Fingerpori-sarjakuvan piirtäjä pähkäilee maailmaa vitsien takana.

Keitä me olemme mitään sanomaan -roskapuhe

Pertti Jarla
Blogit Tähän on tultu 30.11.2011 10:02

Färsaarilla mätkitään vuosittain hengiltä uhanalaisia delfiinejä. Kommentoimatta enempää tätä toimintaa, ja Tanskan hallituksen munattomuutta, kiinnittäisin huomion tällaisten aiheiden tiimoilta käytävään keskusteluun. Suurin osa yleisökommenteista on ymmärrettävän kauhistelevia, mutta vääjäämättä joku sanoo aina jotain tällaista:

”cmon folks there [sic] tradition of killing these non endangered whales goes back hundreds of years..just as our tradition of killing cows and chicken for food goes back hundreds of years…who are we to judge?”

Eli keitä me olemme mitään sanomaan, omine vastaavanlaisine tapoinemme? Ajatus taidetaan yleensä heittää retorisena kysymyksenä, mutta vastaan siihen silti:

Olemme ihmisiä, ja kaikki ihmiset ovat täysin oikeutettuja kommentoimaan toistensa tekemisiä.

Kommenttiemme taso tietenkin vaihtelee, osuvasta säälittävään, mutta muuten meillä on käsittääkseni täysi oikeus kritisoida jonkin pienen saaren alkuperäiskansoja, aivan kuten heillä on oikeus kritisoida meitä.

Vapaa keskustelu pitää nimittäin sallia. Keskustelu ei ole vapaata, jos kriittisiä kommentteja ei saa esittää. Epätäydellisten ja syntisten ihmisten on saatava esittää kriittisiä kommentteja. Kuka muu niitä esittäisi, Taivaan Isäkö? Ei sukupuuttoon kuolevaa eläintä auta ajatus, että hänen hutkijansa saa mahdollisesti kuolemansa jälkeen hehkuvasta hangosta.

Ei myöskään pidä kuvitella, että joukossamme olisi yhtäkään yli-ihmistä, jonka mielipiteet olisivat jotenkin lähtökohtaisesti pyhempää laatua.

On muutamia yleisesti tunnettuja argumentointivirheitä, joista parhaiten tunnettuja on ad hominem. Väitteen esittäjän piirteet eivät tee väitettä todeksi tai epätodeksi. Tämä tunnutaan jostain syystä unohtavan, kun riennetään kieltämään länsimaisia pullasorsia arvostelemasta maailman kansoja ikiaikaisine tapoineen.

Siis, kehottaisin kaikkia jaksamisensa rajoissa seuraamaan mitä maailmalla tapahtuu, ja arvostelemaan näkemäänsä täysin vapaasti.

Pertti Jarla

Kirjoittaja on porvoolainen sarjakuvantekijä.

Keskustelu

Otsikossa pitäisi olla välilyönti ennen yhdysmerkkiä tähän tapaan: ”Lue kaikki Tähän on tultu -jutut”. Muutenkin tuo otsikko on hieman hankala ja epäselvä. Selvä ja informatiivinen otsikko on paras, vaikka se voi vaikuttaa tylsältä!

Luojan kiitos kukaan ei ole tehnyt 30 minuutin videodokumenttia hirvien suolistamisesta ja maksan paistamisesta taukonuotiolla. Kohta olisi kamala huuto kautta viherpipertäjäkunnan ja animalialaiset olisivat kytkeytyneet ketjuilla jokaiseen lapiosarveen.

Färsaarilla on pidetty tarkkaa tilastoa jokaisesta saalisvalaasta jostain 1500-luvulta asti, eikä kantojen supistumista ole havaittu. Veren laskeminen mereen on tietysti karmeamman näköistä kuin sammalikkoon, mutta eipä muuten mitään suurempaa eroa hirvijahtiin. Paitsi että haavakkoja ei juokse karkuun pitkin pusikoita.

Viitaten HIFKin ja Bluesin toistensa mätkimisiin (ehkei hengiltä kuitenkaan), niin olin näkevinäni samanlaista jakoa ”pienen saaren alkuperäiskansaan” ja muihin. Nimittäin SM-liigan tj. yritti puolustusargumentoida että kiekkoa seuraavien alkuasukkaiden mieltymykset ovat erilaiset kuin muiden.
Vuosikymmeniä jääkiekkoa seuranneena en silti hyväksy moista mätkimistä. Ainoa oikea selityshän tuossa on jääkiekon kaksinaismoralismi – ylevät ihanteet unohdetaan kun mahdollisuus tehdä rahaa ihmisten matalimpiin vietteihin ja vaistoihin vetoamalla.

