Fingerpori-sarjakuvan piirtäjä pähkäilee maailmaa vitsien takana.

Nettidisinhibitiolle kiitos

Pertti Jarla
Blogit Tähän on tultu 26.10.2011 12:41

Internetissä ei välttämättä tule viestittyä yhtä tolkullisesti kuin naamakkain, olette ehkä huomanneet. Ilmiötä ovat analysoineet tunneälyn tuntija Daniel Goleman ja kumppanit. Sille on monia nimiä: Cyber-disinhibition, Internet disinhibition, Online disinhibition effectGreater Internet Fuckwad Theory (GIFT). Jos joku tietää suomenkielisen nimen, kertokaa.

Nettikäytös saattaa poiketa normaalista kanssakäymisestä myös positiivisesti: saatetaan avautua asioista, joita muuten jäystettäisiin itsekseen. Ennenkaikkea tästä disinhibitiosta kuitenkin puhutaan ongelmana. Sen takana nähdään seuraavia syitä:

  • Netti mahdollistaa anonyymiuden, jonka suojista voi huudella vapaammin
  • Kun keskustelukumppania ei näe, ei näe myöskään hänen reaktioitaan, kulmien kurtisteluja ja vaivaantuneita ähkäisyjä. Posotamme huolettomasti eteenpäin. Daniel Goleman näyttäisi korostavan tämän arkielämässä tärkeän palautekanavan puuttumista.
  • Keskustelua ei käydä reaaliajassa, voimme heittää todella loukkaavan kommentin kranaatin lailla ja siirtyä sitten muualle katsomaan kissavideoita.
  • Ilman visuaalista yhteyttä keskustelukumppaniin kuvittelemme hänen äänenpainonsa ja paljon muuta omassa päässämme. Viesti saattaa vääristyä, haistatamme takaisin tyypille joka luulee tokaisseensa jotain harmitonta.
  • Kanssakäyminen netissä saatetaan kokea jonkinlaisena pelinä, johon arkimaailman säännöt eivät päde. Kiltti koulupoika esittää netissä armotonta soturimunkkia.
  • Hierarkiat hämärtyvät naamakkain ollessa, seuraa haistattelua josta moni onkin jo menettänyt työpaikkansa.

Esittelen tämän, monille varmaankin tutun jutun siksi, että olen alkanut Facebookin kautta katsoa sitä vähän uudelta kantilta. Keskusteluni monien ihmisten kanssa ovat olleet hedelmällisempiä juuri siksi, että olen heittänyt kommentteja varomattomammin kuin tosielämässä.

Olen saattanut julkaista linkkejä tai mielipiteitä, jotka ovat täysin ristiriidassa joidenkin tuttujeni maailmankuvan kanssa. Siitä on seurannut tietenkin keskustelua ja selittelyä. Koskapa tunnen lähes yksinomaan tolkullista, kirjoitustaitoista väkeä, nämä keskustelut ovat olleet pitkälti hyviä.

Netin ulkopuolisessa elämässä näitä keskusteluja ei olisi tullut: olen nimittäin siinä mielessä estynyt, että vältän ottamasta esiin vaikeita asioita. Jos tiedän että toinen uskoo liskohirviöiden hallitsevan maailmaa, alan puhua vaikka animaatioista. Leppoisaa, muttei välttämättä aina hedelmällistä. Tuskin olen ainoa, jolle pieni Greater Internet Fuckwad-ilmiö tekee jopa hyvää.

Pertti Jarla

Kirjoittaja on porvoolainen sarjakuvantekijä.

Keskustelu

Suomenkielinen termi löytyy esimerkiksi tuolta Wikipedian linkin kautta vaihtamalla kieli suomeksi. Tällöin tulee Wikipedia-sivu aiheesta verkkoestottomuus.

Sanattoman viestinnän puute aiheuttaa minussa sen, että alan kuvittelemaan tarpeettoman paljon muiden aivoituksia ja asenteita kirjoitusten taustalla. En tykkää siitä. Äänenpainot, kasvojen ilmeet ja muut eleet ovat tärkeitä ja kun ne puuttuu, mielikuvitukselle jää tosi paljon tilaa; minun tapauksessa turhankin paljon.

Lisäksi jotenkin vaihtomaisesti oletan, että jokainen jaettu linkki ja suositeltu artikkeli kertoo ihmisen mieltymyksistä, vaikka nehän voivat olla vain ihan huvikseen jaettuja ilman sen kummempia kantoja puolesta tai vastaan. Tämän asian tiedostaen koitan muistutella itselleni, ettei kaikkea tarvi ottaa niin tosissaan eikä myös oma viestintä tarvitsisi olla niin kontrolloitua, kuin se nykyään tuppaa olemaan.

Takavuosina netissä liikkui vähemmän väkeä ja koko nettimaailman pystyi jotenkin ottamaan kevyemmin. Nykyään WWW:n ollessa niin suosittu ja kaiken kansan kirjoitellessa aktiivisesti milloin mistäkin asiasta, usein aika kärkevästikin, on mun kriittisyys sekä omia että muiden tekstejä kohtaan noussut huimasti.

