Fingerpori-sarjakuvan piirtäjä pähkäilee maailmaa vitsien takana.

Mutta onko vihreiden sydän todella puhdas?

Pertti Jarla
Blogit Tähän on tultu 8.10.2012 15:14

Tähän mennessä tapahtunutta:

Tietänette jo, että perussuomalaisten kasvoja esiteltiin netissä halventavaan sävyyn Per-Looks-blogissa. Veikattiin että kaiken takana olisivat verivihollisensa vihreät, joista jotkut alkoivat paheksua Per-Looksia, erityishuomion kohteeksi heistä nostettiin Erkki Perälä.

Kokoomuksen Vesa Hack paheksui Erkki Perälää: Perälän kirjoituksen alusta voidaan nimittäin irrottaa lauseita kuten ””He ovat rokonarpisia, lihavia, kierosilmäisiä, isonenäisiä eivätkä osaa meikata”. Hack myöntää, että Perälä loppujen lopuksi tuomitsee tällaisen kasvoille naureskelun. MUTTA:

”Vihreät tuntevana pidän valitettavasti mehdollisena myös, että Perälä haluaa tuoda Per-Looksin esiin, mutta haluaa samalla vahvistaa kuvaa itsestään Hyvänä Ihmisenä. Jolta riittää empatiaa myös perussuomalaisille ja joka verhoilee ylemmyydentunteensa poliittisen korrektiuden nimissä”

Ilmeisesti jotenkin tuohon liittyen hänen kirjoituksensa nimi on ”Helsingin vihreät pilkkaavat perussuomalaisten ulkonäköä”. Kommenteissa ainakin Ossi Mäntylahti (Kok) paheksuu Perälän tyylitajun puutetta ja Jussi Jalonen (Kesk) näkee tämän kirjoituksessa ”elitistisen pohjavireen”. Perälä on näet kehottanut itse kutakin ”katsomaan kutakin naureskelun kohdetta viiden sekunnin ajan silmiin, hassun kampauksen tai hatun taakse, ja pohtimaan, minkälainen ihminen sieltä katsoo takaisin”. Jalonen tähän:

”Periaatteessa tuo on kaiketi olevinaan hyväntahtoinen kehoitus, mutta onko tässä siis kyseessä joku sensorttinen asia, mitä Perälän ja Vihreiden ehdokkaiden pitää _oikein erikseen yrittää_? Kyllähän tuo nyt kertoo siitä, että Perälä ja kumppanit ovat viettäneet aikansa jossain kuplassa.”

Mutta eteenpäin: Kansan Uutisten Jami Järvinen (Vas) summasi tapahtuneen kirjoituksessaan ”Gate-Looks”. Järvisen sinänsä hauska blogitus naureskelee Vesa Hackille ja Helena Eroselle, ollen silti yhtä mieltä että Perälän moraalisen närkästyksen takana oli oikeasti vihreä ylemmyydentunto.

Kunnallisvaalien alla eri puolueiden edustajat kilvoittelevat siis kovasti sydämen puhtaudesta. Ihailen sitä tapaa, jolla jonkun Perälän psykologiset motiivit ja maailmankuvan kieroutumat on onnistuttu analysoimaan pelkän lyhyehkön tekstin perusteella.

Itse veikkaisin, että vaalien alla herkistyneissä vihreissä Per-Looks herätti pelon vastareaktiosta – hehän ovat profiloituneet perussuomalaisten vastavoimaksi. Sitten reagoitiin ylikin. ”Vihreä ylemmyydentunto” sensijaan kuulostaa motiivina epäilyttävältä runoilulta.

Politiikkaan mahtuu viisaita maan edun ajattelijoita, psykopaattisia pyrkyripaskoja ja siltä väliltä. Noita ääripäitä lienee joka ikisessä puolueessa. Joku saattaa kyllä tuntea henkilökohtaisesti jonkun poliitikon motiiveja, en minä sitä epäile. Mutta kun kokonaiseen puolueeseen tuhansine jäsenineen aletaan soveltaa jotain ääriyksinkertaistavaa luonneanalyysiä, se on minusta vaarallista huuhaata.

