Fingerpori-sarjakuvan piirtäjä pähkäilee maailmaa vitsien takana.

Meidän ajatukset ja naapurin harhat

Pertti Jarla
Blogit Tähän on tultu 18.10.2011 10:27

Michael Shermerin uskonnollisuutta ja sen syitä pohdiskeleva kirja ”How We Believe” esittelee mainion tutkimuksen vuosilta 1995-1998. Amerikan Skeptic Societyn jäsenille, myöhemmin satunnaisotannalle amerikkalaisia, esitettiin kysymyksiä heidän uskostaan tai epäuskostaan Jumalaan.

Vastaajilta kysyttiin miksi he uskovat tai eivät, ja mitä syitä he näkevät toisten ihmisten uskolle. Tässä saatiin hauskoja, samansuuntaisia tuloksia sekä skeptikoilta että muulta populaatiolta. Vastaajilla oli taipumuksena nähdä omien valintojen taustalla järkeen ja omaan kokemukseen perustuvia syitä, esimerkiksi:

Uskon, koska maailmankaikkeus vaikuttaa suunnitellulta. En usko, koska Jumalan olemassaolosta ei ole todisteita. Uskon, koska olen itse kokenut Jumalan läsnäolon.

Kysyttäessä syitä muiden uskoon, vastauksissa korostuivatkin aivan muut kuin järkisyyt:

Usko antaa lohtua ja tunnetta elämän tarkoituksenmukaisuudesta. Uskovat on kasvatettu uskomaan. Uskova pelkää kuolemaa.

Shermer katsookin, että ihmisillä on sisäänrakennettuna intellectual attribution bias, taipumus uskoa omien valintojen rationaalisuuteen. Tämä ei todellakaan rajoitu uskontoon.

YouTubessa 9/11-iskujen virallista totuutta epäilevät psykologit kertovat, kuinka virallisesta totuudesta kiinnipitäminen johtuu pelosta ja varmuuden etsimisestä. He sen sijaan ovat perehtyneet asiantuntijoiden kiistattomiin faktoihin. Toisaalta minä ja lukemattomat muut olemme samalla tavalla esitelleet tunnesyitä näiden epäilijöiden totuusliikkeen takana.

Ehkä ylimielisimmän psykologisoinnin esittelee Tapio Puolimatka, sen mukaan usko Jumalaan on kiistaton totuus, jonka kaikki synnynnäisesti tietävät. Kaikenlainen Jumalan epäily on syntisen raukan itsepetosta.

Oli mielipiteesi World Trade Centeristä tai Jumalasta mikä tahansa, huomaat varmaankin kuinka epämiellyttävää on nähdä omat järkireaktiot selitettyinä jonkinlaisena psykologisena hysterisointina. Tuollaista väittävän vastapuolen kanssa ei halua edes alkaa keskustelemaan.

On vaikea nähdä vastapuolen psykologiaan perustuva argumentointi minkäänlaista vuoropuhelua rakentavana. Onhan se ehdottomasti paikallaan yritettäessä samanmielisten kesken ymmärtää vastapuolta ja uskomusten syntyä, mutta silloinkin on vaarana päästää itsensä liian helpolla.

Jos ei viitsi tutkia ”vääriä” järkiargumentteja, tosissaan asetu vastapuolen asemaan järjellisenä ajattelijana, näyttäytyy heille keskustelussa ylimielisenä, tosiasioihin perehtymättömänä tätinä/setänä. Niin loputon suo kuin rakennusten räjähdyksistä ja alkuräjähdyksistä väitteleminen onkin, se taitaa olla ainoa tapa edes yrittää viedä keskustelua eteenpäin.

Pertti Jarla

Kirjoittaja on porvoolainen sarjakuvantekijä.

Keskustelu

Kyllä moni meikäläistä erittäin paljon kovempi rationaalinen ajattelija on uskonut Jumalaan, esimerkiksi herra Newton.

