Kuvittajan työtarjousvuosi 2013

Onpa aikaa viimeisimmästä blogituksestani. Mutta olkoon. Vuoden graafikko Kasper Strömman on listannut top 5 huonoimmat työtarjouksensa kuluneen vuoden ajalta. Nautin niiden lukemisesta tavattomasti, kirjoitus löytyy täältä. Minäkin haluan, nimittäin muistella kulunutta kuvitusvuotta.

Kaverini valitteli taannoin suomalaisten hinkua listata huonointa sitä ja huonointa tätä. Sanottakoon siis tähän väliin, että itse saamistani kuvitustarjouksista suurin osa on ollut erittäin asiallisia ja kiinnostavia, kuten Nastolan kunnan kirjastoauton kyljen kuvitus ja Naisten linjan Jaa salaisuus -kampanja.

Kirjastoauton tapaus saattoi näyttää julkisuuteen pahalta. Ensin Etelä-Suomen Sanomissa uutisoitiin että olen suorastaan kadonnut: Idea on valmis, mutta missä on Fingerpori-mies Jarla? En tiennyt että minua on tavoiteltu. Soitin Nastolan kuntaan, kävi ilmi että asiasta vastaava henkilö ei ollutkaan ottanut minuun yhteyttä vielä. Hommallahan ei ollut erityinen kiirekään. Piirsin halutut kuvat kirjastoautoon. Rivo-Riitalta jätin enempiä miettimättä röökin pois suusta, kun kyse on pitkälti koululaisillekin tarkoitetusta autosta. Tästä saatiin vielä Ilta-Sanomiin otsikko Rivo-Riittaa sensuroitiin kirjastoauton kyljessä.

Jos saan vielä Strömmanin esimerkkiä seuraten listata vuoden huonoimmat työtarjoukset, tulee mieleen seuraava:

Eräälle sukulaiselleni soitettiin illalla (aina hyvä). Hänelle ehdotettiin, että minä alkaisin piirtää erään paikallislehden eräälle ilmoitussivulle toistaiseksi jatkuvaa viikoittaista strippisarjakuvaa. Palkaksi tästä yritys, jossa sukulaiseni on töissä, saisi ilmaista mainostilaa tuolta ilmoitussivulta. Tai ei välttämättä ilmaista, jatkoi soittaja: voisivat he saamastaan mainostilasta jotain maksaakin, ”omantunnon mukaan”.

En pysty kommentoimaan tätä tarjousta. Sanat loppuvat.