Oodi Sylvön järvelle
Oodi Sylvön järvelle
Kun loppui muinoin maamieheltä kylvö
kutsui häntä virkistäytymään Sylvö.
Raikkaana ja tuoksuvana otti huomaansa
peltojen ojat sulki uomaansa.
Raikkaana, tuoksuvana edessäni levityt
Oi Sylvö, Salpausselän kuvastin.
Olet kotiseutumme helmi ainoainen
sun rannoiltas pysy pois vainolainen.
Ehkä tiedä siihen syyt’ emme,
mutta tärkeää on itsenäisyytemme.
Kun kesäyönä tyventyvi pintasi kalvo
silloin nouse, Sylvö, ja valvo!
(runouden teemapäivänä 18.4.2013)