Fingerpori-sarjakuvan piirtäjä pähkäilee maailmaa vitsien takana.

Juutalaisholokaustin ja Dresdenin pommitusten moraalinen vertailu

Pertti Jarla
Blogit Tähän on tultu 31.10.2011 19:31

Hieman masentavampaa aihetta vaihteeksi. Piireissä, joiden mielestä Hitlerin Saksan pahuutta liioitellaan, tuodaan mielellään esiin seuraava ajatus: liittoutuneet tekivät hirmutekoja, jotka eivät ole yhtään vähemmän tuomittavia kuin natsien toimeenpanema juutalaisten kansanmurha. Japanin kaupunkeja palopommitettiin, käytettiin atomipommeja, Saksan kaupunkeja pommitettiin suurin siviiliuhrein.

Tähän on vastattu argumentilla, jonka esitti mm. tuomari Benjamin Halevi Adolf Eichmannin oikeudenkäynnissä:

Liittoutuneiden suorittamat pommitukset olivat yrityksiä pakottaa vihollinen antautumaan. Saksalaisia ja japanilaisia siviilejä ei ollut tarkoitus moukaroida lainkaan sen jälkeen, kun heidän hallituksensa olivat luopuneet taistelusta. Natsit sen sijaan pyrkivät tuhoamaan tietyt väestöryhmät, lopettaakseen vasta kun kaikki oli saatu hengiltä.

On selvää, että kyse ei ole yhdestä ja samasta asiasta. Mutta en oikein ole samaa mieltä niidenkään kanssa, joiden mielestä esimerkiksi brittien pommitusilmavoimien komentajana toiminut Arthur ”Bomber” Harris ansaitsisi jonkinlaisen kunnianpalautuksen. Tällaista tuntuu esittävän mm. Reconstruction of Warriors -kirjan tekijä Emily Mayhew. On liian yksinkertaista ajatella, että hyvät aikomukset veisivät toiminnalta moraalisen tuomittavuuden.

Atomipommit saivat toki Japanin antautumaan, mutta mahdollisuutta demonstroida niiden voimaa tuhoamalla jotain muuta kuin melko väkirikkaita kaupunkeja ei tunnuttu hirveästi harkitsevan. Tästä löytyy hyvä kuvaus Jonathan Gloverin kirjasta Ihmisyys. Tokion, Dresdenin ja Hampurin pommitukset taas tappoivat satoja tuhansia tuomatta rauhaa mitenkään selkeästi lähemmäs.

Ymmärrän kyllä, että liittoutuneiden ilmavoimilla oli pyrkimyksenä välttää monivuotiseksi venyvä maasota, ensimmäisen maailmansodan karmeudet tuoreessa muistissa. Mutta turhien siviiliuhrien välttäminen ei jälkikäteen tarkasteltuna tunnu kovin paljoa vaakakupissa painaneen operaatioita suunniteltaessa.

Näistä lukiessa tulee seuraava vaikutelma: Hitlerin Saksa ja Tojon Japani toimivat kuin joukkomurhaajat. Liittoutuneet toimivat kuin poliisit, jotka viskovat joukkomurhaajien koteihin palopommeja saadakseen heidät antautumaan, muusta kotiväestä kauheasti välittämättä.

Kumpikin osapuoli ei ansaitse yhtä suurta tuomiota, mutta kummankaan toimintaa ei tarvitse täysin hyväksyä. Minusta voidaan aivan hyvin keskustella siitä, pitäisikö siviilikohteiden pommittaminen lukea sotarikokseksi.

Liikutaan harmaan sävyjen alueella. Ikävä kyllä äärioikeistolaiset tuntuvat olevan erityisen taipuvaisia jyrkän mustavalkoiseen ajatteluun. Heistä moni tuntuu kuvittelevan että toisen maailmansodan liittoutuneiden rikokset tekevät näistä pimeyden edustajia, ja natseista vastaavasti valkoisia jediritareita.

Pertti Jarla

Kirjoittaja on porvoolainen sarjakuvantekijä.

