Fingerpori-sarjakuvan piirtäjä pähkäilee maailmaa vitsien takana.

Olkiukot kaltevilla pinnoilla

Pertti Jarla
Blogit Tähän on tultu 22.5.2012 15:35

Niinsanottuja kaltevan pinnan argumentteja käytetään politiikassa kiusallisen usein, järkiperusteiden tueksi tai niiden puutteessa. Nythän näitä taas satelee vihreiden linjattua tuoreessa periaateohjelmassaan:

”ihmisellä on oikeus paitsi hyvään elämään, myös hyvään kuolemaan tarvittaessa hyvän saattohoidon turvin tai ihmisen halutessaan viime kädessä avustettuna”.

Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini katsoo tämän perusteella, että vihreät ”leikkivät elämän ja kuoleman herraa”. Blogissansa kysyy uhkaavasti: ”eutanasiaa ensin eläkeläisille, sitten muille?”. Kristillisdemokraattien Päivi Räsänen puhuu jo hallituksesta joka ”laillistaisi sairaitten tai vammaisten ihmisten surmaamisen”.

Tuossa vihreiden periaateohjelman kohdassa ei puhuta sanaakaan ”eläkeläisistä” (terminaalipotilas ja eläkeläinen eivät muuten ole sama asia) eikä alati laajenevasta eutanasiaohjelmasta. Myöskään en näe että oltaisiin tekemässä sairaista tai vammaisista vapaata riistaa. Mutta tämähän on tätä tuttua kaltevointia.

”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille” ei ajatuksena tunnu kolahtaneen esimerkiksi Soinille tai Räsäselle. Puolueensahan ovat jatkuvasti puolustuskannalla kaltevalle pinnalle tyrkkijöitä vastaan: ei olla muukalaisvihamielisiä, halutaan vain maahanmuuttokeskustelua. Todellakaan ei olla hihamerkkejä kenellekään sovittamassa. Emme me homojen olemassaoloa vastusta, tätä nimenomaista lakiuudistusta vain.

Perussuomalainen ja kristillisdemokraatti jos kuka tietävät, miltä moinen tuntuu. Muut luulevat, ettei hän kykene ajamaan läpi yhteiskunnallista osittaisparannusta sekoamatta ja syöksemättä maata diktatuuriin tai anarkiaan.

Mutta niinpä vain epäkristillisesti kostetaan vääryys kuvaamalla vihreä hauvelinsa kanssa naimisiin haluavana narkkiksena, kokoomuslainen Suomen myyjänä jne., heti kun jotain lakimuutosta ehdotetaan.

Asiaa tottakai mutkistaa se, että puolueet ja muut järjestöt tosiaan tapaavat ajaa lopullisia päämääriään pienten vähittäisuudistusten kautta. Mutta lopulliset päämäärät on yleensä kirjattu niiden ohjelmaan, josta ne voi kuka tahansa lukea.

Ajatusta puolueiden salaisista agendoista en hevin usko ilman kunnon todisteita. Sopii kysyä eikö joku saunailtaan eksynyt tai puolueloikkari olisi sellaiset jo paljastanut? Kaipa on teoriassa mahdollista että tällaisia on. Ei kuitenkaan pidä olettaa, että jonkun radikaalisiiven edustajan yöllinen blogimöläytys olisi välttämättä puolueen salainen kassakaappiohjelma.

Kaltevan pinnan argumentointi on huonoa keskustelua. Vastustajasta maalataan niin loukkaava kuva (kieroilija ja/tai hullu), että järkevä dialogi käy vaikeaksi.

Jos tyydytään vain sanomaan: ”vastustan tätä uudistusta, koska se johtaisi huonoihin uudistuksiin”, annetaan oikeastaan ymmärtää että käsiteltävänä oleva uudistus itsessään ei ole huono. Jos se olisi huono, argumentit sitä vastaan pitäisi löytää sen itsensä seurauksista. Jos se ei ole huono, on älytöntä vastustaa sitä.

Mutta onhan sekin seuraus, jos uudistus johtaa kammottaviin jatkoehdotuksiin? Jos hyväksytään minkäänlainen eutanasia missään tilanteessa, ehkä vihreät alkavat seuraavaksi ehdottaa kuolemanpartioita?

