Fingerpori-sarjakuvan piirtäjä pähkäilee maailmaa vitsien takana.

Järkytyspisteitä on haaskattu Norjaan

Pertti Jarla
Blogit Tähän on tultu 6.8.2011 11:32

Mielellään valitetaan kuinka nykyihmiset ovat tunnekylmiä ja heiltä puuttuu yhteisöllisyyttä. Aina välillä tapahtuu jotain dramaattista, joka saa kansalaiset yhteisöllisesti ilmaisemaan voimakkaita tunteita. Tällöin esiin nousee ajatuspoliiseja, jotka tekevät selväksi kansalaisten elämöinnin olevan vääränlaista, heikosti perusteltua ja muutenkin huonoa.

En mielelläni linkittäisi Pauli Vahteran Norja-aiheiseen kolumniin, mutta onhan tässä blogissa tullut kaikenlaista ennenkin esiteltyä. Otsikolla ”Kilpailu järkyttymisen määrästä” kauppatieteitten kandi Vahtera paheksuu Norjan tapahtumien herättämiä tunteenilmauksia.

Kansalaiset luulevat järkyttyneensä Norjan surmista, mutta Vahtera tietää että se ei ole totta. Ihmiset vain luulevat järkyttyneensä, koska ovat mm. niin vieraantuneita. Vahtera siis kykenee yliluonnolliseen etäempatiaan, tuntee kansalaisten tunteet paremmin kuin he itse. Hän tietää mistä legitiimi järkytys voi nousta ja mistä ei. En tiennyt että järkytyksen voi määritellä niin tarkasti.

Hänen mukaansa ne, jotka puhuvat järkytyksestään julkisesti, ovat ”tekopyhiä” (maaginen lyömäsana jota ei tarvitse perustella). Etenkin poliitikot, jotka ajavat kyynisesti omia agendojaan. Aidosti hyvä ihminen tekee surutyönsä hiljaa läheisten kesken. En tiedä miksi näin on, ilmeisesti se lukee jossain hyvyyden standardissa.

Vahtera on huolissaan tuhlailusta: jos järkyttyy joidenkin norjalaisten kuolemasta, mitä ”jää jäljelle” sitä varten kun lähiomainen kuolee? Tässä on samaa ajattelua kuin niillä, jotka kritisoivat eläinten oikeuksista huutelijoita: jos käyttää empatiapisteensä eläimiin, niitä ei jää ihmisille. Tunteet ovat Vahteroille rajallinen luonnonvara, joka kuluu käyttämällä. Joku toinen voisi kuvitella, että ne vahvistuvat käytöstä ja nahistuvat panttaamisesta.

Mihin meidän sitten olisi järkytyspisteemme käytettävä? Pauli Vahtera kiinnittää huomiomme Norjassa tapahtuviin raiskauksiin, jotka ovat yleistyneet lisääntyneen maahanmuuton myötä. Hän kertoo nuoren ihmisen kuoleman olevan hirvittävää, mutta raiskauksen uhrina ”elävänä kuoleminen” on vielä hirvittävämpää.

Näin Vahtera, poliittisesti motivoituneen mukajärkyttyneisyyden ykkösvihollinen.

Pertti Jarla

Kirjoittaja on porvoolainen sarjakuvantekijä.

Keskustelu

Jarla on sekä oikeassa että väärässä. Vahtera on sekä väärässä että oikeassa. Järkytyspisteet on pyritty mediassa maksimoimaan. Kaupallistaminen ja ehkä kohta seuraava tuotteistaminen tulevat luultavasti rasittamaan käytettävissämme olevaa järkyttymispääomaa mutta myös pelottavasti nostamaan järkyttymiskynnystä. Vahteran käsitykset ovat kauppamiehelle oudohkoja mutta jotenkin yhtä oudohkosti ne selittyvät hänen monikulttuurifobiastaan käsin.

