Blogit

Fingerpori-sarjakuvan piirtäjä pähkäilee maailmaa vitsien takana.

Leninistä ja Lenininpuistosta

Blogit Tähän on tultu 12.10.2017 11:28
Pertti Jarla
Kirjoittaja on porvoolainen sarjakuvantekijä.

Huomaan, että Helsingin sinisten Sampo Terho ja Jussi Niinistö ajavat Leninin mukaan Helsingissä nimetyn puiston uudelleennimeämistä. Heidän mukaansa ”väkivaltainen, bolsevistinen hirmuhallitsija ei ansaitse nimettyä puistoa Suomen pääkaupungista”. Terhon ja Niinistön motiivi on selvä, vasemmiston lyöminen kaikin tavoin. Mutta miten aloitteeseen muuten pitäisi suhtautua, itse jonkinlaisena demarina?

Sosialismin historiaa lyhyesti ja yksinkertaistaen, amatöörin kirjoittamana:

Karl Marx uskoi, että historia etenee vääjäämättömiä latuja, jotka ovat tieteellisesti ennustettavissa siinä missä jonkun litkun käytös tietyssä lämpötilassa. Hän uskoi, että työväestön suorittama vallankumous on väistämätön tapahtuma, seurauksena oikeudenmukaisempi kommunistinen yhteiskunta, sosialistisen diktatuurin välivaiheen kautta.

Marxin ajattelusta inspiroitunut liike jakautui, jo 1800-luvun loppupuoliskolla syntyi sosiaalidemokraattinen liike, joka ajoi työväestön etujen kannalta parempaa yhteiskuntaa rauhanomaisten vähittäisuudistusten kautta.

Sosiaalidemokraattinen ajattelija Eduard Bernstein ei uskonut vallankumouksen vääjäämättömyyteen, eikä väkivaltaiseen vallankumoukseen ylipäätään. Bernsteinille parannukset olisivat mahdollisia kapitalistisen systeemin sisällä. Bernsteinille tärkeää ei ollut päämäärä (sosialistinen onnela) vaan yhteiskuntaa parantava prosessi. Joskus kuulee, että sosiaalidemokraatit ajavat sosialistista diktatuuria demokraattisin keinoin, se on vääristelyä.

Tiukemmin Marxia seuranneista virtauksista kehittyi venäläinen bolsevismi. Lenin uskoi, että työväestön olojen parannus on mahdollista vain vallankumouksen kautta. Alunperin Leninin tavoitteena oli vallankumouksen jälkeinen monipuoluejärjestelmä, jossa useampi puolue kilpailisi demokraattisesti vallasta. Kapitalismia edustavat puolueet suljettaisiin kuitenkin väkisin pois.

Venäjällä valtaan noustuaan bolsevikit päätyivät lopulta kieltämään myös muut, maltillisemmat sosialistiset puolueet kuten mensevikit. Syinä riidat mm. yhteistyöstä liian kapitalististen voimien kanssa ja maailmansodasta irtautumisen ehdoista. Olennaista on, että Lenin oli valmis kieltämään kilpailevat puolueet. Rajatustakin demokratiasta saattoi luopua tilanteen vaatiessa.

Eli, minulle bernsteiniläinen sosiaalidemokratia edustaa työväen aseman parantamista avointa, poliittisesti monimuotoista yhteiskuntaa kunnioittaen. Lenin ei uskonut avoimeen yhteiskuntaan, piti välttämättömänä kieltää kapitalistiset poliittiset liikkeet väkisin. Oliko hän väkivaltainen? Kyllä äijä sanoi avoimesti väkivallan olevan ainoa realistinen tapa päästä eroon sortavasta luokasta. Väkivallattomuus olisi sitten lopullisen ihanneyhteiskunnan ominaisuus.

Filosofi Karl Popperin mukaan ennaltamääriteltyyn ihanneyhteiskuntaan pyrkiminen on tuhoontuomittu ajatus: kuten Michael Crichton teki selväksi Jurassic Parkissa ja Westworldissa, tarpeeksi monimutkaisen systeemin täydellinen hallitseminen on mahdotonta. Ja Venäjä on vielä mutkikkaampi laitos kuin teemapuisto. Epäonnistuminen luo tarpeen löytää ja rankaista syntipukkeja. ja niinhän utopioihin pyrkivissä diktatuureissa aina käy. Neuvostoliiton raakuus ei johtunut vain Stalinin mielensairaudesta, se oli sisäänleivottuna itse projektiin.

Lenin ei ehkä eläessään toiminut eeppisenä hirmuhallitsijana, mutta hän loi järjestelmän, joka mahdollisti Stalinin. En bernsteiniläisenä sosiaalidemokraattina näe Leninin perinnössä mitään hyvää. Työväenliike oli olemassa ilman bolsevikkejakin. Äijä tuhosi Venäjältä mahdollisuuden nykyaikaiseen monipuoluejärjestelmään, jossa työväestö olisi ollut edustettuna useamman puolueen voimin.

Eli lyhyesti: kannatan Lenininpuiston nimen muuttamista. Kannattaa olla ylpeä avoimesta demokratiasta, nyt kun nousee kaikenlaisia sinisiä ym.