Ei siinä ole mitään vastustettavaa, että joku tulevaisuudessa ehdottaa jotain (lain puitteissa tietenkin), sananvapaushan meillä on. Tulevat kammottavat ehdotukset pitää ajaa saman poliittisen päätöksenteon läpi. Meillä on jatkossakin monipuoluejärjestelmä. Jos tämä tai tuo uudistus johtaa tulevaisuudessa huonoon lakialoitteeseen, vastustakaa Soini, Räsänen ja kumppanit sitä. Ette suinkaan te aio kadota poliittiselta kartalta tai jäädä lomalle?

Pertti Jarla

Kirjoittaja on porvoolainen sarjakuvantekijä.

Keskustelu

Tuskinpa Räsänen ja Soini edes lukivat vihreiden periaateohjelmaa, vaan näkivät vain aiheesta nostetut eutanasia-uutisotsikot, ja sitten molemmilta karkasi mopo välittömästi käsistä. No joka tapauksessa todella ala-arvoista toimintaa kansanedustajatason ihmisiltä.

Vaikka itse eutanasiaan suhtaudunkin melko positiivisesti, ymmärrän sen ongelmat ja uhkakuvat. Minusta on hienoa, että periaatteelliset konservatiivit esittävät uberliberaaleille vastanäkemyksiään, koska tuo on asia, josta ei saa päättää kabineteissa, vaan kansalaiskeskustelun jälkeen. Eutanasiaintoilijoitahan on joutunut tuomiolle useissakin maissa. Päätöksenteko ja valvonta eivät ole toimineet täydellisesti eutanasian sallineissa maissa. Passiivinen eutanasia toisaalta on käytössä Suomessakin.

Jarla: ”Kaltevan pinnan argumentointi on huonoa keskustelua. Vastustajasta maalataan niin loukkaava kuva (kieroilija ja/tai hullu), että järkevä dialogi käy vaikeaksi..”

Totta, huomasitte varmasti Esko Seppäsen kommentin asiasta, kommunisti väittää kysymyksestä toisinajattelevia kiduttajapuolueiden edustajiksi (sic)! Nuo mamu- tai homokysymykset eivät liity muuten asiaan millään tasolla, joten miksi Jarla niitä ottaa esille?

Tämä on keskustelu, jossa sekä liberaaleilla että konservatiiveilla lähtee mopo käsistä.

Huokaus.

Netti on ääriään myöten täynnä olkiukkoja ja natseja. Ketä se oikeastaan kiinnostaa?

Rotutohtori-nimittely on olkiukko. Impivaara ja tuohivirsut on olkiukko. Kaiut 1930-luvulta ovat kalteva pinta ja ehkä olkiukko tai puhdas natsikortti. Kaikki erityisen sitkeät vastakkaisuudet perustuvat jonkin loogisen virheen yleensä tahalliseen viljelyyn. Se tahallisuus on erityisen moitittavaa, koska tahattoman erehdyksen voi korjata. Tahallista virhettä ei edes haluta korjata, sitä halutaan vain toitottaa.

Soini näyttää reagoineen hätäisesti ja virheellisesti.

Eipä olisi silti ihan ensimmäinen olkiukko.

Kauhukuvien luominen kertoo paljon niiden esittäjistä.
Mielestäni ei ole häpeän aihe jos haluaa täältä pois.

Barry Levisonin ohjaama draama, joka perustuu Tri Jack Kevorkianin järjestämiin avustettuihin itsemurhiin.
Hän halusi asian korkeimman oikeuden käsiteltäväksi mutta teki virheen.
Koko tarina on Yle-Areenassa nähtävänä vielä reilun viikon.
Luulisin elokuvan hälventävän ennakkoluuloja!

http://areena.yle.fi/tv/1551951

”Nuo mamu- tai homokysymykset eivät liity muuten asiaan millään tasolla, joten miksi Jarla niitä ottaa esille?”

Käsittääkseni Jarlan asia on kaltevan pinnan argumentit. Miksi pelkäät hänen esimerkkejään tai haluat rajoittaa blogistin sananvapautta?

Jos ainoa asia, josta saa keskustella, on tämä Vihreiden ohjelmapäätös, herää kysymys, kuka sen on lukenut. Siinähän sanottiin, että ihmisellä on oikeus hyvään kuolemaan ”halutessaan viime kädessä avustettuna”. Ei sen enempää eikä sen kaltevammin.

Ministeri Viinanen sanoi asian lyhykäisesti…jos joku haluaa eroon sietämättömistä tuskistaan, sen ei pitäisi kuulua kenellekään!