Ainoastaan länsimaiset uhrit herättävät järkytystä länsimaisessa mediassa. Sata autopommin tai USA:n vähän ohi menneen täsmäpommin tappamaa siviiliä Afghanistanissa tai Irakissa menee ohi sivuhuomautuksella ilman minkäänlaista järkytystä.

Molemmat kommentit ovat mielestäni aika osuvia. Kyllä Fukushimalla, Oslon tapahtumilla ja muilla politikoidaan tottakai ihan härskistikin. En kuitenkaan pidä siitä, että jokaisen poliitikon kommentit julistetaan tekopyhäksi hurskasteluksi, tuskin Vahtera heitä kaikkia tuntee.
Itsekin tulee järkytyttyä enemmän länsimaisista uhreista, pakko se on myöntää. Taitaa jotain alkukantaista lauma-ajattelua olla takana. Mutta oikea hoito ei ole vähätellä länsimaiden kauheuksia, vaan opetella tuntemaan vieraita kulttuureita ja sitä kautta alkaa noteeraamaan tapahtumia kauempanakin.

Svante: tai 40 kuollutta bussionnettomuudessa jossain Afrikassa

http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Zimbabwen+bussiturmissa+kymmeni%C3%A4+kuolleita/1135268259423
http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Zimbabwen+bussiturmissa+kymmeni%C3%A4+kuolleita/1135268259423

tai 80 lento-onnettomuudessa ei herätä välttämättä suurtakaan uutista.

Vahteran haukkuminen on kuitenkin turhaa. Kyse on vastareaktiosta, kun Norjan tapausta on yritetty jakaa Vahteran viiteryhmän syyksi.

oivaltava ja hauska kirjoitus. Toisalta kyllähän media mässäileekin. Ehkä Nnrja asiassakin, mutta taannoin kuolleen hiihtäjän käsittely mediassa ennen kuolemaa kontra kuoleman jlk oli makaaberia, puistattavaa ja häpeällistä. Sitä sitten tavallisen ihmisen osa on ihmetellä, oikein tai väärin.

Jarlan huomiot tuntuvat melko osuvilta. Turhan usein tulee esille besserwissereitä, jotka tietävät ihmisten ”todelliset” mielipiteet paremmin kuin ihmiset itse. Eräs kiintoisa ilmiö tässä yhteydessä on sanan ”tekopyhä” yhä epämääräisemmäksi käyvä käyttö. Nykykielessä sanan alkuperäinen merkitys tuntuu jo täysin unohtuneen. Alun perin sanalla viitattiin siihen, että ihminen hyviä tekoja tekemällä pyrkii ansaitsemaan taivaspaikan. Jo pitkään on sanan yleisin käyttötapa kuitenkin ollut sama kuin vanhan raamatunkäännöksen termillä ”ulkokultainen”. Tällöin tarkoitetaan ihmistä, joka puhuu yhtä ja tekee toista, puhuu kauniist lähimmäisenrakkaudesta tms., mutta tekee vääriä ja itsekkäitä tekoja. Aivan viime aikoina on ”tekopyhällä” alettu tarkoittaa yleensä kaikenlaista perinteisen moraalin mukaista puhetta aivan riippumatta siitä, miten puhuja tekojen tasolla toimii, siis myös siinä tapauksessa, että hän noudattaa itsekin niiitä normeja, joita hän julkisuudessa ilmoittaa kannattavansa. Jos tekopyhyydellä aletaan tarkoittaa yleensä hyvään pyrkimistä, niin sehän on mitä kannatettavinta ja ihailtavinta, eikö totta?

Järkytys on se mikä pitää median hengissä – ja Jarlakin saa siitä osansa pankkitililleen.

Hyvä että kumminkin päätit liittää linkin kirjoitukseesi. Muuten olisi jäänyt hieman yksipuoleinen kuva Vahteran erinomaisesta kolumnista. Tuli taas kerran todistettua se ettei kannata luottaa toisen käden tietoihin, vaan pitää aina tutustua alkuperäiseen aineistoon kokonaisuudessaan.

