Fingerpori-sarjakuvan piirtäjä pähkäilee maailmaa vitsien takana.

Kirkon ja tieteen työnjako mättää

Pertti Jarla
Blogit Tähän on tultu 21.5.2013 09:11

Katseeni on viime aikoina herkistynyt kirkon suunnalta tuleville puheenvuoroille, joissa muistutetaan tiukasta työnjaosta tieteen ja uskonnon välillä. Mikkelin piispa Eero Häkkinen muotoilee tiiviisti: ”Tiede tutkii sitä, mitä on olemassa, uskonto etsii vastausta siihen, miksi kaikki on.”

Työnjakoajatuksen on esittänyt mm. amerikkalainen ateisti, paleontologi ja tieteen historioitsija Stephen Jay Gould:

”the magisterium of science covers the empirical realm: what the Universe is made of (fact) and why does it work in this way (theory). The magisterium of religion extends over questions of ultimate meaning and moral value. These two magisteria do not overlap”

Ajatus löytyy kuitenkin jo vanhemmista teksteistä, kuten maamme piispojen teeseistä vuodelta 1972:

Raamattua ei ole pidettävä luonnontieteellisenä oppikirjana, mutta myöskään luonnontiede ei saa ylittää rajojaan Jumalan olemassaoloa ja vaikutusmahdollisuuksia koskevilla väitteillä.” Huomatkaa,”ei saa”.

Työnjako on monella tapaa kätevä. Vältytään amerikkalaistyyppisiltä uskonto vs. tiede -oikeusdraamoilta. Opetusministeri Jukka Gustafsson saattoi torjua kansanedustaja Mika Niikon aloitteen ”vaihtoehtoisten luomisteorioiden” opettamisesta kouluissa evoluution ohella ilman että kirkon tarvitsi loukkaantua ollenkaan.

Työnjako mahdollistaa myös työrauhan eri maailmankatsomuksia edustavien tieteentekijöiden välillä. Tosin olen ymmärtänyt, että he eivät muutenkaan kauheasti keskustele Jumalan olemassaolosta tutkiessaan jonkun säteilykentän alueellisia vaihteluja ja mitä lie.

Työnjaon tarkat kuvaukset vaihtelevat:

Eero Häkkinen: ”Tiede tutkii sitä, mitä on olemassa, uskonto etsii vastausta siihen, miksi kaikki on.”

Häkkinen osuu naulan kantaan siinä, että tiede tutkii sitä mitä on olemassa, tai minkä olemassaoloa voisi olla hedelmällistä tutkia. Tämän takia biologit eivät kauheasti keskustele yksisarvisista, tai ihmisen sielusta. On virhe väittää että tiede ”ei voi” sanoa mitään sielusta. Kysyttäessä biologi sanoo, että sielua ei nyt näyttäisi olevan. Sen etsiskely vaikuttaa tällä hetkellä turhalta touhulta. Tilanne saattaa muuttua tulevaisuudessa, ja sielujahti alkaa.

Ajatusta ”sielu ei ole aistiemme tavoitettavissa eikä tieteen tutkittavissa” ei tietääkseni ollenkaan löydy Raamatusta. ”Tiede ei näe erillistä sielua” on kuvaus nykytilanteesta. En ymmärrä, millä logiikalla siitä voi johtaa säännön ”tiede ei saa puhua sielusta”. Sama pätee Jumalaan, jota ei tällä hetkellä näy. (Ajatusleikki: jos jossain asiallisesti järjestetyssä tieteellisessä kokeessa nähtäisiin kiistattomia merkkejä Jumalalle osoitetun rukouksen voimasta, älähtäisivätkö piispat: ”tiede ei voi puhua Jumalasta”! Tuskin.)

Mitä uskontoon tulee, pitäisi minusta sanoa tarkemmin: ”uskonto etsii oman oppinsa puitteissa vastausta siihen, miksi kaikki on”. Luterilaisessa kirkossa ei kahlata läpi Talmudia, Urantia-kirjaa, scifiä, Jorma Elovaaran ”Vesimiehen aikaa” suurten kysymysten selvittämiseksi. Raamatusta ja siihen pohjautuvasta teologisesta ajattelusta ammennetaan. Moni yksittäinen kristitty varmasti harjoittaa laajaakin maailmanselitysten tutkimusta, ja hyvä niin.