Sen voisi rinnastaa makuukammariasioihin yleensä, ei sinnekään uteliailla ole asiaa (ei Soinilla eikä Räsäsellä). Jos minulla olisi kaikki muu ohi, niin että jäljellä olisi vain kuoleman odotus niin totta helvetissä haluaisin lopettaa heti koko hulluuden ja antaa petipaikan seuraaville. Kipuja tai ei.

Se on elämää ja siihen tarinaan sisältyy myös kuolema. Jotkut itsestään selvyydet ovat näköjään Timolta ja Päiviltä täysin hämärtyneet. Sitä se henkiolentoihin uskominen teettää.

Pertti Jarla tarttuu taas kiinnostavaan aiheeseen, ja riippumatta siitä mitä mieltä itse kullakin on taipumusta olla, voin lämpimästi suositella keskustelussa esille nostettua Tuomas Tuuren kirjoitusta, http://tuomastuure.puheenvuoro.uusisuomi.fi/106404-mist%C3%A4-puhumme-kun-puhumme-eutanasiasta – ko. puheenvuoro ja sen keskustelu avaavat tätä kaltevan pinnan argumenttia niin, että kyseessä voi olla loogisesti pätevä argumentti (vrt. http://en.wikipedia.org/wiki/Slippery_slope#Description )

”Kaltevan pinnan argumentointi on huonoa keskustelua. Vastustajasta maalataan niin loukkaava kuva (kieroilija ja/tai hullu), että järkevä dialogi käy vaikeaksi.”

Tässä kohden Pertti Jarla nähdäkseni hiukan eksyy metakeskustelussa eli vastustajansa/vastustajiensa keskustelutekniikan arvioinnissa. Jos kaltevan pinnan argumentin yhteydessä esitetään pätevä ajatuskulku siitä, miten eutanasian hyväksyminen voi johtaa ihmisarvon vähenemiseen, kyseessä on aivan järkevä keskustelutapa. Mielestäni näitä argumentteja on esitetty mm. tuolla Tuomas Tuuren blogikirjoituksessa.

Kun olen eutanasiakeskustelua lukenut, kieroilijaksi ja/tai hulluksi väittäminen on nähdäkseni olkiukkoargumentti. Ei niinkään kieroiluksi väittäminen näytä olevan eutanasian hyväksymisen kritiikin kohteena, vaan enemmänkin juuri tämä ”yksi asia johtaa toiseen”, jota myös kaltevan pinnan argumentiksi voi kutsua. Esimerkkinä vaikkapa huoli siitä, että eutanasian antaminen tehtäväksi lääkäreille tai muille terveydenhuollon toimijoille voi perustavanlaatuisesti muuttaa terveydenhuollon ammattilaisten toimintatapoja, ja taloudellisen priorisoinnin ja säästöjen myötä voi muuttua eutanasian suositusohjelmaksi kustannussyistä. Tai monien esittämät näkemykset, joiden mukaan eutanasian salliminen sillä tavalla kuin sitä nyt perustellaan on kyllä periaatteessa ihan hyvä asia, mutta käytännössä asiat eivät mene kuten naiveissa ihannekuvissa kuvitellaan.

Kaltevan pinnan argumentti on aina teoreettisesti väärä, mutta väitänkin, ettei yhteiskunnan asioiden hoito voi perustua teoreettiseen logiikkaan. Itse asiassa tiukimmin teoriaan nojaavat argumentit ovat politiikassa kauhistuttavimpia: linkolalainen teoria maailman pelastamisesta ihmiskunnan tuholla, oikeistopopulistinen teoria rajojen sulkemisesta keinona vähentää rikollisuutta. Em. esimerkit pohjaavat hyytävän ankaraan logiikkaan, joten vanha neuvo järjen ja viisauden erosta on syytä pitää mielessä. Sivilisaatio ei ole koskaan erityisen suoraviivainen tai yksisukainen.

Itse olen Vihreiden kannalla eutanasiakysymyksessä, mutta pidän silti tärkeänä, että kalteviakin vasta-argumentteja kuullaan ja niistä keskustellaan. Ei tule lähteä soitellen sotaan. Jottei keskustelu aivan karkaisi lapasesta, on hyvä muistaa, että mistä tahansa tulokulmasta voidaan päätyä kaltevalle pinnalle, joka ei enää miellytä edes argumentoijaa itseään. Esim: Jos armokuolemaa ei sallita, kielletäänkö kohta eläimienkin tappaminen? Jos armokuolema sallitaan, aletaanko seuraavaksi kouluttaa kokonaisia ikäluokkia tappamaan aseella? Eiku hetkinen…

Yksi oleellinen kysymys josta myös tulisi keskustella avoimesti on, kuka kuolinapua tai eutanasiaa koskevaan päätökseen osallistuu, kuka päätöksen tekee. Kuolemaa haluava itse, omaiset, valtiollinen tai kunnallinen sterilointi- ja eutanasia-asioiden lautakunta, lääkäri, terveydenhuollon oikeusturvakeskus, tuomioistuin, joku muu?