Mä valkkaan tosielämän keskustelun aina mieluummin kuin nettijutustelun, mikäli mahdollista. Mutta WWW-tuumailulle on toki oma tärkeä sijansa ja se on hieno kanava ajatustenvaihtoon.

Kiitos kirjastontäti, enpä ole varma olenko käyttänyt koko Wikipedian käännösominaisuutta koskaan. Käyttämäni sivustot, laitteet, ohjelmat, kaikki ovat täynnä ominaisuuksia joihin en ole saanut tutustuttua.

Netti laitti kaiken uusiksi alkaen kommunikaatiosta ja päätyen sodankäyntiin. Netissä kirjoittaja, joka kuvittelee ’vastapuolen’ äänen ja painotukset omassa päässään, kommunikoi ehkä enemmän itsensä kuin muiden kanssa. Se voi toisaalta olla varsin kehittävää, koska muut antavat vastauksia, joita kirjoittaja ei olisi ehkä koskaan itse pohtinut, ja samalla hän kuitenkin samaistaa itsensä äänenpainoja myöten vastaanlausujiin.

Ottakaamme käyttöön myös termi ’Automatic Net Assaulting Logic’ (ANAL). Se kuvaa pahanhajuista ja äänekästä taktiikkaa, jossa muiden verkkokeskustelijoiden logiikka automaattisesti tyrmätään.

”Takavuosina netissä liikkui vähemmän väkeä ja koko nettimaailman pystyi jotenkin ottamaan kevyemmin. Nykyään WWW:n ollessa niin suosittu ja kaiken kansan kirjoitellessa aktiivisesti milloin mistäkin asiasta, usein aika kärkevästikin, on mun kriittisyys sekä omia että muiden tekstejä kohtaan noussut huimasti.”

Elitistinen väittämäni on, että vielä kymmenisen vuotta sitten nettikeskustelu oli paljon järkevämpää, kriittisempaa ja mukavampaa kuin nykyään. Tämä johtui siitä, että vielä siihenkään aikaan netti ei ollut koko kansan tavoitettavissa, vaan sitä käyttivät opiskelijat ja akateemis-tekniset ammattilaiset, jolloin argumentaation ja retoriikan taso pysyi korkealla.

Sitten päättäjämme tekivät poliittisen ratkaisun levittää valtakunnallinen laajakaista jokaiseen niemeen, notkoon ja mummonmökkiin. Ja nyt kun jokainen kouluja käymätön maajussi ja lähiöskini pääsee kertomaan mielipiteensä maailman menosta kaikelle kansalle, ja lopputulos on sen mukainen.

Ja nyt päättäjämme ovat alkaneet keskustella siitä, miten sananvapautta ja ns. vihapuheita voitaisiin rajoittaa internetissä. Voi voi voi. Sitä saa mitä tilaa. Ei voi syödä kakkua ja säästää sitä – tai nyppiä rusinoita pullasta. Jos halutaan vetää tietoverkot jokaisen kansalaisen ulottuville, niin silloin pitää myös hyväksyä kaikki sen mukana tulevat lieveilmiöt.

Internetissä on useitta hyvin toimivia, asiaan ja vain asiaan keskittyviä foorumeja. Väite että kaikkialla heilutellaan jatkuvasti natsikorttia on kohtuuton yleistys. Ymmärrän toki, ettei kukaan muista näitä hienosti toimivia asiassa tiukasti pysyviä postilistoja yms. Nehän ovat tavallisesti melko tylsiä ulkopuolisten silmin. Sen voin myöntää, että aiheiltaan ’yleiset’ keskustelupalstat tuppaa olemaan melko laaduttomia.

Minusta yksi usein mainitsematta jätettävä syy ilmiölle on se, että ihmiset kokevat internetin olevan jotenkin elämästä irrallaan oleva saareke. Kaikkialla puhutaan virtuaali- tai nettielämästä ja erotetaan se jotenkin omaksi elämäkseen, joka on vähempiarvoista ja siellä pätee eri säännöt. Netti on kommunikaatiokanava, samoin on esimerkiksi puhelin. Onko paljon puhelimeen puhuvien elämä jotenkin ”kehnompaa”? Paljon nettiä käyttävien tuntuu olevan.

Tämä tilanne korjaantuu itsestään kun ajan myötä netin uutuus katoaa ja siitä tulee luonteva kommunikointiväline. Mitä se toki on osalle väestöä jo nyt.
Kymmenen vuotta sitten kännykän käyttö oli häiritsevää, kadut ja joukkoliikenne oli tulvillaan ihmisiä jotka huusivat puhelimeen ja pitivät takuulla huolen siitä, että kaikki huomaava heidän puhuvan matkapuhelimeen. Nyt kun kännykkä on yhtä kuin puhelin, muunlaista ei juuri enää ole, on tämä ilmiö suurimmaksi osaksi kadonnut. Väki osaa puhua julkisilla paikoilla kännykkään järjellisellä voluumilla.

Keski-ikäisen läskiposken mielestä internet on kauheaa. Nuoret pitävät sitä aivan luonnollisena.
Maailma muuttuu, vanhat kuolevat pois, tulee uusia innovaatioita.
Jotkut eivät pysty muuhun kuin kauhistelemaan…

Näitä luetaan juuri nyt