Keskustelu

En oikein ymmärrä pointtia. Ei kai tavallinen ihminen ajattele että Dresdenin pommitus tekisi natseista vähemmän pahoja? Kirjoittaja olisi voinut esittää jonkin tapausesimerkin ko. ”piireistä”, niin blogiteksti pysyisi hieman paremmin kasassa.

Minulle oli henk. koht. suuri valaistus esiteininä kun tajusin ettei traditionaalinen tapa jolla (länsi)liittoutuneet esitetään ”valkoisina jediritareina” toisessa maailmansodassa (etenkin länsimediassa) oikeastaan ole täysin moraalisesti kestävä.

Tekojen tuomittavuus… Kyllähän selvästi natsien hirmuteot olivat selvästi tuomittavampia kuin liittoutuneiden. Natsien harmaa on paljon tummemman sävyinen harmaa: oikeastaan niin musta että se suorastaan imee valon sisäänsä. Toisaalta kun uhreja lasketaan puolin ja toisin kymmenissä, sadoissa tuhansissa, jopa miljoonissa, niin tuntuu toki tuomittavuuksien asteiden vertailu hieman absurdilta. Ei holokaustikaan ole yhtään sen vähemmän kauhistuttava teko, vaikka uhreja olisikin ollut ”vain” n. kolme miljoonaa kuuden miljoonan sijasta (vaikka olen nähnytkin tuollaisen seikan esitettävän lieventävänä asianhaarana).

Sota on niin aarimmainen toimintatapa, etta se on AINA tuomittavaa toimintaa. Sodan julistaja on siis sotarikollinen? Yksittaisen ihmisen/joukon tekemat hirmuteot (eli tappaminen, raiskaus jne) ovat myos tuomittavia tekoja, joskin kaiken voi suhteuttaa aiheutetulla vahjngolla (ihmishenget, aineelliset / henkiset vahingot jne), vai voiko?
Kyse lienee sittenkin skaalauksesta: jos sotaa ei julisteta/kayda, onko aiheutettu vahinko suurempi vai pienempi?
Toisin sanoen, olisiko esim Hitlerin, Saddamin tai Gaddafin pitanyt antaa jatkaa toimintaansa kenenkaan siihen puuttumatta? – Ja milla keinoin pitaisi asioihin puuttua? AK/sinko/perinteinen pommi/atomipommi? Joka tapauksessa tulee siviiliuhreja.
Sota ei todellakaan ole muuta kuin harmaan eri savyja. Helppoja ratkaisuja ei konfliktitilanteissa ole.

Dresdenin pommitus ei mitenkään vähennä natsien tekojen merkitystä, mutta se oli liittoutuneiden suorittama siviilien joukkotuhonta, sillä kaupungissa ei ollut aseteollisuutta, eikä sillä ollut sotilaallista merkitystä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Dresden

Entäpä venäläissotilaiden harrastamat siviilien joukkoraiskaukset ja murhat Saksassa? Niitä ei voi mitenkään perustella yritykseksi pakottaa vihollinen antautumaan.

Eiino Leino sanoi: Ei paha ole kenkään ihminen vaan toinen on heikompi toista. On hyvää rinnassa jokaisen vaikka aina ei esille loista.

Häpeän että kerran asuin brutaalissa Pohjolassa. Täällä Buddhan valtakunnassa kaikki on hyvin.

Eurooppalaiset kutsuivat itämaisia ja amerikkalaisia barbaareiksi, itseään tuntematta.

Sodassa ratkaiseva rikos on hävitä sota. Milloin sodan voittaja on tuomittu sotarikoksesta? Mielestäni sota on aina rikos ja suurin syyllinen pitäisi olla sodan hyökkäämällä aloittava.