Piispa Jari Jolkkonen: ”Tiede on osoittautunut tehokkaaksi tavaksi hankkia tietoa, mutta sillä on myös rajansa. Elämän alkuperää, tarkoitusta, oikeaa, väärää ja päämäärää koskevat perimmäiset kysymykset ovat järkeviä, mutta mikroskooppi ja kaukoputki eivät anna niihin mitään vastausta.”

Kunpa joku olisi editoinut pois tuon ”elämän alkuperää”, lause olisi muuten kiinnostava. Elämän ja maailmankaikkeuden synnyn tutkimushan ovat luonnontieteiden mediaseksikkäimpiin kuuluvia osa-alueita. Niistä on kirjoitettu jopa kansantajuisia tiedekirjoja enemmän kuin käytännössä jaksaa lukea.

Elämän tarkoitusta taas ei välttämättä ole mielekästä hakea erillään sen synnyn mekanismista. Yritän kaunista analogiaa: jossain kaatuu puu, kysytään ”miksi puu kaatui”. Luonnontieteilijä voisi nyt tehdä perinpohjaisen kuvauksen myrskytuulen voimasta, maaperän tilasta ja puun juuristosta, joka kertoisi mikä aiheutti puun kaatumisen. Tässä kohdassa olisi turhanaikaista kysyä ”niin niin mutta MIKSI puu kaatui”?

Samalla tavoin elämän synty saattaa olla kuvattavissa kemiallisina reaktioina, näin voidaan selittää elämän olemassaolo ilman tarvetta ”MIKSI” -jatkopähkäilyyn.

”Oikea ja väärä” ovat termejä jotka liittyvät ihmisten ja eläinten vuorovaikutukseen itsensä ja muun maailman kanssa. Siitä taas on rutkasti sanottavaa esimerkiksi evoluutiopsykologeilla, psykologeilla ja aivotutkijoilla.

Työnjaon ajatus kahlitsee turhanpäiväisesti myös kirkkoa. Piispa Eero Huovinen on kirjoittanut ns. uusateismin haasteesta. Tekstistä huomaa, että hän on viitsinyt lukea Dawkinsinsa ns. ajatuksen kanssa. Huovinenkin toteaa: ”uskonto ja tiede toimivat omilla tonteillaan”. Mutta, samassa tekstissä:

Dawkins ajattelee, että suunnittelijan tulee olla monimutkaisempi kuin suunnittelun kohde. Koska universumi kaikkinensa on huimaavan monimutkainen, tulisi Jumalan olla vielä monta vertaa monimutkaisempi.(…) Voidaan asettaa vastakysymys: toimivatko havaittavan todellisuuden lainalaisuudet puhuttaessa tuonpuoleisesta Jumalasta?

Minusta tämä on aika terävästi heitetty. Mutta: Huovisen argumentti osuu teologian ja luonnontieteen alalle. Fysiikassa keskustelu maailmankaikkeutemme ulkopuolisista ulottuvuuksista on täysin mahdollista ja jopa suosittua. Huovisen ajatus voidaan ehkä osoittaa vääräksi, mutta se ei johdu siitä että piispa ei jotenkin voisi tai saisi puhua fysiikasta.

Sama pätee edellä mainittuihin tieteenaloihin, jotka tutkivat olioiden käyttäytymistä. Ei ole mitään syytä, miksi pappi ei voisi hakea sisältöä ”oikea ja väärä” -saarnaansa vaikka simpanssien käyttäytymisen tutkimuksesta, ja jopa kommentoida sitä tutkimusta.

Uskovan ihmisen oman kokemuksen kuvauksena tämä työnjakomalli on järkevä: jos ihmisellä on vakaumus Jumalan olemassaolosta, hyvästä ja pahasta henkivoimina ja elämän syvemmästä merkityksestä, uskonnot puhuvat niistä ja tiede harmillisesti ei.

