Fingerpori-sarjakuvan piirtäjä pähkäilee maailmaa vitsien takana.

Lontoon mellakat ja tulevaisuusshokki

Pertti Jarla
Blogit Tähän on tultu 31.8.2011 18:26

Kirjailija Alexandra Salmela kirjoittaa Helsingin Sanomien kolumnissa Lontoon taannoisista mellakoista, ja miettii syitä jotka johtavat moiseen massamoraalittomuuteen. Sen sijaan, että auttaisivat toisiaan pitämään yhteisöä kasassa, kriisitilanteessa ihmiset näyttäisivät nyrkkeilevän keskenään ja kahmivan viihde-elektroniikkaa. New Orleansin taannoiset tulvatkaan eivät tainneet olla mitään jalomielisyyden juhlaa.

Salmela miettii Dostojevskin Ivan Karamazovia lainaten, onko moraali katoamassa Jumalan mukana? Uskon, että aidosti uskonnolliset ihmiset varmaan käyttäytyvätkin keskimäärin säädyllisesti kriisitilanteissa. Selvät käskyt ja kirkkojen yhteisöllisyys estävät säntäämästä kadulle amokkia juoksemaan.

Itse en kuitenkaan pitäisi Britannian ateisteja ongelmana (ehkä arvasitte). Jos ihminen on päätynyt olemaan ateisti, hän on todennäköisesti sentään miettinyt moraaliasioita jonkin verran. Tuskin Richard Dawkins varastaisi televisiotani. Olisin enemmänkin huolissani kansalaisista, jotka yksinkertaisesti haluavat viimeisintä elektroniikkaa ja blingiä, eivätkä ole ehtineet/viitsineet miettiä teologiaa sen kummemmin.

Alexandra Salmela sanookin, että ”ihminen hälvenee kaikista suunnista päälleen vyöryvään stressi- ja virikepaljouteen”. Siinä onkin pohtimisen arvoinen ajatus, joka tuo mieleeni tulevaisuudentutkija Alvin Tofflerin.

Ostin taannoin Tofflerin kirjan ”Future Shock” vuodelta 1970. Odotin viehättävästi vanhentunutta retroilua, mutta Toffler maalasikin kuvan joka on täysin uskottava tänäkin päivänä. Lisääntynyt kulutusvaihtoehtojen määrä, liikkuvampi elämä ja viestien tulva stressaavat ihmisiä ennennäkemättömällä tavalla, turvallisten kiintopisteiden samalla vähentyessä. Kukaan ei tiedä josko ja milloin meillä keittää yli, ihmiskunnalla tehdään valtavaa koetta sen kummemmin miettimättä ja lupaa kysymättä.

Kuulostaa karmivalta, mutta onneksi kaverini muistutti minua tänään historiallisesta perspektiivistä: Lontoossa on toki mellakoitu ennenkin.

Pertti Jarla

Kirjoittaja on porvoolainen sarjakuvantekijä.

Keskustelu

Tulee varmaan kohta moneltakin taholta esiin se näkemys, että mellakointi on ensi sijassa seurausta yläluokan moraalisesta rappiosta. Mitä selvemmin se nähdään ja aistitaanx sen lähempänä ollaan kalabaliikkia. Yläluokan eli rahaluokan huolesta kertonee leviävä halukkuus maksaa lisää veroja. Suojelumaksua?

Mellakoijat taisivat kuitenkin olla pikemmin ala- kuin yläluokkaa.

Mellakoitsijat toki olivat enemminkin alaluokkaa, mutta yläluokkahan sitä suojelua tarvitsee – ja tulee tarvitsemaan – yhä enenevässä määrin.
Kannattaa kyllä oikeasti pistää merkille missä mennään, ei edes sokea reetta voi olla huomaamatta kuinka huonosti keskiluokkaa nykyään kohdellaan joka puolella. Se ei voi olla johtamatta muuhun, kuin levottomuuksiin ja ääripoliittisten ilmiöiden kasvuun
Kuinka typeriä ihmiset oikeasti voivat olla, jos he eivät tuon vertaa ymmärrä/tunne historiaansa??

Pertin kirjoitukset tuntuvat paranevan koko ajan. Kiitos niistä ja hyvästä huumorista, jota sarjakuvissasi viljelet meidän kaikkien iloksi.
Jatka kumpaakin työtä, me kyllä kuuntelemme, molemmat.

Kehut sille joka muistaa tai löytää linkin vanhaan Judge Dredd -tarinaan, jossa JD kolkkaa ”tuson” – tulevaisuusshokin uhrin, joka kilahtaa ostarissa ja lähtee amok-juoksulle rikkoen ikkunat ja myytävät roinat ja pari kanssaihmistä. Dredd taisi kommentoida etteivät kaikki vain kestä tulevaisuutta ja ilmiön olleen yleinen.

Itse sain Tofflerin kirjan vuonna 1970 lahjaksi. Se on todellakin tänään yhtä ajankohtainen kuin tuolloin. Viihde-elektroniikka ja sen hamuaminen ei tietystikään ole mellakopiden perimmäisin syy. Se on tarpeettomaksi ja syrjäytyneeksi tai syrjäytysuhan alaiseksi joutumista pelkäävä nuoriso. Nykyaikaisessa kaupunkikultuurissa kapina kytee vielä paremmin kuin vaikkapa Dickensin Lontoossa. Viestintä suuremmille massoille onnistuu. Kapitalismin syrjään potkitut nuoret, heidän vanhempansa ja opitut ja jopa ymmärrettävät mellakointiasenteet muodostavat yhdessä keitoksen, jonka hallinta on vaikeaa. Suomi, pieni hyvinvoiva tasavalta, ei myöskään ole välttämättä turvassa tällaisesta, vaikkakin meillä ollaan koettu vain hairahtuneiden yksiklöiden aiheuttamia draamoja. Rappio leviää yläluokasta alaspäin mutta yläluokan syyllistäminen on mahdotonta. Muuta näyttöä ei ole kuin juristilauman hankkimat puhtaat paperit talousrikos- ja muissa oikeudenkäynneissä. Moraalin mittaaminen on vaikeaa. Samoin moraalittomuuden. Nyt kun moraalittomuus on levinnyt nuorisoon, niin siihen on helppo puuttua. Ei muuta kuin laskemaan rahallisia vahinkoja taas kerran. Siitäkö se hyvän kasvatuksen ja moraalisuuden kehitys alkaa ?

Korttelisota: JD:n maailmassa työttömyys oli 90% korvilla ja harrastukset olivat ihmisille välttämättömiä jotta pysyisivät järjissään. ”Tomppeli! Mitä sinä kuvittelet tekeväsi, kun et tiedä mitä tehdä kun ei ole mitään tekemistä!” ärjäisi isä ehdot työttömyys-oppiaineessa saaneelle pojalleen.

Vaan toisaalta, mitä yhteiskunta sillekään voi, jos osa nuorista yksinkertaisesti päättää ettei kiinnosta koulunkäynti ja ”kapitalistien oravanpyörät”, eivätkä tartu mihinkään yhteiskunnan tarjoamaan apuun, kun porukassa lorvehtiminen on kivempaa ja rahaa saa tekemättä mitään? Porkkana ei houkuta ja keppiä vastaan kapinoidaan.

Suomessakin on noussut äläkkä, kun paha porvarihallitus yrittää saada kouluttamattomia nuoria kouluun leikkaamalla tukia. Eihän koulutus toki takaa työpaikan saantia, mutta parantaa kuitenkin todennäköisyyttä.

Näitä luetaan juuri nyt