Blogit

Fingerpori-sarjakuvan piirtäjä pähkäilee maailmaa vitsien takana.

Kannattaisinko Muhammed-sensuuria?

Blogit Tähän on tultu 28.9.2012 09:23
Pertti Jarla
Kirjoittaja on porvoolainen sarjakuvantekijä.

Muhammed-videomellakoiden jälkeen voisin olla sitä mieltä, että sananvapaudesta ei tässäkään asiassa pidä antaa millimetrin tuhannesosaa periksi. Jokin siinä ajatuksessa kuitenkin tökkii.

Fanaattiset idiootit uskonnollisesti liberaalissa länsimaassa tekevät provosoivan videon, kyyniset vallanpitäjät jossain teokratiassa käyttävät sitä hyväkseen lietsoakseen mellakoita joiden ydinjoukkona toisenmerkkiset fanaattiset idiootit. Vasta sitten, kun levottomuudet leviävät liberaalien länsimaiden maaperälle ja porukkaa kuolee, voidaan alkaa rauhoitella tilannetta kyynelkaasulla konekivääreillä yms. Malli ei tunnu minusta toimivalta. Alan helliä vaarallista ajatusta ennakkosensuurista.

Helsingin Sanomien Mikael Pentikäisen kirjoitus asiasta on varovaisuudessaan minusta ihan asiallinen, eikä mitään riehujien nöyristelyä. Ison lehden vastaavaa päätoimittajaa painaa nimittäin vastuu eri tavalla kuin esimerkiksi minua. Joutuu tosissaan miettimään ”onko kuva hengen arvoinen?”

Riippuu kuvasta. Amerikkalainen Muhammed-video Innocence of Muslims ei ole mikä tahansa puheenvuoro, vaan fanaatikkojen kyhäämä islamilaista maailmaa vastaan suunnattu propaganda-ase. Tarkoituksena lietsoa konfliktin molempia osapuolia, onnistuneesti. Tällaisiahan tehdään koko ajan, välillä jotkut tiukan linjan islamistit käyttävät niitä hyväkseen. Pitäisikö kaikkien julkaisijoiden tarjoilla näitä aseita vapaasti?

Kielloista puhuttaessa pitäisi erottaa

  • täyssensuuri, siis materiaalin laittomaksi julistaminen, ehdoton kieltäminen lapsipornon tavoin
  • sensuuri joidenkin valtioiden alueella
  • jonkin julkaisijan päätös jättää materiaali julkaisematta

Itse vastustan ehdottomasti uskonnollisesti loukkaavan materiaalin universaalia täyssensuuria, mutta yksittäisillä julkaisijoilla on toisaalta täysi oikeus päättää omasta linjastaan. Esimerkiksi Fingerpori-stripin voi jokin lehti täysin vapaasti jättää julkaisematta, en minäkään julkaisisi kaikkea tarjottua jos tekisin omaa lehteä.

Innocence of Muslimsin poistaminen YouTubesta on aivan eri asia kuin täyssensuuri. YouTube ei ole mikään täysin avoin kanava, pornografiaa ja tekijänoikeuksien rikkomista ei sallita. Aluksi Google piti taipumattoman linjan, kielsi sittemmin Muhammedvideon tietyissä maissa.

Itse en tajua, miksi YouTube kanavana sallii selviä uskonnollisia provokaatioita mutta sensuroi erotiikkaa. Ensin mainittu kategoria on kuitenkin johtanut melkoiseen määrään murhia. Minusta varsin kiltiksi profiloitunut, suosittu videokanava voisi aivan hyvin asettaa maakohtaisia rajoituksia selvästi provosoiville videoille jo ennen mellakoita.

Tällaista mallia vastaan olen kuullut lähinnä paria argumenttia:

”Se olisi periksi antamista terroristeille”. Tämä on vähän samaa ajattelua kuin exäänsä inhoavilla ihmisillä, jotka eivät suostu esimerkiksi kuuntelemaan samaa musiikkia kuin tämä aikoinaan. Hehän siis antavat inhokkinsa tällä tavoin päättää mitä valintoja tekevät. Samoin terroristien ja riehujien ei pidä antaa sitoa päätöksentekoa puoleen eikä toiseen.

”Kuka päättäisi, mikä on rienaavaa?” No, samat ihmiset jotka nytkin arvioivat videoiden sisältöä, kyttäävät paljaita ruumiinosia ym. Sensuuri perustuu ihmisten subjektiivisille arvioille. Tietysti toimivat valituskanavat pitää aina olla olemassa ylifanaattisten sensorien varalta.

Siis, koska on olemassa selvästi uskonnollisten fanaatikkojen provosoimiseen tähtäävää materiaalia, olen täysin valmis sallimaan yksittäisille julkaisijoille oikeuden olla julkaisematta moista. Koska valtioissa on eroja, maakohtaiset rajoitukset voivat olla hyvinkin viisaita. En usko, että kärjistävä vihamielinen loukkaaminen ollenkaan vapauttaa islamilaisia teokratioita, vaan päinvastoin vahvistaa pimeitä ääriaineksia.

Mutta kaikki potentiaalisesti loukkaava materiaali ei ole rienausta. Muhammed-videon varjoon jäi täysin toisenlainen tapaus, brittiläisen Channel Fourin dokumentti, jossa historioitsija Tom Holland tutkii kriittisesti islaminuskon alkuvaiheita. Dokumentin julkinen esittäminen ja keskustelutilaisuus jouduttiin perumaan tekijöiden saatua uhkauksia.

Asiallinen historian- ja uskonnontutkimus, kiistanalainenkin, on tiedon ja ymmärryksen lisäämistä. Minusta pyhää toimintaa. Sellaisen esittämistä pitäisi olla valmis suojelemaan vaikka aseellisesti, kuten vierailevia valtionpäämiehiä suojellaan, resursseja säästelemättä. Toivottavasti tämä dokkari, Islam: the Untold Story esitetään myös Suomen televisiossa.