Universaalina lakina uskonnon ja tieteen tiukka työnjako on turha malli, jonka voisi mielestäni heittää Jordaniin.


Arktinen Banaani


Pertti Jarla

Kirjoittaja on porvoolainen sarjakuvantekijä.

Keskustelu

”Kysyttäessä biologi sanoo, että sielua ei nyt näyttäisi olevan. Sen etsiskely vaikuttaa tällä hetkellä turhalta touhulta. Tilanne saattaa muuttua tulevaisuudessa, ja sielujahti alkaa.”

Veikkaan neuro- ja kognitiotieteissä olevan sielun haku ihan ajankohtainen aihe. Sitä ei välttämättä kutsuta sieluksi, mutta periaatteessa sama juttu. Siis se prosessi pollan sisällä, joka tämänkin tekstin suoltaa sormen kautta näppäimistolle toisien prosessien analysoitavaksi.

Sielussa on ymmärtääkseni kysymys yksilön olemassaolosta fyysisen (nimenomaan aivojen) olemassolon ulkopuolella ja jälkeen. Mitä tällaisia olevaisia alkuaan tulisi syntyvään yksilöön? Eikä voida olettaa, että sielu liittyisi kaikisata eliölajeista vain ihmiseen, vai olisiko sielulaji syntynyt tai lähtenyt liikkeelle vasta tietyssä vaiheessa evoluutiota? Onko sielulla jotakin merkitystä laji(e)n säilymisen kannalta, eli tarvitseeko sen välttämättä olla lainkaan mukana kuvassa, vai onko se tullut siihen vain sattumalta?

Tällaisten hankalien peruskysymysten eteen joudumme, jos oletamme ihmisillä olevan kuolematon sielu.

”Tiede tutkii sitä, mitä on olemassa, uskonto etsii vastausta siihen, miksi kaikki on.”
Tieteellä on sanomista jälkimmäiseenkin ongelmaan: sillä lienee tiedossa kaksi mahdollisuutta. Joko kaikki on kenties hyvinkin epätodennäköistä sattumaa tai sitten vallinneissa olosuhteissa väistämättömän kehityksen tulosta. Toistaiseksi ei lopullista vastausta tai teoriaakaan voida esittää.

Oikeastaan tiede ja uskonto eroavat toisistaan seuraavasti:
Tiede etsii jatkuvasti totuutta ja kumoaa tarvittaessa aikaisempia totuuksiaan. Uskonto sen sijaan uskoo tuhansia vousia sitten kerrottuihin totuuksiin ja niitä ei pidä yrittää kumota, ettei leimaudu vääräoppiseksi. Joskus tosin tieteen tekijätkin alkavat uskoa joihinkin opinkappaleihin ja leimaavat epäilijät vääräoppisiksi, mutta sehän ei tieteeseen kuulu.

Kirkko on jäykistynyt todistamaan juutalaisten Jahven se ainoa oikea jumala, vaikka luulisi Luojan olevan kaikille elollisille sama riippumatta kansallisesta alkuperästä. Ei siinä synny hedelmällistä keskustelua tieteen ja hengen ulottovuuksista suurten tuntemattomien asioiden edessä.

Uskonto ja kirkko ovat vain strukturoituja ilmentyjiä taikauskosta. Miksi niillä pitäisi olla jokin erityisasema?

Eero häkkinen kävelee ”vetten päällä”.

Tiede tutkii sitä mikä on olemassa ja myös sitä miksi kaikki on olemassa! tässä asiassa ei jää kirkolle muuta tehtävää kuin eräisiin eepoksiin vedoten kiistää tieteen havaintoja niihin nojaten.

Kirkko (etsii) tutkii sitä mikä ei ole olemassa. Jumala. Jumala on olemassa vain oletuksena koska hänen ”vain täytyy” olla olemassa.

Nietsche`köhän se sanoi että kun asiaa (mitä tahansa asiaa) kauan ajattelee, se alkaa tuntua todelta, niin sen täytyy olla totta. (Taisi olla Berndrand Russel, joka sanoi Nietschen sanonee.)