”Vihreä ylemmyydentunto” on samanlainen leima kuin ”kokoomuslainen ahneus”, ”kepulainen junttius” tai ”perussuomalainen rasismi”. Eri puolueiden edustajat ovat nopeita näkemään kilpailijoiden alhaiset motiivit ja sielunkieroumat, kuitenkaan Suomessa ei tietääkseni ole yhtäkään kyynikkopuoluetta. Kaikki vasemmalta oikealle ovat mielestään ”huolissaan” koko maasta, ”haluavat rakentaa” ym.

Uskon että suurin osa poliitikoista ei ole psykopaatteja, kyllä he selittävät toimintansa itselleenkin parhain päin. Muitakin motiiveja kuin oman edun maksimointi on. Viittaan taas kerran tutkimukseen, jonka mukaan uskontokuntien edustajat selittävät oman uskonsa ylevin perustein, toisten uskon johtuessa varmaankin pelosta, laumasieluisuudesta yms. Tässäkin suhteessa puolueet muistuttavat uskontoja.

Eihän tässä mitään uutta tai ihmeellistä ole, ikävää silti. Tällaiset leimat haittaavat puolueidenvälistä yhteistyötä, ja pahempaa: Kun poliittisen vastustajan ei uskota kykenevän moraaliseen tai viisaaseen ajatteluun vaan kaikki selitetään alhaisilla motiiveilla, se on epäinhimillistämistä ja demonisointia. Meillä vielä viatonta, mutta kyse on samasta ajattelusta joka mahdollistaa sisällissodat ja etniset puhdistukset.

Jos joku kuvittelee vain oman puolueensa olevan moraalisesti tosissaan ja kaikkien esimerkiksi vihreiden tai perussuomalaisten olevan harhaisia pyrkyreitä, hän kärsii itse ylemmyydentunnosta ja on tiiviisti kuplassa. Sitäpaitsi, jos kuvittelee näkevänsä jonkun toisen sieluun ja arvostelee julkisesti tämän motiivien puhtautta, eikö se ole äärimmäistä jeesustelua?

Pertti Jarla

Kirjoittaja on porvoolainen sarjakuvantekijä.

Keskustelu

Paras kavalkaadi suomalaisista valtaihmisistä nähdään joulukuun 6.päivän illalla usealla tv-kanavalla suorana lähetyksen. On siinä kauneudessa ihastelemista!

Jokainen ele ja teko, joka todistaa politiikassa toimivien pinnallisuuden ja sisällöttömyyden, on tervetullut.

Se on kyllä totta, että sellaisessa on vaikea nähdä erityistä uutista.

Onneksi vasemmistoliiton ehdokas Jeja-Pekka Roos avautui kipeistä tunnoistaan usean kappaleen verran, joten meidän ei tarvitse erikseen psykoanalysoida ”karmean näköisten” ihmisten hänelle auheuttamaa traumaa. Rumat ihmiset myös tietävät jatkossa välttää Facebook-kaveripyyntöjen lähettämistä Jeja-Pekalle, hän ei nimittäin halua rumia kavereita. Rumista äänestäjistä ei mainittu mitään, mutta varmuuden vuoksi rumien kannattaa ehkä myös välttää vasemmistoliiton äänestämistä.

Jeja-Pekan bloggaus arkistoituna:
http://imgur.com/dRySs

Rumien lisäksi perussuomalaisille on kelvannut ehdokkaaksi jopa transseksuaali. Onko kukaan vielä järkyttynyt tästä?

Bad Taste,

Hetkonen… olikohan se Putkonen, kun järkyttyi ja loukkaantui verisesti.
Niin ja tietysti herra Tossavainen, joka onkin loukkaantumisessa tosi pro.

Viime vaaleissa persuja äänestäneet olivat kuulemma tyhmiä, koska eivät ymmärtäneet Soinin olevan ehdolla vain Espoossa. Nyt ne sitten ovat vaan rumia, kuten Mark Levengood sanoi Enbusken ohjelmassa.

Vasemmisto todella saakin kärsiä noista JP-Rooseista… hyvä luoja sentään. (:

Persujen äänestäminen viime vaaleissa ei ollut osoitus äänestäjän typeryydestä.
Ei se ole typerä, jota huijataan, vaan se joka ei siitä mitään opi. ;)

No tämä selittääkin miksi olen äänestänyt kaikkia puolueita 1 kerran.

