Näkemyksiä levottomista jaloista

Viime vuonna ilmestyneessä kirjassa Pharmageddon – näin sairausteollisuus tekee meistä kipeitä tutkijat Markku Myllykangas ja Tomi-Pekka Tuomainen kuvasivat lääketeollisuuden ja terveydenhuollon menekinedistämistoimia. Lääkkeitä ja hoitoja halutaan yhä enemmän markkinoida terveille. Arkisia pikkuvaivoja, kuten jalkojen ”levottomuus” yöllä, luokitellaan sairauksiksi.

Kirja on vaikuttanut pikaselailulla hyvältä ja tarpeelliselta, sääli vain että itse kärsin levottomista jaloista. Vaivani paheni vuosien mittaan tärvellen yöunet tehokkaasti, kunnes Myllykankaan & Tuomaisen ja monien muiden mokomien parjaama lääkitys paransi sen.

Levottomat jalat on ilta- ja yöaikaan esiintyvää jalkojen (joskus käsienkin) eräänlaista kihelmöintiä ja pakkoa liikuttaa niitä. Uni- tai nukahtamislääkitys ei auta, sittenpä on tavattoman tokkurainen ja sätkii raajojaan. Sanotaan, että kyse on vain yksinkertaisesta lihasten jäykkyydestä, josta pääsee liikunnalla, hieronnalla, lämpimillä suihkuilla ja hauteilla.

Lääkärikunnan mielestä kyse on hermostollisesta vaivasta, useampiakin lääkkeitä on viime vuosina valjastettu sen hoitoon. Minulle on määrätty mieto annostus Sifrolia, jolla on hoidettu Parkinsonin tautia. Sifrolia vaivaan syöneet ovat valitelleet kaikenlaista, aloitekyvyttömyydestä painonnousuun. Keskustelufoorumeilla heitä usein kannustetaan jättämään lääkitys ja hoitamaan vaivaa edellä mainituin kotikonstein. On suositeltu jopa puolukoita.

Itse olen ollut ehdoton Sifrolin kannattaja. Monet kotikonstit ovat kyllä kokeiltaessa tuntuneet auttavan oireisiin, ja varmaankin riittävät niille joiden vaiva on vielä lievä. Kun jalat ovat käyneet vuosien mittaan todella levottomiksi, mikään määrä liikuntaa ja lämpimiä hauteita ei kuitenkaan riitä pelastamaan yöunia.

Mutta: vuosia sitten minulle riitti puolikas Sifrol, tänä kesänä olen pahimmillaan syönyt neljääkin tablettia yössä. Tällaisia öitä seurannut krapulainen olo ja viimeaikainen nopea painonnousu saivat epäilemään, että lääkkeen annostusta kannattaisi yrittää sittenkin laskea.

Aloin pitämään tiukempaa huolta jonkinlaisesta päivittäisestä liikunnasta, suosimaan lämpimiä iltaisia suihkuja, pitämään huolen siitä että syön lääkkeen ajoissa alkuillasta. Reilun kuukauden ajan vaiva on pysynyt kurissa puolikkaalla tabletilla. Annos on siis kahdeksasosa pahimmasta, olo on virkistynyt ja paino laskee tasaisesti.

Lääkitys on ollut monien yöunien pelastaja, ja suosittelen sitä kaikille levottomista jaloista kärsiville. Mutta medikalisaation kriitikoitakin olisi kannattanut kuunnella: minulle oli käynyt niin, että olin laiminlyönyt vaivan itsehoidon kokonaan kun parannus löytyi lääkekaapista. Ettei vain olisi yleisempikin ilmiö?