Leninistä ja Lenininpuistosta
Kannattaa olla ylpeä avoimesta demokratiasta.
Huomaan, että Helsingin sinisten Sampo Terho ja Jussi Niinistö ajavat Leninin mukaan Helsingissä nimetyn puiston uudelleennimeämistä. Heidän mukaansa ”väkivaltainen, bolsevistinen hirmuhallitsija ei ansaitse nimettyä puistoa Suomen pääkaupungista”. Terhon ja Niinistön motiivi on selvä, vasemmiston lyöminen kaikin tavoin. Mutta miten aloitteeseen muuten pitäisi suhtautua, itse jonkinlaisena demarina?
Sosialismin historiaa lyhyesti ja yksinkertaistaen, amatöörin kirjoittamana:
Karl Marx uskoi, että historia etenee vääjäämättömiä latuja, jotka ovat tieteellisesti ennustettavissa siinä missä jonkun litkun käytös tietyssä lämpötilassa. Hän uskoi, että työväestön suorittama vallankumous on väistämätön tapahtuma, seurauksena oikeudenmukaisempi kommunistinen yhteiskunta, sosialistisen diktatuurin välivaiheen kautta.
Marxin ajattelusta inspiroitunut liike jakautui, jo 1800-luvun loppupuoliskolla syntyi sosiaalidemokraattinen liike, joka ajoi työväestön etujen kannalta parempaa yhteiskuntaa rauhanomaisten vähittäisuudistusten kautta.
Sosiaalidemokraattinen ajattelija Eduard Bernstein ei uskonut vallankumouksen vääjäämättömyyteen, eikä väkivaltaiseen vallankumoukseen ylipäätään. Bernsteinille parannukset olisivat mahdollisia kapitalistisen systeemin sisällä. Bernsteinille tärkeää ei ollut päämäärä (sosialistinen onnela) vaan yhteiskuntaa parantava prosessi. Joskus kuulee, että sosiaalidemokraatit ajavat sosialistista diktatuuria demokraattisin keinoin, se on vääristelyä.