Puolueet alkavat loppua.

Äynin kirjoitus oli todella mielenkiintoinen. Luottaisiko sitä mieluummin istuvien pukujen ja jakkujen kavalkadi-ihmisiin vai persoonallisuuksiin? Pönäköitä on kaikkialla, joten mielenkiintoisempaa on nähdä näitä tavallisia suomalaisia. Minulla on enemmän luottamusta siihen, että nämä perussuomalaiset (enkä tällä sanalla tarkoita nyt mitään puoluetta) seisovat vakaammin sen takana mitä vaalimainoksissaan lupaavat kuin pukeutumisessaankin laskelmoivat yhden muotin ihmiset.

Tekno-Kekko,

Puolueiden määrää ei ole mitenkään rajoitettu. Jos ei löydy sopivaa, perusta oma.
Jos löytyy lähes sopiva, liity ja muuta sitä sisältä päin itsellesi sopivampaan suuntaan.

Täydellisesti omaa tahtoasi toteuttavaa puoluetta et tosin saa kummassakaan tapauksessa. Ensimmäisessä vaihtoehdossa pääset lähemmäksi, jos et huoli puolueeseen muita jäseniä.

Kiitos, yhden hengen ja yhden äänen puolue on näistä vaihtoehdoista ehdottomasti moraalisin.

Mutta toki vain sillä edellytyksellä, että sekä puolue, että ääni kuuluvat sinulle. Eikö totta? :)

Mitäs siellä irvailette. Annoitte kaksi vaihtoehtoa: kuseta omia äänestäjiäsi tai tule kusetetuksi äänestäjänä. Elämä on jännittävää, kun on vaihtoehtoja.

Ratkaisu on, että edustan itseäni enkä salli muidenkaan kannattavan minua. Näin voi katsoa itseään aamulla peilistä. Te vaikuttamisen harjoittajathan ette siihen pysty.

Kyllä sinulla Tekno-Kekko on vielä suuri itsepetoksen riski tuossakin vaihtoehdossa, kun joku aamu peiliin vilkaistessa havaitset, että et olekaan totipotentti. ;)

Jos vakavasti puhutaan, niin näiden ”heti mulle kaikki tänne nyt” -ihmisten ongelma on juuri se raskas pettymyksen tunne, kun jokainen toive ei väittömästi toteudukaan, vaikka kävikin äänestämässä.
Jos Tekno-Kekko on oikeasti äänestänyt kaikkia puolueita laidasta laitaan, niin tottakai hän on raskaasti pettynyt. Eiväthän hänen keskenään ristiriitaiset toiveet ole millään voineet kaikki tulla täytetyiksi, kun johdonmukaisesti äänestämälläkään eivät toteudu kuin ne toiveet, jotka saavat lopulta taakseen enemmistön.

Tätä se on poliitikkojen kanssa. Lukija huomaa, kuinka ihanne, että poliitikko peukaloisi ihmisten elämää ja rauhaa mahdollisimman vähän ja pidättäytyisi esittämästä maailmalle despoottisia vaatimuksiaan, joihin heillä ei ole minkäänlaista moraalista oikeutta, ei tule P.Raukolle mieleenkään. Mieluummin hän nokkelana keksaisee mukahauskan väännelmän omnipotentista.

Arvioisin, että näin pienessä maassa on ennestään aivan riittävästi kaikenmerkkisiä ehdokkaita, jotka tuntevat rajatonta ylpeyttä siitä, että Jumala on omin käsin poiminut heidät Suomen kansan erityiseksi rangaistukseksi. Kiitos.

Kenenkähän vaatimukset ne todellisuudessa ovat despoottisia. Minun, joka olen sitä mieltä, että kukaan ei voi saada omaa tahtoaan kaikissa asioissa läpi sellaisenaan, vai sinun, joka olet vaatinut vaihtelevasti kommunismia ja kapitalismia, ja kiukuttellen pettynyt kun molemmat eivät ole täydellisesti toteutuneet.

