Lontoon mellakat ja tulevaisuusshokki

Kirjailija Alexandra Salmela kirjoittaa Helsingin Sanomien kolumnissa Lontoon taannoisista mellakoista, ja miettii syitä jotka johtavat moiseen massamoraalittomuuteen. Sen sijaan, että auttaisivat toisiaan pitämään yhteisöä kasassa, kriisitilanteessa ihmiset näyttäisivät nyrkkeilevän keskenään ja kahmivan viihde-elektroniikkaa. New Orleansin taannoiset tulvatkaan eivät tainneet olla mitään jalomielisyyden juhlaa.

Salmela miettii Dostojevskin Ivan Karamazovia lainaten, onko moraali katoamassa Jumalan mukana? Uskon, että aidosti uskonnolliset ihmiset varmaan käyttäytyvätkin keskimäärin säädyllisesti kriisitilanteissa. Selvät käskyt ja kirkkojen yhteisöllisyys estävät säntäämästä kadulle amokkia juoksemaan.

Itse en kuitenkaan pitäisi Britannian ateisteja ongelmana (ehkä arvasitte). Jos ihminen on päätynyt olemaan ateisti, hän on todennäköisesti sentään miettinyt moraaliasioita jonkin verran. Tuskin Richard Dawkins varastaisi televisiotani. Olisin enemmänkin huolissani kansalaisista, jotka yksinkertaisesti haluavat viimeisintä elektroniikkaa ja blingiä, eivätkä ole ehtineet/viitsineet miettiä teologiaa sen kummemmin.

Alexandra Salmela sanookin, että ”ihminen hälvenee kaikista suunnista päälleen vyöryvään stressi- ja virikepaljouteen”. Siinä onkin pohtimisen arvoinen ajatus, joka tuo mieleeni tulevaisuudentutkija Alvin Tofflerin.

Ostin taannoin Tofflerin kirjan ”Future Shock” vuodelta 1970. Odotin viehättävästi vanhentunutta retroilua, mutta Toffler maalasikin kuvan joka on täysin uskottava tänäkin päivänä. Lisääntynyt kulutusvaihtoehtojen määrä, liikkuvampi elämä ja viestien tulva stressaavat ihmisiä ennennäkemättömällä tavalla, turvallisten kiintopisteiden samalla vähentyessä. Kukaan ei tiedä josko ja milloin meillä keittää yli, ihmiskunnalla tehdään valtavaa koetta sen kummemmin miettimättä ja lupaa kysymättä.

Kuulostaa karmivalta, mutta onneksi kaverini muistutti minua tänään historiallisesta perspektiivistä: Lontoossa on toki mellakoitu ennenkin.