Fingerpori-sarjakuvan piirtäjä pähkäilee maailmaa vitsien takana.

Juhannustanssikritiikin kritiikkiä

Pertti Jarla
Blogit Tähän on tultu 26.6.2012 15:44

We Love Helsinki-yhteisö järjesti juhannuksena nostalgishenkiset lavatanssit, nyt viidettä kertaa. Tänä vuonna asiasta nousi haloo, kun tapahtuman katsottiin loukanneen ei-heteroita. Asiasta käytiin vilkas Facebook-keskustelu, kantaa ottivat mm. Kansan Uutisten Kaasuputki-blogi ja Tulva-lehden päätoimittaja Atlas Saarikoski.

Nyt voidaan katsoa keskustelu käydyksi, Saarikoski katsoo konfliktin olleen opettavainen. Toivottavasti myös lavatansseista pahastuneilta tahoilta löytyy itsekritiikkiä eikä pelkkää -tyytyväisyyttä.

Tanssitapahtuman kutsuteksti löytyy täältä. Mitä ohjeita osallistujille annetaan?

”Perinteiseen tapaan voimassa on sekahaku ja keskikesän juhlan hengessä ei kenenkään tule kieltäytymän tanssiinkutsusta”
”Tanssikansalta toivomme juhlavaa pukeutumista vanhan ajan malliin”

Missään ei kielletä tyttö- tai poikapareja eikä oteta kantaa osallistujien seksuaaliseen suuntautumiseen.

Illan aikana kuultiin juontojen lomassa kaksi lausetta:

  1. ”Lavalla tanssii kolme naisparia, skarpatkaa vähän miehet, ja hakekaa!”
  2. ”Naiset ovat erityisen kauniita, koska ovat laittautuneet – he ovat laittautuneet teitä varten, pojat”

Näistä Riikka Henttonen pahastui ja kirjoitti tapahtuman Facebook-seinälle:

”Olisin kaivannut etukäteen tietoa siitä, että kyseessä oli eksklusiivisesti heteroseksuaaleille suunnatut tanssit, jotta olisin osannut jättää tulematta. Olen pitänyt tätä We Love Helsinkiä -konseptia raikkaana, enkä siksi osannut odottaa hetero-eksklusiivisuutta”

Ilmentääkö kumpikaan lause vaatimusta siitä, että tansseissa saisi olla vain heteroita? Lauseessa 1 todetaan, että ”lavalla tanssii kolme naisparia, skarpatkaa vähän miehet”. Suomalaisissa tansseissa perinteisesti miehet ovat passiivisia. Tämän seurauksena odottamaan väsyneet naiset usein päätyvät tanssimaan keskenään, ja juontajat saavat jatkuvasti kehottaa miehiä skarppaamaan. Juontaja ei kuitenkaan ottanut huomioon, että kaikki tanssijat eivät välttämättä ole heteroita.

Myös lause 2 ilmentää juontajan ennakko-oletusta, jonka mukaan kaikki paikallaolijat ovat heteroita. Taustoja tuntematta ei voida olettaa että se on mitään muuta, tai että oletus on tietoinen. Ei ole mitään syytä olettaa, että kyseessä on vaatimus.

Yhteiskuntamme sovinistisuutta ja heteronormatiivisuutta tutkivat kiinnittävät usein huomiotamme piileviin, taustalla vaikuttaviin sortamisen muotoihin. Ne pitää osoittaa suurelle yleisölle, jotta niistä tultaisiin tietoisiksi. Riikka Henttonen kuitenkin kirjoittaa aivan kuin kyseessä olisi ollut tietoinen seksuaalinen vähemmistöjen sortaminen: olisitte kertoneet, että tapahtumanne on vain heteroille!