Äärioikeiston mustavalkoisen ajattelun kanssa lienee kohtuullista ottaa puheeksi myös äärivasemmistolainen syvänpunainen ajattelu, jonka nimissä toimivat kansandiktatuurit järjestivät edellisen maailmansodan jälkeen laajamittaisen kansojen ja kulttuurien tuhonnan. Israel ja USA huolehtivat kyllä siitä ettei holokaustin uhreja unohdeta, mutta missä ovat kommunismin uhrien puolustajat? Natsien leiripäälliköitä ja vartijoita jahdattiin kirjaimellisesti hautaan saakka, mutta Neuvostoliiton, Kiinan ym punaisen terrorin maitten ihmisoikeusrikollisia ei vielä ole Haagissa nähty tai edes etsintäkuulutettu. Uhrien määrää ajatellen tämä tuntuu jokseenkin merkilliseltä ja asettaa jopa kansainvälisen oikeuden toiminnan kyseenalaiseksi.

Nekkula ei tietenkään ollut syyllinen, koska oli voittajien joukossa ja viivästytti Puolan miehitystään parilla viikolla, vaikka oli Saksan kanssa sopinut samanaikaisesta operaatiosta. Neukut olivat varmaankin sopineet näin Englannin(USA) ja Ranskan kanssa. Toinen rypistyshän oli suoraa jatkumoa ensimmäisestä. Tässä sodassa USA varmisti imperiuminsa aseman Hollywoodin avustamana aika pienin menetyksin ja velattomana, jos verrataan vaikka Saksaan, Neukkulaan, Englantiin tai Japaniin. Se on asekauppiaan etu.

Kolmas on meneillään diplomatian, kauppasaartojen, viidensien kolonnien ja muiden muilutusten myötä kauppa/resurssisotana, joka aina siellä sun täällä putkahtaa ihan oikeana sotana esiin ydinaseettomissa pikkumaissa, jotka jostain syystä ovat isojen mielenkiinnon kohteena. Ydinaseet ehkäisevät isomman teurastuksen aloittamista, kunnes jonkin ydinasevaltion johdolta palaa pinna. Siis nimenomaan johdolta ja sen takapiruilta.

Kyllähän siviileihin kohdistuvat pommitukset ovat barbariaa ja rikollista toimintaa aivan eri tavoin kuin aseellisia joukkoja vastaan käydyt tuhoamistaistelut. Ensimmäisiä enteitä tällaisesta sodakäyntimenetelmien raaistumisesta nähtiin jo ensimmäisen maailmansodan loppuvaiheessa, mutta Pandoran lipas aukesi Espanjan sisällissodassa. Vielä Suomeen talvisodassakohdistuneita pommituksia jaksettiin paheksua, mutta toisessa maailmansodassa pian turruttiin, ja kaikki osapuolet tekivät häikäilemättä pommituslentoja myös siviilikohteita vastaan. Edellä sanotusta huolimatta on niin, että Saksan menettely miehitetyillä alueilla on eri sarjassa kuin siviilipommitukset. Tuhoamisleirien tarkoituksena oli kokonaisten etnisten ryhmien hävittäminen totaalisesti sukupuuttoon. Tällainen rikos on jopa törkeämpi kuin NL:n vankileirien saaristo, josta sentään ilmeisesti yli puolet selvisi hengissä ulos ja takaisin vapauteen.

Tämän päivän saksalaisilla ei ole enää juurikaan tekemistä em. asioiden kanssa. He eivät ole mainittuun toimintaan osallistuneet saati siitä hyötyneet.

Kysymys onkin: Kuka hyötyy siitä, että yhä edelleen tämän päivän saksalaisten ylle rakennetaan tuo massiivinen varjo toisen maailmansodan tapahtumista. Kuka hyötyy siitä, että nykysaksalaiset kantavat omassatunnossaan asioita, joiden kanssa heillä ei ole mitään tekemistä. Kuka hyötyy siitä, että saksalaisilla on menneisyyden taakkaan nojaava velvoite hyvitellä milloin ketä.

Miksi samaan aikaan ja myöhemmin tapahtuneista vastaavan suuruusluokan kauheuksista ei kukaan kunahda. Eikö kukaan ole pystynyt ”tuotteistamaan” vaikkapa Neuvostoliiton harjoittamaa joukkotuhontaa omaksi hyödykseen.

HaMi:
”kaupungissa ei ollut aseteollisuutta, eikä sillä ollut sotilaallista merkitystä.”