Niihin aikoihin kirkko vielä harjoitti paitsi uskunnollisia rituaalejaan, myös ”kansalaisterroria”. Kansat elivät suuren ”pappispelon” vallassa.

Tieteen ja uskontojen perusristiriita lähtenee kuitenkin siitä dilemmasta, että tieteilijät ajattelevat olevansa niin viisaita, ettei heidän tarvitse pokkuroida tai edes olettaa olevan olemassa Jumalaa. Järki ja tunne ovat usein kaksi eri asiaa ja kaukana toisistaan, jopa vastakkain toisiaan vastaan.
Voisimme ajatella niinkin, että jos Jumala on luonut ihmistieteelle vielä kovin tuntemattoman maailmankaikkeuden/-kaikkeudet, hänen täytyy olla jotain erityisen suurta ja kokonaisvaltaista. Voimme myös ajatella niin, että maailmankaikkeuden osaset pienimmästä mahdollisesta suurimpaan mahdoliseen sekä fysikaaliset luonnonlait ovat hänen ”solurakennelmiaan ja hermoverkkojaan, joita myöten olevaisuus rakentuu ja toimii. Eräällä tavalla voisimme ajatella samoin, että me kaikki olemme eräänlaisia Luojan vuokralaisia kehoissamme, jonka huolenpidosta olemme vastuussa, ja joka aikanaan maatuu, mutta vuokralaisen sielu erkaantuu tästä olevaisuudesta sinne, mitä uskonnot toivovat. Ja jos Jumala on luonut noin valtavan monimutkaisen olevaisuuden, ei hän todennäköisesti ole tarkoittanut, että häntä ei mitenkään tunnistettaisi kaiken sen takana olevana. Hän on antanut meille ihmisille henkisesti sisäisen tuntemuksen olemassaolostaan, ja jopa ilmoituksia asiasta eri uskontojen kautta. Valitettavasti vain se tuntemus ja tunne vaikuttaa kielletyltä (itsensä taholta) monilta tiedeuskovilta. Jostain syystä ”lapsenmieliset” näyttävät saavan siihen kiinnityksen, kun taas on salattu monilta viisailta ja tietäviltä. Tässäköhän ainakin yksi selitys tieteen ja uskovien väliseen jatkuvaan juopaan Jumalan olemassaolon myöntämisestä.

Mörkille:

”Hän on antanut meille ihmisille henkisesti sisäisen tuntemuksen olemassaolostaan, ja jopa ilmoituksia asiasta eri uskontojen kautta.”

Miten voisi luottaa kaiken maailman ja eri aikojen uskontojen ilmoituksiin, koska niiden todenmukaisuutta vakuuttavat nimenomaan samanlaiset ihmiset, joita mekin olemme? Nyt olisikin viisainta unohtaa kaikki entiset sekalaiset uskonnot ja ryhtyä vertailemaan noita mainitsemiasi sisäisiä tuntemuksia. Nähtäisiin, onko niissä havaittavissa selkeää yhtenäisyyttä, vai tulevatko ne kunkin elämänkokemuksista ja ehkä kuvitelmista.

Luulenpa, että tulokset jäävät epämääräisiksi eikä niiden perusteella hahmotu mitään selkeää jumaluutta. Ellei siksi sitten käsitetä niitä tieteenkin tunnustamia lainalaisuuksia, jotka ovat luoneet maailmankaikkeuden ja ainakin Maa-planeetalle tätä tietoista elämää.

mörk:
Mistä me edes voimme edes tietää, mitkä niistä tuhansista ”Jumalan ilmoituksista” ovat oikeita ja mitkä eivät? Juurihan tuossa joku uskovainen ampui itseään päähän tasa-arvoista avioliittoa vastustaessaan. Toisten mielestä hän toteutti Jumalan tahtoa ja toisten mielestä hän oli hullu. Oliko se Jumalan ilmoitus? Miksi tai miksi ei?

Jumalaa liehitellään.

Se on ymmärrettävää koska ”kaikkivoivan” olennon käsissä on vaikkapa lottovoitto. Ei kuitenkaan huomata sitä että tämä ”suurolento” jakelee ylipäätään mitään onnenpotkuja tällä maapallolla kovin epätasaisesti. Esimerkiksi Suomeen syntyneitä on elossa vain runsas 5 miljoonaa (sitähän on sanottu lottovoitoksi).