En tunne tanssitapahtuman järjestäjiä, mutta jos mietitään Kuudennella linjalla ja Factoryssä tansseja järjestävien helsinkiläisten nuorten miesten todennäköisiä asenteita, he arvatenkin pitävät itseään seksuaalisesti avarakatseisina. Tietoiseksi homojen sortajaksi syyttäminen on heille todennäköisesti loukkaus. Keskustelu siis avattiin loukkaamalla palautteen vastaanottajaa, maalaamalla hänestä kuva jota hän luultavasti ei hyväksy itse.

Millainen oli järjestäjien ja heidän puolustajiensa vastaus Facebookissa? Itse kohuspiikkaaja, Antti Suniala vastasi:

”Hei Riikka. Olen pahoillani kyseisestä välispiikistä ja sainkin siitä heti paikanpäällä kommenttia. Olisin voinut muotoilla asian paljon paremmin. Monesti tansseissa näkee naisten tanssivan keskenään sen takia että miehet eivät hae tanssiin ja tulkitsin tilanteen tämän pohjalta ja tämän takia yritin välispiikilläni kannustaa ja provosoida miehiä rohkeasti hakemaan naisia tanssiin. WLH:n tansseja ei ole todellakaan suunnattu ekslusiivisesti heteroseksuaaleille ja olen pahoillani että pahoitin mielenne spiikilläni. Itse olen aktiivinen argentiinalaisen tangon harrastaja jossa saman sukupuolen parit ovat yleisempiä ja tanssin myös miesten kanssa. Tarkoitukseni ei ollut mitenkään ilmaista etteivät naiset voisi tanssia keskenään.”

Provosoitumaton, kohtelias vastaus johon sisältyi erehdyksen myöntäminen. Luulisi homman laantuneen tähän, Riikka Henttonen itsekin toivotti järjestäjille ”hauskoja tansseja tänään”. Kuitenkin mm. kehotus ”relatkaa” sai homman lopulta eskaloitumaan monisataviestiseksi väittelyksi. Monesta kommentista paistaa, ettei Sunialan vastausta ole kunnolla luettu. Lainaan vielä kerran:

”WLH:n tansseja ei ole todellakaan suunnattu ekslusiivisesti heteroseksuaaleille”

Olihan siellä hyviäkin kommentteja ja tärkeitä kysymyksiä, mm. siitä miten heteron pitäisi suhtautua jos samansukupuolinen tulee hakemaan. Mutta ei tästä hyvä maku jäänyt. Sukupuolisten vähemmistöjen etuja ei aja keskustelukumppaneiden liian kärkäs leimaaminen homovastaisiksi tai ”perussuomalaisiksi”, mitä jälkimmäinen sitten tarkoittaakaan.

Yhteiskunnallisella vaikuttajalla pitäisi olla käytettävissään muitakin keskustelumoodeja kuin loukkaantunut hyökkääminen. Jos vastapuolen leimaa homofoobikoksi, ei ihme jos hän alkaa puhumaan kuin sellainen. Varsinaiset seksuaalisten vähemmistöjen sortajat nauravat sivusta, saavat polttoainetta propagandalleen.

Tanssilavojen spiikkerit ovat varmaan tästä eteenpäin varovaisempia sanavalinnoissaan…mutta ovatko he sitä siksi että ”eivät ala taas aktivistit mölyämään” vai siksi että ”täällä saattaa olla sateenkaariväkeä pitämässä hauskaa”? Siinä on eroa. Haukkumalla pakottaminen korrektiin kielenkäyttöön ei lisää suvaitsevaisuutta vaan vitutusta.

Pertti Jarla

Kirjoittaja on porvoolainen sarjakuvantekijä.

Keskustelu

Ajatellaan asiaan toisesta kulmasta. Mitä spiikerin olisi pitänyt sanoa, jotta pahalta mieleltä olis vältytty?

”Lavalla tanssii kolme naisparia, skarpatkaa vähän miehet, ja hakekaa! Mutta voittehan te hakea myös miehiä jos niin haluatte!”

Ehei. Kyllä tuostakin olisi tullut homofobiasyytöksiä. Ettäs kehtaat vitsailla homojen kustannuksella!

Antti Suniala ei kertakaikkiaan voinut voittaa tätä.