Jumala on inhimillistetty mielikuva, jossa yhdistyy elämää suuremmat ideaalit kuten rakkaus, hyvyys, oikeudenmukaisuus, armo jne. Jotkut toki lisäävät siihen vähemmän hyviä ideaaleja, tai sillä mielikuvalla ei ole inhmillisiä kasvoja vaan on esim. abstrakti etiikan käsite tai poliittinen aate.

Tärkeää ei olekaan mihin uskoo, vaan mitä siitä uskoo. Onko se oma ideaali lyömäase jolla pyritään alistamaan muita, vai sisäinen voima joka auttaa elämässä eteenpäin kohti parempaa.

”Tutkijat ja Jumala

Viime vuosisadalla julkaistiin monta suurta huomiota saanutta tutkimusta siitä, uskovatko merkittävät tutkijat Jumalaan vai ei. Tuloksia ja usein elämäkerrallisia viittauksia käytiin sitten osoittamaan kunkin puhujan tarpeen mukaan, että joko uskominen on rationaalista, koska sekin tunnettu tutkija (varsinkin Albert Einstein) oli uskovainen, tai että uskominen ei ole viisasta, kun ei sekään tunnettu tutkija (varsinkaan Albert Einstein) uskonut Jumalaan.
Ensimmäisen tunnetuista kartoituksista teki Bryn Mawr Collegen psykologi James Henry Leuba (1867-1946) vuonna 1914. Hänen kyselyssään oli mukana 400 tutkijaa, jotka Amerikan Men of Sciense-julkaisussa luokiteltiin ”merkittäviksi tiedemiehiksi”, Heistä 32 prosenttia uskoi persoonalliseen Jumalaan ja 37 prosenttia sielun kuolemattomuuteen.
Kun Leuba uusi tutkimuksensa 1933, usko persoonalliseen Jumalaan oli ”merkittävien tutkijoiden” joukossa pudonnut 13 prosenttiin, ja sielun kuolemattomuuteen uskovia oli vain 15 prosenttia. Kummassakin tutkimuksessa kaikkein epäilevimpiä olivat biologit ja varsinkin psykologit, joista sielun kuolemattomuuteen uskoi enää kaksi prosenttia.
Leuba, joka itse selitti uskonnollisia kokemuksia mielellään erilaisista fysiologisista tiloista käsin ja vertasi niitä huumeilla aikaansaatuihin tajunnanmuutoksiin, ennusti, että tutkijoiden usko Jumalaan tulisi edelleen laskemaan.
Kun nyttemmin Malibun Pepperdine-yliopistossa vaikuttava professori Edward John Larson teki vastaavanlaisen tutkimuksen 1998 Yhdysvaltain kansallisen tiedeakatemian (National Academy of Sciences) jäsenistä, tulokset olivat Leuvban ennustuksen mukaiset: Vain kymmenen prosenttia NAS:n tutkijoista uskoi Jumalaa tai kuolemattomuuteen. Biologien keskuudessa luku oli vielä puolta pienempi.”
Äskettäin Kalifornian yliopiston (L.A) Gregory Graffin ja Cornelin William Provine julkaisivat American Scientistissä oman tutkimuksensa, jossa oli analysoitu tarkemmin tuota biologien epäuskoisuutta.”

”Erityisen mielenkiintoiseksi Cornellin tutkimuksen tekevät sen jatkokysymykset, joissa selvitettiin biologien käsitystä siitä, mikä sitten heidän mielestään on uskonnon olemus, ja miksi sillä on ollut niin suuri merkitys maailmassa. Vaikka tutkijat eivät itse uskoneetkaan Jumalaan, he pitivät uskomista sinänsä tietyssä mielessä rationaalisena.
Nimittäin vastaajista 72 prosenttia katsoi, että uskonto ilmiönä on sidoksissa Homo sapiens-lajin biologiseen kehitykseen, eli on ihmisen kulttuurin yksi sosiobiologinen piirre.
Siis vaikka Yhdysvalloissa raivoaa yhä ankara kiista, jossa uskonto ja lajinkehitys eli evoluutio asetetaan vastakkain, johtavat biologit katsoivat, että uskonto ja evoluutio eivät tavallaan ole vastakkaisia asioita, vaan uskonto on itsessään esteettisesti säälimättömän evoluution tuote siinä kuin ihmisen tötterönenä ja kömpelöt varpaatkin”

