Fingerpori-sarjakuvan piirtäjä pähkäilee maailmaa vitsien takana.

Näkemyksiä levottomista jaloista

Pertti Jarla
Blogit Tähän on tultu 24.8.2011 10:01

Viime vuonna ilmestyneessä kirjassa Pharmageddon – näin sairausteollisuus tekee meistä kipeitä tutkijat Markku Myllykangas ja Tomi-Pekka Tuomainen kuvasivat lääketeollisuuden ja terveydenhuollon menekinedistämistoimia. Lääkkeitä ja hoitoja halutaan yhä enemmän markkinoida terveille. Arkisia pikkuvaivoja, kuten jalkojen ”levottomuus” yöllä, luokitellaan sairauksiksi.

Kirja on vaikuttanut pikaselailulla hyvältä ja tarpeelliselta, sääli vain että itse kärsin levottomista jaloista. Vaivani paheni vuosien mittaan tärvellen yöunet tehokkaasti, kunnes Myllykankaan & Tuomaisen ja monien muiden mokomien parjaama lääkitys paransi sen.

Levottomat jalat on ilta- ja yöaikaan esiintyvää jalkojen (joskus käsienkin) eräänlaista kihelmöintiä ja pakkoa liikuttaa niitä. Uni- tai nukahtamislääkitys ei auta, sittenpä on tavattoman tokkurainen ja sätkii raajojaan. Sanotaan, että kyse on vain yksinkertaisesta lihasten jäykkyydestä, josta pääsee liikunnalla, hieronnalla, lämpimillä suihkuilla ja hauteilla.

Lääkärikunnan mielestä kyse on hermostollisesta vaivasta, useampiakin lääkkeitä on viime vuosina valjastettu sen hoitoon. Minulle on määrätty mieto annostus Sifrolia, jolla on hoidettu Parkinsonin tautia. Sifrolia vaivaan syöneet ovat valitelleet kaikenlaista, aloitekyvyttömyydestä painonnousuun. Keskustelufoorumeilla heitä usein kannustetaan jättämään lääkitys ja hoitamaan vaivaa edellä mainituin kotikonstein. On suositeltu jopa puolukoita.

Itse olen ollut ehdoton Sifrolin kannattaja. Monet kotikonstit ovat kyllä kokeiltaessa tuntuneet auttavan oireisiin, ja varmaankin riittävät niille joiden vaiva on vielä lievä. Kun jalat ovat käyneet vuosien mittaan todella levottomiksi, mikään määrä liikuntaa ja lämpimiä hauteita ei kuitenkaan riitä pelastamaan yöunia.

Mutta: vuosia sitten minulle riitti puolikas Sifrol, tänä kesänä olen pahimmillaan syönyt neljääkin tablettia yössä. Tällaisia öitä seurannut krapulainen olo ja viimeaikainen nopea painonnousu saivat epäilemään, että lääkkeen annostusta kannattaisi yrittää sittenkin laskea.

Aloin pitämään tiukempaa huolta jonkinlaisesta päivittäisestä liikunnasta, suosimaan lämpimiä iltaisia suihkuja, pitämään huolen siitä että syön lääkkeen ajoissa alkuillasta. Reilun kuukauden ajan vaiva on pysynyt kurissa puolikkaalla tabletilla. Annos on siis kahdeksasosa pahimmasta, olo on virkistynyt ja paino laskee tasaisesti.

Lääkitys on ollut monien yöunien pelastaja, ja suosittelen sitä kaikille levottomista jaloista kärsiville. Mutta medikalisaation kriitikoitakin olisi kannattanut kuunnella: minulle oli käynyt niin, että olin laiminlyönyt vaivan itsehoidon kokonaan kun parannus löytyi lääkekaapista. Ettei vain olisi yleisempikin ilmiö?

Pertti Jarla

Kirjoittaja on porvoolainen sarjakuvantekijä.

Keskustelu

Itsekin kyseisen opuksen hankin sen ilmestyessä, koska luulin Myllykankaan olevan järkimiehiä. Siitä huolimatta, että esiintymisensä esim. television keskusteluohjelmien ”puoskari-illoissa” on antanut aika järkijättöisen kuvan varsinkin Lauermaan verrattuna.

No, anyway, pefletti tuli tilattua mutta kaduin ostopäätöstä heti sen saatuani. Olisi kaivannut kustannustoimittajan rankkaa kättä kyllä, sellaista tajunnanvirtaa ja hölmöä argumentaatiota ensisivuilta alkaen.

Yksi typerimmistä väitteistä tuli vastaan kolesterolia käsittelevästä kappaleesta, jossa esitettiin perusteluna kolesteroliarvojen nykysuosituksia vastaan se että suurella osalla kansasta arvot ovat yli suositusten. Tämähän on sama kuin esittää, että normaalipainon rajaa tulisi nostaa koska valtaosa jenkeistä on painoindeksin mukana ylipainoisia!