Haluaisin ihan oikeasti ja konkreettisesti kuulla, mitä hänen olisi pitänyt sanoa.

Pieniä ja vihaisia ovat suomalaisten huolet! On kiinnostavaa lukea Tulva-lehdessä Atlas Saarikosken kirjoitus, jossa käsitellään pyrkimystä turvallisempaan tilaan. Viime lauantaina osoitin yhteenmenoon 14 tuntia mieltä antikapitalistisen, antirasistisen ja antihomofobisen solidaarisuuuden puolesta Kreutzbergin vaihtoehtoisessa ns. Gay Pride tapahtumassa (tapahtumassa kyseenalaistetaan hetero-, homo-, trans- ym normatiivisuus). Tämä on turvallinen, äärivasemmistolainen hommaforumilainen tila.

Äärivasemmistolaisuus ilmenee järjestäjien, kuten Antifan, papereissa, joissa tuomitaan virallisen CSD:n sponsorikaupallisuus, homonationalismi ja islamofobisuus sekä sitä kautta rasismi. Hommaforumilaisuus ilmenee kadulla ja reitissä, joka kulki Neukölnin ja Kreutzbergin turkkilaisvaltaisimpien ja aiemmin ongelmallisimpien katujen kautta. Muslimit katsovat parvekkeilta mustissa huiveissa ja homot huiskuttavat, mutta muslimit eivät huiskuta takaisin. Puheissa julistetaan patriarkaatin vastaista queer-utopiaa, mutta paikalliset patriarkat, jotka eivät edes tule parvekkeelle, eivät ole tällaista utopiaa taikka bassoja kuorma-autojen lavoilta tilanneet.

Tämä turvallinen tila voi olla suomalaisittain jokseenkin hard core. Pohjoismainen asiantuntijavaltainen feminismi kieltäisi tämän ehkä kovinkin monin perustein. Tilalle tarjotaan kaikille yhteistä tilaa, jossa kukaan ei saa kommentoida ketään niin sitten ei tule ongelmia. Kaikki eivät halua tällaista. Ainahan ihmisillä on muiden sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyviä oletuksia. Oletukset voivat olla oikeita tai vääriä ja on suotuisaa olla oikeassa, mutta oikeassa olemisen ilo katoaa, jos kommunikaatio kielletään ja asiantuntijat päättävät, kuka mitäkin on.

Helsingin Vihreiden varaedustaja Riikka Henttosella lienee runsaasti mopedeja halussaan, koska niin suuri määrä häneltä keskustelun yhteydessä pääsi niitä karkaamaan kauas pöpelikköön. Hänen ja Atlas Saarikosken lähinnä fasismia muistuttava keskustelunohjaus jäänee Facebookissa suureksi kesäkomediaksi 2012. Toivottavasti Riikka Henttonen pääsee puuttumaan näihin asioihin ensi vuonna kaupungin valtuustosta käsin – muistakaa siis äänestää anaalinen vihreä kiihkoilija valtuustoon!

Lavatanssia jonkin verran kokeneena voin todeta, että kyllähän jonkinlaisena utopiana pidetään sitä tilaa, joka vallitsi joskus sodanjälkeisessä Suomessa, kun Savonmuan Hilmaa yritettiin pyytää saatille polkupyöränkin avulla. Tuon ajan iskelmästarat ovat jumalia joita nuoret tulokkaat yrittävät jäljitelläkin. Vaikka musiikissa hieman uusia tuuliakin on, mutta ei perusasioissa kuten lavaetiketti jne. Ei siis ihme, että ko. ajan arvot näkyvät ja kuuluvat myös. Samoin kuin tässä Helsingin tapahtumassa, vaikkei suoranaisesti samaa kaavaa ollutkaan kuin maaseudulla pidettävät lavatanssit.

Mutta silti samaa mieltä, myrsky vesilasissa. Vaikken minäkään haluaisi että samaa sukupuolta oleva pyytäisi tanssiin.

Näitä luetaan juuri nyt