Tässä otsikossa pitäisi tosiaan olla välilyönti ennen yhdysmerkkiä, hyvä. Sen sijaan kielipoliisi on ihan kujalla, kun väittää, että selkeä ja informatiivinen otsikko on paras. Luovuus ja persoonallisuus kunniaan!

”…meillä on käsittääkseni täysi oikeus kritisoida jonkin pienen saaren alkuperäiskansoja, aivan kuten heillä on oikeus kritisoida meitä.”

Fär-saaret asutettiin vasta keskiajalla viikinkien toimesta. Onkohan termi ”alkuperäiskansa” paikallaan tällaisessa tapauksessa?
Mutta tietysti sellainen ajattelu että joku tai jokin nostetaan kritiikin yläpuolelle on kieroutuneen korrektiuden tai diktatuurin ilmentymä.

Pakkoruotsi tuli Suomen peruskouluun v. 1966, kun Sdp halusi muodostaa vasemmsitohallituksen ja se ei onnistunut ilman Ruotsalaisen kansanpuolueen tukea eduskunnan enemmsitön saavuttamiseksi. Rkp:n puheenjohtaja Jan-Magnus Jansson kiristi Sdp:tä ja muita vasemmistopuolueita vaatimalla peruskouluun ruotsin opetuksen pakolliseksi, vastineena siitä, että Rkp tulee vasemmistöhallituksen pönkäksi. Näin tapahtui, Sdp suostui Rkp:n kiristykseen, vastineeksi saamastaan hallitusvallasta.
Näin kertoi Rkp:n varapuheenjohtaja Nils Storvalds maanantaina Slaget efter tolv-keskustelussa radio Vegassa.
Samassa keskustelussa Jutta Ziulliacus kertoi, että Helsingin Sanomien gallup, jossa ”haluttiin kaksikielisiä kouluja” olikin tehty pääkaupunkiseudun kaksikielisille perheille, eikä suomenkielisille, kuten HS ja Rkp-media perässä kertoivat. Mistä Zilliacus tämän tiesi, sitä ei kertonut, vaan totesi asian totuutena.
Tänään Folktingetin sivulla on suomenkielinen teksti, joka viittaa HS:n gallupiin ja huhu on paisunut siinä määrin, että Folktingeti vaatii lisää keilikylpyjä,”koska suomenkieliset nyt ymmärtävät kaksikielisyyden rikkauden ja haluavat laittaa lapsensa ruotsinkielisiin kouluihin”.
Folktinget toimii meidän verorahoillamme. Rahamme se käyttää Rkp:n haluamaan valhepropagandaan.

Miten tuo RKP-juttu liittyy tähän aiheeseen?
Paitsi tietenkin siten, että kaikilla on tosiaan oikeus mielipiteeseensä, riippumatta siitä kuinka omituinen ja hahmottomasti ilmaistu se on.

Pakkoruotsi-monomaanit pakkohoitoon ja keskustelupalstoille tolkku takaisin.

Nyt on otsikko korjattu! Saas nähdä miten monta kertaa minulle joutuu tuosta sanomaan. Aijjaijjai.

Mikään ei ole pyhää eikä kritiikin ulkopuolella – paitsi ehkä itse kunkin yksityiselämä?
Mielipiteen ilmaisuun on toki oltava vapaus, mutta jonkinlainen yleinen hyvä tapa ja etiikka olisi kyllä suotavaa kaikissa ’mielipiteissäkin’. – Eli ei niin kuin Clarkson: ’kaikki lakkoilijat tulisi ampua perheidensä edessä’. (Älysi sentään esittää anteeksipyynnön, mutta kerran sanottua ei koskaan saa takaisin.)

Tuossa se ydin on, vapaa keskustelu pitää sallia. Kunhan muistaisimme, että keskustelu on keskustelua, ei sitä, että huudamme pää punaisena olevamme oikeassa.

Mikä siinä asioiden eri puolilta tarkastelussa ja toisen näkökantojen selvittelyssä on niin vaikeaa? Eikö se ollut ihan niitä perusjuttuja? Kuka ja milloin keksi hyväksyä sen, että mustavalkoinen maailmankuva on ”ihan kivasti ok” ja ”tosi siis cool”? Kai sitä itse sitten on vaan pudonnut kelkasta, kun yksinkertaistukset suuntaan tai toiseen hävettää.

Kiitos P.J. hyvästä keskustelun avauksesta jälleen!

Näitä luetaan juuri nyt