei ilmeisesti juuri kukaan muu ole halukas keskustelemaan.

Kun piratismin seurauksia arvioidaan, niin kenelle koituvia seurauksia silloin arvioidaan ja kuka on tämän arvion oikeutettu tekemään. Onko se Tero, vai onko se teoksen tehnyt ja sen oikeuksia hallitseva henkilö?

Skippaat aina kivasti kaikki hankalat kysymykset, joita esitän sinulle. Onko sinusta moraalisesti oikeutettua kopioida kavereiltaan musiikkia? Se on siis täysin laillista tällä hetkellä. Ja eroaako tämän teon moraalinen puoli jotenkin siitä, että sen musiikin kopioi tuntemattomalta eli esim. vertaisverkosta? Jos eroaa, niin miksi? Laki ei ole perustelu tekojen moraalisuudelle.

Piratismin seurauksia pitäisi arvioida tutkimalla, ja jonkin verran onkin näin tehty. Mielenkiintoista dataa aiheesta löytyy esim. Ranskasta:
http://www.digilelut.fi/2012/04/piratismin-romahdus-ei-nostanut-musiikin-tai-elokuvien-myyntia/

Näitä luetaan juuri nyt