Mihin hipsteri pyrkii?

Profiilikuva
Kirjoittaja on porvoolainen sarjakuvantekijä.

Helsingin Sanomien NYT-liitteessä esitellään ranskalaistutkija Jonathan Touboulin teoria siitä, miksi hyvinkammatut kaupunkilaisveijarit, ns. hipsterit näyttävät siltä kuin näyttävät. Touboul on kehittänyt matemaattisen mallin siitä, kuinka ihmiset jotka pyrkivät erottumaan ainutlaatuisina päätyvät näyttämään samalta. Esimerkissä hipsteri haluaa erikoisen polkupyörän:

”Ostajat eivät tietenkään tiedä toistensa suunnitelmista. Koska mahdollisia valintoja on markkinoilla rajallinen määrä, he päätyvät samaan merkkiin, jota valtavirrassa ei vielä ole, mutta joka on muodikas.

Näin omaperäisen polkupyörän ostajat tulevat luoneeksi uutta yhdenmukaista valtavirtaa, ja syntyy tunnistettava ryhmä.”

Touboulin malli lähtee kyseenalaisesta perusoletuksesta: hipsteri pyrkii erottumaan ”muista”, olemaan ainutlaatuinen. Kuten koko ajatus ”hipster”-kulttuurin olemassaolosta, tämä on ulkopuolisten keksintöä. Minusta näyttäisi siltä, että nämä tyypit viihtyvät vallan hyvin samanoloisina keskenään. Ei ajatella ”hitsi, tuolla onkin samanlaiset lasit kuin minulla, menen huuhtomaan omani kahvilan WC:stä”.

En usko että hipsterit pyrkivät totaaliseen omaperäisyyteen, tai edes erottumaan ensisijaisesti ”valtavirrasta”. Yhtä yhtenäisen näköistä perusmassaa ei tahdo etenkään suurkaupungeista enää edes löytää. Kiinnostavaa on kysyä, millaisesta ihmisryhmästä he pyrkivät erottumaan, mitä hipster ei halua olla? Tämä on helppo selvittää käänteisajattelulla.