Olkiukot kaltevilla pinnoilla

Niinsanottuja kaltevan pinnan argumentteja käytetään politiikassa kiusallisen usein, järkiperusteiden tueksi tai niiden puutteessa. Nythän näitä taas satelee vihreiden linjattua tuoreessa periaateohjelmassaan:

”ihmisellä on oikeus paitsi hyvään elämään, myös hyvään kuolemaan tarvittaessa hyvän saattohoidon turvin tai ihmisen halutessaan viime kädessä avustettuna”.

Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini katsoo tämän perusteella, että vihreät ”leikkivät elämän ja kuoleman herraa”. Blogissansa kysyy uhkaavasti: ”eutanasiaa ensin eläkeläisille, sitten muille?”. Kristillisdemokraattien Päivi Räsänen puhuu jo hallituksesta joka ”laillistaisi sairaitten tai vammaisten ihmisten surmaamisen”.

Tuossa vihreiden periaateohjelman kohdassa ei puhuta sanaakaan ”eläkeläisistä” (terminaalipotilas ja eläkeläinen eivät muuten ole sama asia) eikä alati laajenevasta eutanasiaohjelmasta. Myöskään en näe että oltaisiin tekemässä sairaista tai vammaisista vapaata riistaa. Mutta tämähän on tätä tuttua kaltevointia.

”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille” ei ajatuksena tunnu kolahtaneen esimerkiksi Soinille tai Räsäselle. Puolueensahan ovat jatkuvasti puolustuskannalla kaltevalle pinnalle tyrkkijöitä vastaan: ei olla muukalaisvihamielisiä, halutaan vain maahanmuuttokeskustelua. Todellakaan ei olla hihamerkkejä kenellekään sovittamassa. Emme me homojen olemassaoloa vastusta, tätä nimenomaista lakiuudistusta vain.

Perussuomalainen ja kristillisdemokraatti jos kuka tietävät, miltä moinen tuntuu. Muut luulevat, ettei hän kykene ajamaan läpi yhteiskunnallista osittaisparannusta sekoamatta ja syöksemättä maata diktatuuriin tai anarkiaan.

Mutta niinpä vain epäkristillisesti kostetaan vääryys kuvaamalla vihreä hauvelinsa kanssa naimisiin haluavana narkkiksena, kokoomuslainen Suomen myyjänä jne., heti kun jotain lakimuutosta ehdotetaan.

Asiaa tottakai mutkistaa se, että puolueet ja muut järjestöt tosiaan tapaavat ajaa lopullisia päämääriään pienten vähittäisuudistusten kautta. Mutta lopulliset päämäärät on yleensä kirjattu niiden ohjelmaan, josta ne voi kuka tahansa lukea.

Ajatusta puolueiden salaisista agendoista en hevin usko ilman kunnon todisteita. Sopii kysyä eikö joku saunailtaan eksynyt tai puolueloikkari olisi sellaiset jo paljastanut? Kaipa on teoriassa mahdollista että tällaisia on. Ei kuitenkaan pidä olettaa, että jonkun radikaalisiiven edustajan yöllinen blogimöläytys olisi välttämättä puolueen salainen kassakaappiohjelma.

Kaltevan pinnan argumentointi on huonoa keskustelua. Vastustajasta maalataan niin loukkaava kuva (kieroilija ja/tai hullu), että järkevä dialogi käy vaikeaksi.

Jos tyydytään vain sanomaan: ”vastustan tätä uudistusta, koska se johtaisi huonoihin uudistuksiin”, annetaan oikeastaan ymmärtää että käsiteltävänä oleva uudistus itsessään ei ole huono. Jos se olisi huono, argumentit sitä vastaan pitäisi löytää sen itsensä seurauksista. Jos se ei ole huono, on älytöntä vastustaa sitä.

Mutta onhan sekin seuraus, jos uudistus johtaa kammottaviin jatkoehdotuksiin? Jos hyväksytään minkäänlainen eutanasia missään tilanteessa, ehkä vihreät alkavat seuraavaksi ehdottaa kuolemanpartioita?

Ei siinä ole mitään vastustettavaa, että joku tulevaisuudessa ehdottaa jotain (lain puitteissa tietenkin), sananvapaushan meillä on. Tulevat kammottavat ehdotukset pitää ajaa saman poliittisen päätöksenteon läpi. Meillä on jatkossakin monipuoluejärjestelmä. Jos tämä tai tuo uudistus johtaa tulevaisuudessa huonoon lakialoitteeseen, vastustakaa Soini, Räsänen ja kumppanit sitä. Ette suinkaan te aio kadota poliittiselta kartalta tai jäädä lomalle?