Painosta ja muista eri mittareiden suositusarvoista tulee voida keskustella kriittisestikin, mutta perustana suosituksille ja niiden muuttamiselle tulisi olla tutkimusnäyttö jossa tietyn arvon havaitaan vaikuttavan tietyllä tavalla terveyteen ja tätä kautta voidaan väestötasolla asettaa jotain tavoitearvoja joihin pyrkimällä saadaan aikaan sekä kansanterveydellisiä että -taloudellisia hyötyjä.

Eihän ravitsemussuosituksiakaan muuteta siksi, että suurin osa kansasta ei niitä noudata ja sen takia voivat huonosti.

Olen muualtakin kuullut, että kirjoittajilla olisi vähän taipumusta asettua lääkitystä vastaan silloinkin, kun sen kyseenalaistamisen perusteet eivät ole kovin kovat. Mutta täytyypä lukaista kunnolla itse.

Liika kahvin juonti on yksi syy siihen, että jalkahermoja nykii. Ei sen kummempaa syytä tarvita ja se poistuu kahvin lipityksen vähentämisellä. Ja kesaikana helteellä merisuolaa summuun toisena eliksiirinä.

Kahvin vähentämistä kannattaa varmasti kokeilla muiden lievitysten ohella. Mutta ei kahvin määrä minulla oikein korreloi vaivan kanssa. Itseasiassa kun viime aikoina olen pärjännyt vähemmällä lääkityksellä, olen juonut vähän enemmän kahvia.

Ihmistä ei ole luotu istumaan 8 tuntia päivässä. Ihmisen kuuluu liikkua, käyttää jalkojaan. Joku keinotekoinen ”liikuntaterapia” työn jälkeen ei ole sama asia.

ongelmia tulee mielestäni aina, kun jotakin asiaa vastaan asetutaan täydellisesti. mielestäni useimmissa säännöissä on poikkeuksia ja niitä tulee käsitellä suuntaviivoina omaa järkeään käyttäen. pahoittelen, että kommenttini karkasi ohi aiheen, mutta kirjoitus kuvaa mielestäni hyvää esimerkkiä tästä.

Vaikea uskoa että liikkuva ulkotyö olisi ihmelääke joka poistaisi vaivan. Levottomien jalkojen lääketieteellinen tutkimus viittaisi raudan puutostilaan hermostossa, joka vieläpä on mahdollisesti perinnöllistä. Ikävä kyllä raudan syöminen ei auta.
Apo on mielestäni asian ytimessä. Kokemukseni tästä vaivasta ja sen kommentoinnista on omiaan vahvistamaan näkemystä, että äärimielipiteet harvoin osuvat oikeaan ja kaikkia kannattaa kuunnella.

Jutta
”Liika kahvin juonti on yksi syy siihen, että jalkahermoja nykii. Ei sen kummempaa syytä tarvita ja se poistuu kahvin lipityksen vähentämisellä. Ja kesaikana helteellä merisuolaa summuun toisena eliksiirinä.”

Jos kärsii pienistä uniongelmista ja vaikka yöllisestä heräilystä, kannattaa ensimmäiseksi kokeilla kahvin vähentämistä. Jos juon yli kolme kuppia kahvia, herään aivan varmasti ainakin kerran yöllä. Mihinkään isompaan vaivaan tai todelliseen uniongelmaan kahvin juonnin vähentäminen ei kyllä yksinään auta.

Itsellänikin aiemmin oli ko. lääke. Nykyään pärjään ilman, mutta lienenkin lievistä levottomista jaloista kärsivä. Toisinaan hyvin tepsivä keino on pitää jaloissaan villasukkia. Heh, varsinainen niksipirkkavinkki.
Kirja vaikuttaa ’mieleniintoiselta’..

Kahvi on hermomyrkkyä liika käytettynä. Jos juot yli 10 kuppia mustaa väkevää, tulee lihasnykimiä, sen todistavat monet viisaat.

Zangar, sukat kalsarit ja kaikki jalkain lämmitys minkä sään puitteissa kehtaa on hyväksi. Yksi mitä en muistanut mainita, on magnesiumtabletit, jotka lyhytaikaisen syömisen jälkeen tuntuisivat ehkä auttaneen. Ja vatsa toimii.

Kärsin aika-ajoin samasta ongelmasta. Sain vinkin että ibuprofeini auttaa – ja kas, se auttoikin. Lisää vatsahappoja eli jos on herkkävatsainen niin Rennie tai vastaava kannattaa ottaa myös.

Näitä luetaan juuri nyt