Näännytetään byrokraatti ja ittelle jää enemmän

Muistatteko männävuosina ahkerasti esitetyn, amatöörivoimin toteutetun tv-näytelmän ”Olga Ryynänen ja byrokratia”? Siinähän Olga-tätiä nöyryytettiin avustusluukuilla. Kaltaiselleni luovalle taiteilijalle byrokratian hirviö näyttäytyy juuri tuollaisena kasvottomana, pientä yksilöä alistavana.

Oikeistohenkiselle kansalaiselle byrokratia on sosialismia, joka tallaa yrittäjän unelmat. Kepulaiselle EU, ja niin edelleen. Yli poliittisten rajojen tiedetään, että hirviö on paisunut liian suureksi.

Byrokratianvastaisuuden ansiosta voidaan vaatia verojen alentamista hyvällä omallatunnolla. Valtiolta ja kunnilta voidaan vähentää resursseja ilman että niiden toiminta kärsii: pitää vain vähentää turhaa byrokratiaa. Itsekin ajattelen mielelläni näin.

Monet kunnat ovat muuttoliikkeen ansiosta menettäneet tulojaan jo kauan, osa aika mukavastikin. Luulisi, että niissä turha byrokratia on nyt vähentynyt ja kansalaisten asiat lutviutuvat vähemmällä jonottamisella. Korvaan kantautuu kuitenkin lähinnä juttuja suljettavista kirjastoista ja kouluista.

Selitys löytyy helposti: byrokraatti mokoma ei olekaan vähentänyt turhia toimintoja ja suojatyöpaikkoja, vaan on kiristänyt vyötä vääristä paikoista! Missään nimessä verotulojen nostaminen ei ole ratkaisu. ”Veronalennukset ovat aina hyvää talouspolitiikkaa” (Björn Wahlroos).

Jokin tässä kuulostaa kaukaisesti tutulta. On houkutteleva visio, joka kuulostaa lähes liian mukavalta: maksetaan vähemmän veroja, taskuumme jää enemmän massia ja meitä ahdistava byrokratia vähenee! Kansalainen rikastuu ja vapautuu samalla.

Tutkittua tietoa teorian tueksi ei oikein löydy, mutta eikö se olekin kaunis? Kun valtion ja kuntien köyhdyttäminen ei lisääkään onnea, syy ei ole visiossa vaan edistystä jarruttavissa möhömahaisissa byrokraateissa. Teoria selittää jotakuinkin kaiken eikä sitä voi todistaa vääräksi. Huuhaan tunnusmerkkejä.

Pelkään että libertaarinen visio, jossa verotuksen vähentäminen vapauttaa kansalaiset, on taas yksi halvatun utopia. Sellainen, jota saadaan tulevaisuudessa kirota kun itse olemme Olga ja Keijo Ryynäsiä, eikä luukulla tarvitse seistä avustusten perässä kun niitä ei ole.