Ikäluokkien tappamaan kouluttaminen on ajatuksia herättävä vertailukohta, tämän tappamisen käyttönottokysymys eli armeijan käyttöönotosta päättävän tahon määräytyminen on suhteellisen selväpiirteinen kysymys. Kun katsotaan terveydenhoidon alan asioita koskevaa päätöksentekoa, on ennakoitavissa suuri riski, että päätöksenteko eutanasiasta tulee olemaan epäselvää ja riski painostuksen kokemukselle – esim. jotta ei muodostuisi taloudelliseksi taakaksi yhteiskunnalle – on suuri.

Räsänen on myöntänyt julkisuudessakin useaan kertaan että hänen elämänsä ohjenuoria voi lukea raamatun teksteistä. Miksi hän ei sitten argumentoi kantaansa eutanasiaa vastaan yksinkertaisesti että siksi koska oma uskonkäsitys kieltää ja se raamattukin sanoo sitä ja tätä. Sen sijaan yritetään kehitellä kaikenlaisia enemmän tai vähemmän taviskansalaisen logiikkaan (ehkä) uppoavia perusteluja. Antaako se jotenkin huonoa imagoa jos myöntää olevansa uskonkäsitystensä armoilla ts. ei ajattele asioita omilla aivoillaan.

Iltapäivälehden eutanasiaäänestys lukijoiden parista puhuu selvää kieltään: Eutanasian hyväksyy noin 80 % kansalaisista. Jos ihmiset ymmärtävät tämän asian niin hyvin että pystyvät ajattelemaan omilla aivoillaan, niin toivoisi ministerinkin pystyvän.

Oppe: ”[..]oikeistopopulistinen teoria rajojen sulkemisesta keinona vähentää rikollisuutta[..]”

Tyylipuhdas olkiukko… Harvassa ovat ne ”oikeistopopulistit”, jotka haluavat ”sulkea rajat”. Too-del-la harvassa. En tiedä yhtään, vaikka arvaan keitä tarkoitat oikeistopopulisteilla – keskustavasemmistolaisia maltillisia konservatiiveja. Perussuomalaisia.

Jyrki Kuoppala: ”Yksi oleellinen kysymys josta myös tulisi keskustella avoimesti on, kuka kuolinapua tai eutanasiaa koskevaan päätökseen osallistuu, kuka päätöksen tekee.”
Tuo on se asia, joka minuakin askarruttaa, koska pelkään yli-innokkaita saattohoitajia. Yksi hoitajahan taannoin murhasi viisi vanhusta, hyvää tarkoittaen tietenkin.

Epäilevaan: ”Iltapäivälehden eutanasiaäänestys lukijoiden parista puhuu selvää kieltään: Eutanasian hyväksyy noin 80 % kansalaisista. Jos ihmiset ymmärtävät tämän asian niin hyvin että pystyvät ajattelemaan omilla aivoillaan, niin toivoisi ministerinkin pystyvän.”
Ministerilläkin on oikeus omaan näkemykseen, hänellä ei ole velvollisuutta seurata galluppeja.

Kuka päättää, millä perusteilla, millä lainsäädännöllä? Kun kyse on ihmiselämästä, lain tulisi olla totaalisen selkeä, eikä sananvapauslakien kaltainen sekasotku.

”Ministerilläkin on oikeus omaan näkemykseen, hänellä ei ole velvollisuutta seurata galluppeja.”

Epäilemättä eikä tietenkään kansakaan aina tiedä omaa parastaan. Mutta jos voidaan perustellusti olettaa että Räsänen on 100 % sen varassa siinä mitä uskonkäsitys sanoo, niin miksi hänen pitää yrittää sumuttaa käyttämällä sellaisia ilmaisuja kuin ihmisten surmaaminen (kas kun ei tappaminen tai peräti murhaaminen) tai kuolemanpartiot. Tavallinen kansalainen voi hyvin ymmärtää ettei asiaa voi pelkistää näin, koska monilla on kokemusta ja ovat vähintään kuulleet ihmisestä jonka tuskat ja kärsimys parantumattoman sairauden edessä on niin kova, että kuolema olisi helpotus.