Erkki Kauhanen valtiotieteen tohtori / Tekniikan Maailma 16/2007 s.80-81

”Niin loputon suo kuin rakennusten räjähdyksistä ja alkuräjähdyksistä väitteleminen onkin, se taitaa olla ainoa tapa edes yrittää viedä keskustelua eteenpäin.”

Ei tällä keskustelulla taida olla varsinaisesti suuntaa vaikka tiedon määrä kaiken aikaa kasvaakin, se on ikuista ja sikäli tarpeellista että vähän vähempään varmuuteen tyytyvä ihminen eri laidoilla olevia kiihkoilijoita ja heidän omanlaisiaan järki/tieto- ja ad hominem/tunne/usko-argumentteja kuultuaan ymmärtää irrottautua hedelmättömäksi käyneestä keskustelusta ja ryhtyä johonkin muuhun, mutta on silti tullut maailman, muiden ihmisten ja itsensä suhteen vähän tietävämmäksi ja viisaammaksi, siitä kiitos jänkkääjille, joita ilman se olisi mahdotonta.

En usko ainakaan sellaiseen itseni ulkopuolella olevaan jumalaan, joka rankaisee, jos en rukoile riittävästi tai oikealla tavalla tai noudata muita käskyjä ja ohjeita, jotka koskevat ruokaa tai elämäntapojani.
Mutta pelkään että Äiti Luoja rankaisee meitä kaikkea, koska emme riittävästi kunnoita ja rakasta toisiamme ja kaikkea elollista.

Kun luin muutaman Uuden Suomen blogin kommenttiketjuja, niin kyllä tämä on niihin verrattuna paljon järkevämpi. Kiitokset lähes kaikille teistä.

Jumalan on sinun ja minun korviesi välissä uskomusten muodossa. Mutta sitä tarvitse jumalaksi kutsua, koska jumalat ovat vain yksi uskomus uskomusten joukossa.

Jaarla myös pohtii kömpelösti tuota 9/11 kuviota, tai ainakin lainaa huonosti tai jotain tolloa. Pelko ja turvallisuus ovat todella kömpelö selitys.

Väitän että 9/11 salaliittoteorioitisijat ovat oikeassa, ainakin periaatteessa. Bush ja se usonnolla maailaa terrorisoinut joukko oli hyvinkin voinut organisoida 9/11 pläjäyksen jos olisivat siihen kyenneet. Bushit ja Cheneytosoittivat todistivat tämän täydellisellä moraalittomuudelleen. Siksi teoreetikot ovat oikeassa, mutta eivät tässä tiedossaan vahvoina malta pysyä faktoissa vaan jatkavat uskolla.

Edelleen väitän että että ainoa tapa puhua uskovien ja hullujen kanssa on ystävällisyys. Silti pitää pysyä faktoissa, eikä lähteä uskomusten loputtomalle suolle.

Evoluution kiistävien pölvästien alas ampuminen esimerkiksi on hyvin tärkeää.

Jos akateemisesti koulutetuilta kysytään, niin veikkaisin juuri psykologien saavan alhaisimmat uskovaisuusprosentit perässään heti psykiatrit ja biologit. Mutta esim. geologeissa uskovia olisi selvästi enemmän. Mikä lieneisi sen biaksen osuus ammattikunnittain?

ErkkiE, esitin tuon YouTubevideon esimerkkinä vastustajan psykologisoimisesta ja argumenttien täydellisestä ohittamisesta, siinä esitettyjen mielipiteiden tollouteen en nyt ota kantaa.

