Blogit

Fingerpori-sarjakuvan piirtäjä pähkäilee maailmaa vitsien takana.

Juutalaisholokaustin ja Dresdenin pommitusten moraalinen vertailu

Blogit Tähän on tultu 31.10.2011 19:31
Pertti Jarla
Kirjoittaja on porvoolainen sarjakuvantekijä.

Hieman masentavampaa aihetta vaihteeksi. Piireissä, joiden mielestä Hitlerin Saksan pahuutta liioitellaan, tuodaan mielellään esiin seuraava ajatus: liittoutuneet tekivät hirmutekoja, jotka eivät ole yhtään vähemmän tuomittavia kuin natsien toimeenpanema juutalaisten kansanmurha. Japanin kaupunkeja palopommitettiin, käytettiin atomipommeja, Saksan kaupunkeja pommitettiin suurin siviiliuhrein.

Tähän on vastattu argumentilla, jonka esitti mm. tuomari Benjamin Halevi Adolf Eichmannin oikeudenkäynnissä:

Liittoutuneiden suorittamat pommitukset olivat yrityksiä pakottaa vihollinen antautumaan. Saksalaisia ja japanilaisia siviilejä ei ollut tarkoitus moukaroida lainkaan sen jälkeen, kun heidän hallituksensa olivat luopuneet taistelusta. Natsit sen sijaan pyrkivät tuhoamaan tietyt väestöryhmät, lopettaakseen vasta kun kaikki oli saatu hengiltä.

On selvää, että kyse ei ole yhdestä ja samasta asiasta. Mutta en oikein ole samaa mieltä niidenkään kanssa, joiden mielestä esimerkiksi brittien pommitusilmavoimien komentajana toiminut Arthur ”Bomber” Harris ansaitsisi jonkinlaisen kunnianpalautuksen. Tällaista tuntuu esittävän mm. Reconstruction of Warriors -kirjan tekijä Emily Mayhew. On liian yksinkertaista ajatella, että hyvät aikomukset veisivät toiminnalta moraalisen tuomittavuuden.

Atomipommit saivat toki Japanin antautumaan, mutta mahdollisuutta demonstroida niiden voimaa tuhoamalla jotain muuta kuin melko väkirikkaita kaupunkeja ei tunnuttu hirveästi harkitsevan. Tästä löytyy hyvä kuvaus Jonathan Gloverin kirjasta Ihmisyys. Tokion, Dresdenin ja Hampurin pommitukset taas tappoivat satoja tuhansia tuomatta rauhaa mitenkään selkeästi lähemmäs.

Ymmärrän kyllä, että liittoutuneiden ilmavoimilla oli pyrkimyksenä välttää monivuotiseksi venyvä maasota, ensimmäisen maailmansodan karmeudet tuoreessa muistissa. Mutta turhien siviiliuhrien välttäminen ei jälkikäteen tarkasteltuna tunnu kovin paljoa vaakakupissa painaneen operaatioita suunniteltaessa.

Näistä lukiessa tulee seuraava vaikutelma: Hitlerin Saksa ja Tojon Japani toimivat kuin joukkomurhaajat. Liittoutuneet toimivat kuin poliisit, jotka viskovat joukkomurhaajien koteihin palopommeja saadakseen heidät antautumaan, muusta kotiväestä kauheasti välittämättä.

Kumpikin osapuoli ei ansaitse yhtä suurta tuomiota, mutta kummankaan toimintaa ei tarvitse täysin hyväksyä. Minusta voidaan aivan hyvin keskustella siitä, pitäisikö siviilikohteiden pommittaminen lukea sotarikokseksi.

Liikutaan harmaan sävyjen alueella. Ikävä kyllä äärioikeistolaiset tuntuvat olevan erityisen taipuvaisia jyrkän mustavalkoiseen ajatteluun. Heistä moni tuntuu kuvittelevan että toisen maailmansodan liittoutuneiden rikokset tekevät näistä pimeyden edustajia, ja natseista vastaavasti valkoisia jediritareita.