Minulla ei ole mitään perussuomalaista harhaa, että juuri minä olisin perustavaa laatua oleva suomalainen ja että minun mielipiteeni edustaisivat Suomen kansan mielipidettä. Tai että minä voisin sanoa ”lukija huomaa”, kun tosiasiassa voin sanoa vain ”lukijana huomaan”.

Kas kun ei libertarismia. Olette etevä. Osutte aina harhaan. Aina pieleen. Kuinka osaatte?

Mutta kun nyt lopulta suututitte minut, niin näpertely loppui tähän. Nyt seuraa asiaa. Kirjoitan muunmuassa käkikelloista ja peräpukamista. Nyt käytetään sananvapautta henkemme edestä. Niin kauan kuin sitä vielä on.

Kalevi Sorsa hoki ehtimiseen, kuinka poliitikotkin ovat vain ihmisiä. Todisteitakin olisi ollut joskus hauska saada. Olen nähnyt tähän mennessä vasemmalta oikealle ajattelevia ja toimivia mekaanisia leluja. Sen verran olen ollut tahtomattani tekemisissä näiden olentojen kanssa, että olen nähnyt heidän Midaan kosketuksensa. Kaikki mihin he koskevat, muuttuu politiikaksi. Ei yhden yhtä ihmismäistä ajatusta tai normaalia reaktiota. Todelliset T.S.Eliotin ontot miehet ja naiset. Heidän kanssaan ei voi puhua eikä kirjoittaa. Mistään. Heidän puoluevärinsä on täysin merkityksetön seikka. Ei meillä ole kuin yksi ainoa puolue, Suomen Poliittinen Puolue, jolla on 200 edustajaa valtiopäivillä.

Onneksi sentään tämän vastapainoksi heidän politiikkansa tarjoaa simputusta, kärsimystä, pahaa mieltä, alentamista ja kaiken maailman vähäisen hyvän, kauniin ja arvokkaan pilkkaa. Idioottimaisia hymiöitä, joilla pääsee osoittamaan, kuinka olemattoman vakavasti ja ylenkatseellisesti poliitikko yliluonnollisessa suuruudessaan ottaa muiden mielipiteet. Ei yhden yhtä itse ajateltua omaa ajatusta, mutta sen korvikkeeksi runsaasti ideologista pakotusta, johon he eivät voi millään uskoa edes itse, koska sehän tarkoittaisi että heillä viiraisi päässä. Käkikellokoneiston moitteetonta raksutusta, jota elävöittää satunnainen mielipuolinen ”kukkuu”. Muualla maailmassa myös kidutusta, tappamista ja rovioita. Kyllä, politiikalla on tarjottavana suurenmoisia asioita.

Mutta on muistettava, että kansalaiselle karjutaan jatkuvasti korvaan suu veristä vaahtoa purskuten, kuinka äänestäminen on kansalaisvelvollisuus, jonka laiminlyöminen on likirikollista epäisänmaallisuutta ja yhteisten asioiden edestä uhrautuva on automaattisesti muita korkeampi ja ihailtava olento. Kansalaisella, joka pitää luukussaan lappua ”ei mainospostia”, on hauskasti nieleskelemistä, kun jalkakäytävät tukkivan pakkovaalimainonnan turmeleminen on yllättäen rikos, sillä pyhien kuvia ei pidä halventaman. Vaalimökeissä aneita ostetaan pullankänttyä ja laihaa kahvia vastaan. Ovelimmat jonottavat kokoomuslaiselta grillimestarilta kolme ilmaista makkaraa peräjälkeen ja sanovat viimeisellä kerralla että haistapa äijä, en äänestä sinua siltikään, mikä on kaikkein lähinnä oikeaa menettelyä. Vaalipaikalla sitten rivi yrmeitä lottoarvonnan virallisia valvojia tuijottaa äänestäjää vihaisina ja epäluuloisina peräpukamat pitkällä, eikä ketään kiinnosta, miten todellisella innolla työntää sielunsa hautajaisuurnaan.

Nimenomaan kehitys on ollut poliitikkojen kannalta mitä myönteisintä. Kuka tästä voisi erehtyä. Vastikään säädettiin lailla rangaistavaksi, että luottamustoimen harjoittajia verrattaisiin eläimiin. Eläimethän ovat usein sympaattisia. Ja kun puhun luottamustoimen harjoittajista, niin en tarkoita ilotyttöjä, hekin saattavat olla sympaattisia. On paikallaan, että luottamusta nauttiva kansalainen on valtiovallan erityisessä suojeluksessa. Ihmisarvo on niin kallista, että siitä liikenee tasan vain niille, joilla on arvoa enemmän kuin muilla.