Epäilemättä on eutanasian vastustajien puheenvuoroissa propagandistista liioittelua. Järkytys on kuitenkin ollut melkoinen tuosta vihreiden kannanotosta. Onhan niin, ettei edes ateistisen Neuvostoliiton lainsäädäntö tuntenut laillista eutanasiaa. Vihreiden kannanoton taustalla voi uumoilla olevan biologistinen ihmiskäsitys, joka ei tee periaatteellista eroa ihmislajin ja muiden eläinlajien välillä. Samasta juurestahan kumpuavat vaatimukset ”eläinoikeuksista”. Jos ihmisellä ei katsota olevan erityisasemaa eliölajien joukossa, on johdonmukaista, että toisaalta vastustetaan esim. turkistarhausta, ääritapauksissa jopa lihansyöntiäkin ja toisaalta puolletaan kärsivän ihmisen lopettamista, niinhän lopetetaan myös parantumattomasti sairas tai vaikeasti vammautunut koira tai lehmä. Ihmisyyden itseisarvon kieltäminen on kuitenkin kaiken kaikkiaan peräti vaarallinen oppi. Se avaa näkymän sellaiseen yhteiskuntaan, jossa vain hyödyllisillä ihmisillä on täydet oikeudet, kun taas hyödyttömät, so. vanhukset ja vammaiset, ovat vain rasite, josta pitää päästä mahdollisimman vähin kustannuksin eroon.

Onpas vihreillä korkea kannatus, kun eri kyselyissä peräti 77-80% suomalaisista kannattaa laillistettua eutanasiaa.

Sillä sehän ei voi olla mahdollista, että eutanasiaa kannattaisi muitakin ihmisiä muista puolueista. Eijei, kyllä ne on kaikki niitä elämää vihaavia neukkuvirheitä stallareita.

Koko kristinuskohan on perustettu kärsimyksen ympärille. Tietääkseni kaikkien uskovaisten mieltä kiehtoo kärsimys (ei oma kärsimys), elikkä mitä enemmän joku kärsii sitä vahvempi on usko (ja nautinto?).

Tarinan mukaan 2000 vuotta sitten oli tapana ripustaa rikolliset käsistään roikkumaan ja heillä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin roikkua niin kauan kunnes kuolivat. Siitä on sittemmin muodostunut kristinuskon kivijalka.

Timo Soini ja Päivi Räsänen näyttävät puolustavan tuota kivijalkaa erittäin puhdasoppisesti.

Historiantutkija Marku Ruotsila vastustaa eutanasiaa ja todellakin vetoaa siihen, että koska Kristuskin kärsi ristillä, niin silloin kuolemansairaan ja tuskaisen ihmisen pitää myöskin tällä vuosituhannella kärsiä elämänsä suurimpia kipuja.
http://www.hs.fi/kulttuuri/HS-raadin+vastaukset+kysymykseen+Pit%C3%A4isik%C3%B6+Suomessa+sallia+eutanasia/a1305571001830

”Myös kärsimys kuuluu ihmiselämään niin kuin se kuului ristillä kärsineen Jumalankin elämään.”

Tämä ajatus taatusti lohduttaa sitten siellä kuolinvuoteella, kun kivut ovat sietämättömät eikä helpotusta saa. Että kun se Jeesuskin silleen, niin purraan sitten hammasta vaan.

Muutenkin koko kristillinen kärsimysetiikka sisältää tämän kautta sellaisen ajatuksen, että kivuista kärsivä terminaalivaiheen potilas pääsee taivaaseen, mutta eutanasian kautta kärsimyksensä päättänyt joutuu helvettiin… Kiva.

Itse kohtaan työssäni tuota kuolemaa erittäin usein, enkä näe että eutanasia olisi missään kohdassa tarpeen. Kivunhoito on tänäpäivänä erittäin korkeatasoista ja elämän päättyminen ainakin omalla työpaikallani arvokas ja ihmisyyttä kunnioittava.
Se mikä asiassa mättää toisinaan on terveydenhuolto henkilökunnan arkuus määrätä kipulääkkeitä, monesti varovaisuutta perustellaan sillä että kipulääkkeet aiheuttavat riippuvuutta. Outo peruste kuolevan potilaan kohdalla mielestäni. Saattohoitokoulutusta pitäisi olla alan ammattilaisille huomattavasti enemmin tarjolla niin puheet eutanasiasta voidaan lopettaa kokonaan.

Näitä luetaan juuri nyt