Erittäinkin asiallista pohdintaa. Itse olen useinkin pohtinut samaa kysymystä, etenkin kun meillä ihmisillä on ilmeisesti suuria vaikeuksia asettua muiden asemaan. En väitä että itsekään osaisin, mutta olen sen verta rehellinen että voin sen myöntää. Mitä tuohon uskoasiaan tulee niin nämähän on molemmat aikamoisia ehdonvallan asijoita, joihin on vaikea sanoa juuta taikka jaata, se ei silti estä kiivailua asian puolesta. Itse uskon Jumalaan, mutta missä määrin voin perustaa uskoni rationaalisuuteen ja missä määrin se on vain lapsuudesta jäänyt ehdollistuma, en tiedä. Tyydyn siis seisomaan siinä missä olen ja olemaan siihen tyytyväinen.

PJ. Niinpä mutta vähän heittelit epätarkasti. Minäkin psykologisoin sitä samaa, mutta luonnollisesti paremmin kuin tuo sinun esimerkkisi psykologi. Kaiken vastarinnan kun voi tyrmätä tätimäisesti tuolla ’pelko’ kortilla. Ei sen toteamiseen vaadita edes keittiötä.

Psykologisointi ja analyysi ovat eriasia. Ja väite että uskontoa ei saisi psykologian keinoin pohtia, on halpa defenssi.

Ja Matkamiehelle harmiksi ikäväkyllä joudun sanomaan että jumalien olemassa olemettomuuden puolesta on niin paljon tietoa tai sanotaanko että jumalan ehdottomasti hallitsema tontti on kaventunut tieteellisen tiedon lisääntymisen myötä melko kapeaksi. Jopa niin kapeaksi että epätoivoiset fanaatikot ovat alkaneet väittää ateisteja uskovaisiksi vaikka todistamisen taakka edelleen on positiivisen väitteen esittäjällä.

Siksipä asioista pitää edes yrittää puhua niiden oikeilla nimillä, eikä hyväksyä uskovien loukkaantumisesityksiä tai röyhkeyttä.

Ja edelleen siitä 9/11.. Tunnustan että sen filminpätkän ensimmäisen kerran nähtyäni halusin uskoa sen olevan totta, koska se olisi ollut herkullinen isku suoraan typerän ja jeesusteleva roisto Bushin naamaa. Mutta vähitellen insinööriluonne otti ylivallan ja väitteien uskottavuus alkoi horjua. Ensinnäkään en voinut uskoa että Bush olisi kyennyt tuollaisen organisointiin. Toiseksi sen viereisen rakennuksen sortumiseksi löytyi ihan järkeen käypä selitys. Ikävä kyllä.

Silti tälläkin hetkellä vältaa pitävät kähmivät ja pieni ihminen tuntee voimattomuutensa.

Taidankin lähteä elämäni ensimmäiseen mielenosoitukseen vaikka Nallen koplaa vastaan, heti kun sellainen organisoidaan.

Auttaisikohan? Ainakaan en ryhdy kehittelemään satuja minkään asian puolesta.

Minun mielestäni uskovaisuus on geneettistä. Joko uskoo tai sitten ei. Koska uskontoja on kaikkialla maailmassa, ihminen on varmasti perinnöltään uskonnollinen. Mikään muukaan ei oikein selitä joidenkin uskovaisten tuntemusta jumalan läsnäolosta.

Tulevaisuudessa voi varmasti lukea suoraan geenikartasta, uskooko jumalaan vai onko ateisti. Samasta kartasta voi varmasti myös lukea myös taipuisuuden horoskooppeihin, salaliittoteorioihin tai muuhun hömppään.

”Tulevaisuudessa voi varmasti lukea suoraan geenikartasta, uskooko jumalaan vai onko ateisti. Samasta kartasta voi varmasti myös lukea myös taipuisuuden horoskooppeihin, salaliittoteorioihin tai muuhun hömppään.”