Vastaavalla liehittelytyylillä suhtaudutaan yleensä myös muihin korkeassa asemassa oleviin, miljonääreihin, julkisuuden henkilöihin, ym. Ihminen on kaikessa yksinkertaisuudessaan varsinainen…hm…”taulapää”.

Taivaaseen pääsemisestähän tässä ”uskoasiassa” yleensä on kysymys kun on ”tunne” että sinne pääsee. Sitä ajatellessa sydämen syke tihenee ja ”tunne” leviää korvien välistä jo kehon muihin osiin.

Siinä vaiheessa nimimerkki ”Mörkillä” varmaan jo ”siivet” ja meikäläinen palaa aikanaan luonnon ravintoketjuun mistä on tullutkin.

Kirkonmiesten höpinöillä ei ole enää mitään merkitystä. Tiede tutkii mitä haluaa, eikä kirkolla ole mitään auktoriteettia tutkimuksen kieltämiseen.

Uskonnot ovat periaatteessa vanhentuneita käsityksiä historiasta,maailman synnystä ja luonnosta aikakauslita, jolloin luonnontiedettä ei ollut, ei tietoa psykiatriasta, alzheimerista ym. Nykyisin höpisevät profeetat pantaisiin hoitoon, ennen he olivat pyhimyksiä.

Uskonnoista ehkä kristinusko tuo esille tähän mennessä tarkimman ja kokonaisvaltaisimman sisällön ilmoituksesta Jumalan olemassaolosta, ja Uuden Testamentin neljä gospelia ovat niistä henkilökohtaisimmat. Sieltä voi ammentaa myös tiedonjanoaan, vaikkei kristinuskon teologia olekaan varsinaisesti verrattavissa nykyajan jatkuvasti edistyviin hiukkas- ja kosmologiatieteisiin, vaan enemmänkin ilmoitus Jumalan valtakunnan olemassaolemisesta ja siitä miten eläen sinne voi ”tie” johtaa. ”Tulkaa minun tyköni kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon.Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltäni; niin te löydätte levon sielullenne. Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani keveä”. Uskonnollisen elämän sisäistämisen tulisi johtaa siis mm. nöyryyteen kaikkea oikeamielisyyttä(vastakohtana vääryyttä) kohtaan, olipa se sitten mitä tahansa tieteellistä tutkimusta kuin elämisen etiikkaakin myöten, mihin jälkimmäiseen etenkin kristinusko tarjoaa ajasta aikaan kestävät lähimmäisenrakkauden ja Jumalan kunnioittamisen arvot toiminnoille ja käyttäytymisille. Toki uskontoja on käytetty ja edelleenkin käytetään väärin. Mutta ne jotka niin tekevät eivät tee oikein ainakaan kristinuskon etiikan mukaisesti. Toisaaltaan mitkä ovat ne valtavat ihmisuhrien määrät, jotka maailmanhistoriassa ovat joutuneet puolestaan jonkin inhimillisen uskonnollisen etiikan puuttuessa tuhotuiksi? Tieteillä ja uskonnolla löytyy molemmilla toinen toiselleen ajattelemisen ja maailman kehittämisen aiheita annettavaksi, ja niiden yhteistyön ei suinkaan tarvitse kilpistyä keinotekoisiin itsekkään tai ylimielisen ihmismielen asettamiin barrikaadeihin.

Monte Crisron kreivi oli oikeasti olemassa (vaikka vääräuskoiset eivät sitä myönnä), sehän sanotaan ”sanassa” pitää vain osata etsiä…niinkuin myös mörkki todistelee olemassaoloja painetun sanan avulla.

Paavilla on ”pallit” ja nunnalla on nännit…sekin tieto löytyy varmasti jostain kun vaan jaksaa kaivella. ”Mörkin todistelua ”lienee” uskottava, koska se lukee kirjassa.