Höpönlöpön.
http://en.wikipedia.org/wiki/Bombing_of_Dresden_in_World_War_II#Military_and_industrial_profile

Siitä tietenkin voidaan vääntää, kuinka suuri solmukohdan pitää olla että sitä saa pommittaa.

JeZ
”Entäpä venäläissotilaiden harrastamat siviilien joukkoraiskaukset ja murhat Saksassa? Niitä ei voi mitenkään perustella yritykseksi pakottaa vihollinen antautumaan.”

Se on sitä tuhoamissotaa ja kannattaisi kahteen kertaan miettiä, ennenkuin lähtee siihen mukaan. Touhu muilla rintamilla oli sentään tolkullisempaa.

ysahama
”Ensimmäisiä enteitä tällaisesta sodakäyntimenetelmien raaistumisesta nähtiin jo ensimmäisen maailmansodan loppuvaiheessa”

Pitää nyt ottaa huomioon, ettei laajamittainen pommittaminen edes ollut mahdollista ennen kuin 30-luvulla. Eli en pistäisi tuota sodankäyntimenetelmien raaistumisen piikkiin, vaan tekniikan kehittymisen. Jos I maailmansodassa olisi voitu mattopommittaa vastustajien miljoonakaupunkeja, se olisi varmasti tehty.

Meillä on nähtävästi ”ei näin” kanssa eri painoarvoja antavat lähteet.

”Vanhan kulttuurikaupungin merkitys toisessa maailmansodassa oli Saksalle suhteellisen vähäinen, johtuen kaupungin vähäisestä teollisesta toiminnasta. Kaupungissa olikin suhteessa paljon sotavankeja ja vähän sotilaita. Tästä huolimatta liittoutuneet aloittivat Dresdenin pommitukset sodan loppuvaiheilla, 13. helmikuuta 1945. Kaupunki tuhoutui pommituksissa lähes täysin.”

Ei ole varmaan yksiselitteistä vastausta Dresdenin ja muiden Natsi-Saksan siviilikohteiden pommitusten moraalisuudesta. Itse olisin kuitenkin valmis jopa katsomaan ne oikeutetuiksi. Syinä ovat:

– Saksalaiset aloittivat sodan. Ihan maalaisjärkisenkin etiikan mukaisesti kapakkatappelun aloittajan ei auta syytellä ketään jos tulee itsellekin turpaan
– Saksalaiset syyllistyivät ennätyksellisen julmiin rikoksiin ihmiskuntaa vastaan sekä sodassa että sodan ulkopuolella
– Päinvastoin kuin yritetään jälkijättöisesti uskotella, Saksan johto ei ole yksin vastuussa näistä rikoksista. Se sai kansalta vankkumatonta ja innostunutta tukea kaikissa käänteissä loppuun asti. Ja se ei ollut Saksan johto joka liipasinta painoi tai kaasuhanan aukaisi.
– Jos ensimmäisessä maailmansodassa saksalaiset siviilit olisivat saaneet maistaa sodan kärsimyksiä ja kaupunkien raunioittamisia yhtä läheisesti kuin toisessa, kansan innostus totaalista sotaa kohtaan olisi ollut huomattavasti vähäisempää. Väitänpä ettei toista maailmansotaa olisi tullutkaan.

Arvo arvostelma oliko saksa, englanti vai joku muu pahempi on turha. Sodassa ei ole voittajia, eikä kukaan ei ole ketään enemmän oikeassa, saatika vähemmän syyllinen tavallisten ihmisten tarpeettomaan tappamiseen. Lasken tavallisiksi ihmisiksi sotilaat, jotka normaalissa olosuhteissa ei koskaan ajattelisi tarpeelliseksi tappaa muuta kieltä puhuvaa, tai muutoin erilaista kulttuuria edustavaa, tai jollain demonisoitua naapuria.

Se mihin Saksa syyllistyi ei ollut sotaa, vaan terroria. Siitä syystä Saksan häpeä on muita syvempi.

Näitä luetaan juuri nyt