Voimme aina järjestää vaikka väittelyn. Se sujuu seuraavasti:
Tekno-Kekko: ”Politiikoilla ei ole minkään valtakunnan sanomista siihen, mitä kirjoja minä aikuinen ihminen saan lukea, mitä musiikkia kuunnella, mitä elokuvia katsoa, mitä pelejä pelata, ja mistä minä saan kirjoittaa, piirtäjät piirtää tai maalarit maalata. On huikaiseva törkeyden törkeys, skandaali ja häpeä, että tällaisista asioista joutuu edes keskustelemaan. En kykene kuvittelemaan mitään muuta sanottavaa.”
Poliitikko (jokaikinen niistä): (äänessä seuraavat 29 minuuttia)

Saavun mielelläni esittämään oman osani. Lopun aikaa voin heitellä keskisormea, kaivaa nenääni, ja viskellä poliitikkoa päin pläsiä Tinteillä ja Dragon Balleilla, koska tiedän että hän ei millään odottaisi vähempää.

Olisi muuten ihan kiva, jos Suomessa olisi ympäristöpuolue. Jonkin sellaisen kannattajakortin täytin vuonna 1987. Mahdatteko tietää, mitä sille kuuluu? Ei ole varmaan päässyt vielä jaloilleen. Sen sijaan maassa toimii aktiivinen yhdistys, jolle ylivoimaisesti tärkeintä maailmassa on vastustaa jotakin Jussi Halla-ahoa, koska hän on kuulemma mukamas joku. Perustuslain kansalaisvapauksien ja ihmisoikeuksien nakertamiseenkin tämä yhdistys on valmis ylimmäisen päämääränsä puolesta.

Vaihtoehtoisesti voisimme puhua arvoliberalismista, mutta siitä ei syntyisi mitään. Kun vihreälle sanoo sanan ”arvoliberaali”, hän käsittää, että se tarkoittaa a) seksiä tai b) seksiä.

Kun nyt arvoliberaalista on poistettu arvot ja liberaalius, ja ihmisoikeuksista on tehty ihmisoikeuksien kaventamisen peruste, on jäljellä kovin vähän työkaluja, joita kehtaisi enää rehellisellä naamalla käyttää. Mitä aiotte tehdä asialle? Pienellä mielikuvituksella voisi totalitaristisia ideoita naamioida vieläkin edistyksellisemmiksi kuin mitä ne tänä päivänä esitetään. Älkää nyt ihmeessä tähän tyytykö. Jos karjavaunuja ette ole tilanneet, niin nyt alkaa olla korkea aika.

Suomen versio antipuolueesta, Monster Raving Loony Partysta, on aika ajoin kiehtonut mieltäni, mutta en ole pannut tikkua ristiin. Siinähän olisi vaarassa joutua samaan huoneeseen poliitikkojen kanssa. Kuka kaiken hyvän ja inhimillisen nimissä sellaista kohtaloa toivoisi kenellekään, kaikkein vähiten Pekka Raukolle, joka lienee sentään vähäisimpiä syyllisiä.

Toivon, että lukija on löytänyt tästä keskustelusta edes tahatonta huumoria.

Vielä yksi lisäys. Vain yksi. Viimeinen huomio.

Katsotaanpa mitä sanotaan sananvapaudesta sivulla Vihreää politiikkaa A:sta Ö:hön. Ruoan arvonlisävero, ruuhkamaksut, seksuaalivähemmistöt… Aivan oikein. Sitä ei ole. Kantoja on lukukausimaksuista ja YK:sta, mutta ei tästä. Sikäli kyllä rehellistä, että aiheesta ei ole tuhrattu muodon vuoksi jotakin puolivillaista. Mieluummin kysymys on jätetty reilusti kokonaan huomiotta. Asiassa ei ole epäselvää. Sananvapaus, liberaali arvo, ei kuulu vihreiden ohjelmaan.

Näitä luetaan juuri nyt