Olen sitä ikäluokkaa joka opiskeli lukiossa Arvo Lehtovaaran Sielutiedettä, joka nykyisin on kai kaikilta osiltaan vanhentunutta ja tiedekin on psykologiaa. Harmittaa kun olen siivousvimmassani hävittänyt kirjan, mutta muistan sieltä vielä ihmisten jaottelun kolmeen luokkaan ruumiinrakenteen mukaan pyknikko kun tunnen olevani koko ikäni. Nykyisin pystymme jo pitämään tällaisia tietoja hölynpölynä, mutta annas olla jos ne olisivat Raamatusta peräisin.
Edellisessä puheenvuorossa puhuttiin ” paavin palleista ja nunnan nänneistä”. Jos on ollut joku järkevä Luoja, niin miksipä meni tekemään jotain noin turhaa. Onko näillä ollut jotain järkevää käyttöä?
Ikäni olen katunut, että en aikoinaan opiskellut biologiaa, joka oli mainitun sielutieteen vaihtoehtona silloisessa koulumaailmassa 1950- luvulla.

kirjokansi,

Arvo Lehtovaaran teos Sielutiede käsitteli senaikaista psykologiaa. Lehtovaarahan oli psykologi ja psykologian professori Jyväskylässä ja Helsingissä. Lyhyt katsaus häneen löytyy mm. Wikipedia.fi sivustolta.
Mutta on niin, että tieteiden polku on sikäli ohdakkeista, että se mikä vielä eilen oli totta saattaa tänään olla jo mennyttä totuutta. Jopa niinkin huipputieteissä kuin hiukkasfysiikassa ja kosmologiassa. Saattaisi siis kannattaa tukeutua myös sellaisiin pysyviin (ja psykologisestikin kestäviin) arvoihin, joita löytyy mm. Raamatusta parintuhannen vuodenkin takaa.
Ei moderni psykologia mikään hassumpi oppiala ole kuitenkaan, ja sen sovelluksia tarvitaan ja käytetään paljonkin paitsi sairauksien arvioimisissa, myös mm. liike-elämän ja muissakin ihmissuhteissa. Biologia puolestaan on varsin elämänläheinen ja käytännöllinen oppiala sinänsä.
Mainitsemasi pykninen ruumiinrakenne periytyy saksalaisen psykiatrin Ernst Kretschmerin(1888-1964) kehittelemästä kolmesta perus ruumiinrakenne- ja luonnetyypistä, joita ovat pykninen, leptosominen ja atleettinen. Luokitus sisänsä on jo vanhentunut, mutta käytännön psykologiassa ja psykiatriassa niillä voi olla suuntaa antavaa merkitystä kaiken muun tiedon ohella mm. psyykkisten sairastumisalttiuksien yhteydessä.

Jatkaisin vielä vähän keskustelua tuosta Mörkin puheenvuorosta. Miksi aina vedotaan Raamattuun, kun meillä olisi tämä oma Kalevalakin tässä lähempänä kulttuuriltaan ja muiltakin taustoiltaan kuin nuo lähi- idän viisaudet. Samanlaista tarustoa ne ovat molemmat minun mielestäni.Kansanrunoudesta olen nimimerkkinikin poiminut ja lukemista riittää näiksi viimeisiksi vuosiksi, vaikka jättäisin sen Raamatun jo omaan arvoonsa.

Pelkään pahoin, että sairauden sattuessa näitä raamatulla päähän lyöjiä tulee vastaan joka tapauksessa, sillä miksi sairaalaan kirjoittautuessa aina pitää selostaa seurakuntansa. Seuraako siellä sitten sitä sielunhoitoa vai miksi moinen utelu.

Kirjokansi: olen ymmärtänyt että hoitohenkilökunnalle opastetaan hieman eri uskontokuntien toimintatapoja, hyväksyttyjä hoitomuotoja, kuolleen käsittelyä ja pukemista yms. (jollekin esim abortin ehdottaminen voisi olla hyvin loukkaava) Useinkaan ei tosin vaikuta hoitoon. USAssa en ole törmännyt uskontokysymykseen missään, mutta rotua kysytään joka lomakkeessa, esim. hammaslääkärilläkin.

Näitä luetaan juuri nyt