Noh, en minä toisaalta ihan ymmärrä sitä median luomaa ”yleistä käsitystä” että jokaiselta poliitikolta pitää saada erikseen julkaistu lausunto Norjan surmatöiden tuomitsemisesta, muodossa tai toisessa. Ikäänkuin julkinen vaitiolo tarkoittaisi tapahtumien hyväksymistä.

Kyllähän järkytyksen määrää voidaan jollain tavoin mitatakin. Kun ihminen järkyttyy voimakkaasti hän voi päivittelyn sijasta uhrata aikaa ja vaivaa oman sisäisen tilansa ajamana. Tuhlatun energian määrää voitaneen pitää jonkinlaisena järkytyksen määränä.

Kukkien ostaminen ja kuljettaminen tiettyyn paikkaan saattaa joissakin tapauksissa vaatia suurtakin vaivannäköä!

Eläytymiskykymme sanelee myös paljon. Ja toistuvat järkytykset turruttavat lopulta niin että emme enää jaksa järkyttyä, kyllä se jonkinlainen ”kapasiteettikysymyskin” on.

Tämä on…ah…niin monimutkaista!

Halla-aholta vaadittiin vaatteiden repimista ja tuhkan sirottelua.
Kun JH sitten ’tuomitsi’ Norjan tapahtuman, alkoi meuhkaaminen: miksi JH tuomitsee ellei ole mukana teossa, taitaa omatunto kolkuttaa.

Sama tapahtui soinin kohdalla.

Tekee PS mita tahansa, kaikki on persusta.

’Halla-aho pitta pidatta. On parempi ennakoida.’
Siina suvaitsevaiston mielipide.

”Hyvä että kumminkin päätit liittää linkin kirjoitukseesi. Muuten olisi jäänyt hieman yksipuoleinen kuva Vahteran erinomaisesta kolumnista. Tuli taas kerran todistettua se ettei kannata luottaa toisen käden tietoihin, vaan pitää aina tutustua alkuperäiseen aineistoon kokonaisuudessaan.”

Pakko vähän kompata tätä.

”’Halla-aho pitta pidatta. On parempi ennakoida.’
Siina suvaitsevaiston mielipide.”

Ei tuo ole mikään ”suvaitsevaiston” mielipide, vaan pelkkää (trollin kirjoittamaa?) roskaa. Toki varsinkin vihreät mielellään näkisivät Halla-ahon nöyryytettynä ja erotettuna epähenkilönä. Toisaalta en ole voinut olla saamatta vaikutelmaa, että pari Suomen ruotsalaisen kansanpuolueen ja Vihreiden poliitikkoa on aivan samassa asemassa.

Parasta olisi, jos Thors ja Halla-aho (ja heidän puolensa) voisivat keskustella, mutta yhteys taitaa olla tällä hetkellä mahdoton, niin pahasti poliittinen kenttä on jakautunut kahtia.

> Kun JH sitten ’tuomitsi’ Norjan tapahtuman, alkoi meuhkaaminen

Itse asiassa Halla-ahon kahdesta irtisanoutumisesta (1) huolimatta häntä edelleen vaaditaan irtisanoutumaan (2). Puhumattakaan Jungnerista.

(1) uutisissa ja Hommaforumin etusivulla heti tapauksen jälkeen
(2) esim Haavisto Ylellä pari päivää sitten

Huvituin myös. kun media nosti tuolloin etusivun lööpiksi myös sen, ettei Timo Soini ollut kommentoinut asiaa.

Siis eikö olekin järkyttävää, ettei hän ole järkyttynyt (vielä)? Soini lienee todella epätekopyhä, koska mahdollisesti hän on surrut asiaa läheistensä kanssa, ja totesi järkytyksensä vasta median painostuksesta.

Näitä luetaan juuri nyt