Vahva on joillain ainakin tämä geeniusko. Tiedä sitten tuleeko sellaisella autuaaksi, mutta aika uskomatonta se ainakin on.

Jumalien monilukuisuus maapallolla on vähintäänkin tuhansissa.

Se on iso porukka. Tällä hekellä ei ole tiedossa kuka heistä on SE KORKEIN ja ketkä pelkkiä tyhjäntoimittajia. Käsitykseni mukaan kaikki ovat ”illuusioita”.

Uskovaiset toistelevat että usko on hekilökohtainen eikä sitä saa loukata. Se on barrikaadi jonka avulla estetään ulkopuolista horjuttamasta heidän illuusion varaan rakennettuja ”korttitalojaan”. Jokainen joutuu kuitenkin vanhoilla päivillään huomaamaan että ruoka ei tullut rukoilemalla suuhun eivätkä kivut ja kolotukset ilman ”maallisen” lääkärin apua poistuneet niinkuin raamatussa uskotellaan. Ne jotka ”timpurin poika” kosketuksellaan paransi olivatkin terveitä jo ennestään.

Hän olisi saattanut hyvinkin sopia nykyajan työpaikkalääkäriksi; ”Ota vuoteesi ja kävele, ei tipu sairaslomaa”!

Ysahama varmasti polttaisi minut roviolla tai hirttaisi, koska olen hanta loukannut. Silti mielestani uskonnollisuus on pelon ja jarjen puutteen osoitus, tai tietamattomyyden.

Tama diskussio on ollut eraita parhaita Suoomen Kuvalehdessa, jota ei enaa voi kutsua Kuivalehdeksi, kuten kuulin ennen.

Edelleen keskustelussa unohtuu se ettei uskomuksia pidä rajoittaa jumaliin. Jos niin tekee syyllistyy samaan kuin uskovat eli projisointiin eikä näe kokonaiskuvaa.

Joonatan Malisen uskontoa käsittelevästä blogikirjoituksesta löytyy hyvää keskustelua ja hyvä linkki. http://vesakirves.puheenvuoro.uusisuomi.fi/54336-homoja -huoria-ja-nobeleita

Allekirjoitan 99% ja ehdottomasti olen sitä mieltä että tiede on epärehellinen suojellessaan vaikkapa dogmatiikkaa joka on puhdasta satuilua. Teologian hyväksymisen tieteeksi on toki ollut taktisesti hyvä veto koska valtio saa paremman kontrollin itse kouluttamiinsa.

Mutta aika on tainnut ajaa tuon strategian ohi.

Sääliksi joskus vaan käy pappeja kun näitä pohtii

ErkkiE on ilmeisesti myös lukenut muutama vuosi sitten löydetyn ja käännetyn Juudaan evankeliumin. Juudas kertoo evankeliumissaan Jeesuksen sanoneen, että ” mitään Jumalaa ei ole olemassakaan. On vain omatunto ja se on kunkin ihmisen korvien välissä.” – Ehkäpä juuri tämän lauseen vuoksi Juudaan evankeliumi jätettiin pois Raamatusta yhdessä n. 50 muun evankeliumin kanssa. Mukaan otettiin vain 4 sopivinta.

Raamatusta jätettiin pois se mikä ei valtaa pitäville sille hetkellä sopinut. Jos valtaa olis pitänyt jokin toinen klikki, olisi kyseinen sepuste näyttänyt perin toisenlaiselta mutta ei mitenkään välttämättä paremmalta.

Sitä paitsi ja ikäväkyllä yksi hyvä virke ei maailmaa muuta. Onhan se nähty miten hyväkin muuttuu pahaksi vallanhimoisen ihmisen käsissä.

Sitäpaitsi Juudaskin oli väärässä, koska jumalia on olemassa. Ilman niitä emme olisi tässä väittelemässä.

Näitä luetaan juuri nyt