Pakotettuna pyytämään anteeksi

Profiilikuva
Kirjoittaja on porvoolainen sarjakuvantekijä.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Olen ajatellut, että suuri yleisö on aika hanakka kehittämään uutisten pohjalta kauhujuttuja hallitusten ja suuryritysten salajuonista. Voi noissa jutuissa olla joskus perääkin, muttei mitenkään välttämättä ja tuskin edes useimmiten. Käsitykseni on perustunut lähinnä luettuun toisen tai kolmannen käden tietoon. Kerran kuitenkin, varsin mikroskooppisessa mittakaavassa, olen saanut nähdä omin silmin miten huuhaakäsitys syntyy ja kehittyy.

4. toukokuuta 2010 minulta ilmestyi Hesarissa keskustelua herättänyt Fingerpori-strippi. Siinä aiemmin luomani hahmo, 30-luvun Saksassa elävä ”ekofasisti”, on mielissään löytäessään kaupasta ”Vapaan juutalaisen saippuaa”. Osa lukijoista ymmärsi, että naljailin tietynlaiselle puolivillaiselle eettisyydelle. Osa kuitenkin suuttui. Sain yhden negatiivisen sähköpostin, jossa minua kehotettiin itse vierailemaan keskitysleirillä. Nimimerkki ”Kotiäiti” valitti HS:n yleisönosastossa:

”Viime aikoina on ollut strippejä, jotka ovat suorastaan kuvottaneet. Tiistain (4.5.) Fingerpori taisi tehdä juutalaissaippuallaan tähänastiset pohjat. Yritin useamman tunnin keksiä siitä asiallista syytä tai sanomaa, mutta en löytänyt.”

Kaikki kollegani Kvaak-foorumilla eivät oikein innostuneet. Itsestäni alkoi tuntua, että strippi ei ollut mikään napakymppi, aihepiirin karmeus söi huomion itse vitsiltä.

Pahoitteluni

Päivä-pari stripin ilmestymisen jälkeen sain päähäni kirjoittaa vastineen HS:n yleisönosastoon. Pidin olennaisena selventää näkemyksiäni vitsin ideasta ja mustasta huumorista noin yleensä. Tämän Fingerporin tapauksessa en pitänyt mielipahan syntymistä ylireagointina, vaan suorastaan ymmärrettävänä. Siksi pyysin lopuksi vielä anteeksi:

”Juutalaisvainoihin viitannut Fingerpori-strippini (HS Sarjakuvat 4.5.) näyttää pahastuttaneen useita lukijoita. Kyvyttömyys nähdä mitään hauskaa kansanmurhassa on mielestäni aivan terve ja ymmärrettävä reaktio.
(…)
Omalta kannaltani on kiusallista myös se, että äärioikeistoa sympatiseeraavat kansalaiset saattavat nähdä strippini omia vastenmielisiä näkemyksiään tukevana. Harhalaaki tuli siis mahdollisesti tehtyä, pyydän anteeksi mielensä pahoittaneilta.”

Lähettämäni yleisönosastokirjoituksen otsikko oli ”Fingerporin harhalaukaus”, mutta toimitus muutti sen muotoon ”Pyydän anteeksi Fingerporin lukijoilta”

Syntymän ihme

Anteeksipyynnöstäni tuli pääasia. Ilta-Sanomat teki siitä pienen jutun. Suurin osa kirjoitustani kommentoineista piti sitä turhana nöyristelynä kukkahattutätien suuntaan. Strippi tunnetusti poistettiin HS:n nettisivuilta tässä vaiheessa. Nyt tapahtui niin yllättävä juttu, etten edes pahastunut siitä, kiinnostuin vain: joillain nettifoorumeilla tiedettiin kertoa, että kaikkivoipa Sanoma-konserni oli pakottanut minut tekemään julkisen anteeksipyynnön.

Olin kuin onnekas tiedehenkilö, olin saanut nähdä pikkuriikkisen huuhaauskomuksen synnyn tapahtumien keskipisteestä käsin. Noita viestejä, joissa oltiin tietävinään että Erkko-konserni pakotti anteeksipyytöön, oli lopulta niin vähän ettei niitä tänä päivänä meinaa edes löytää. Mutta oli hienoa kun kerrankin näki varmana tietona esitettynä jotain, joka ei ainoastaan vaikuttanut roskalta vaan itse tiesi ettei näkemyksen taustalla voinut olla tiedon hiventäkään.

Ja täytyy sanoa että muutama päivä sitten olin vähän turhautunut mutta samalla ylpeä, kuin oman lapsensa jälleennähneenä. Onpa tuo hieman kasvanutkin. Moskovassa avatun ”RESPECT: Comics from Around the World” – projektin sivulla todetaan minusta:
”the author of Edward Nazihands has been forced to publicly apologize for several strips. ”