Järkytyspisteitä on haaskattu Norjaan

Mielellään valitetaan kuinka nykyihmiset ovat tunnekylmiä ja heiltä puuttuu yhteisöllisyyttä. Aina välillä tapahtuu jotain dramaattista, joka saa kansalaiset yhteisöllisesti ilmaisemaan voimakkaita tunteita. Tällöin esiin nousee ajatuspoliiseja, jotka tekevät selväksi kansalaisten elämöinnin olevan vääränlaista, heikosti perusteltua ja muutenkin huonoa.

En mielelläni linkittäisi Pauli Vahteran Norja-aiheiseen kolumniin, mutta onhan tässä blogissa tullut kaikenlaista ennenkin esiteltyä. Otsikolla ”Kilpailu järkyttymisen määrästä” kauppatieteitten kandi Vahtera paheksuu Norjan tapahtumien herättämiä tunteenilmauksia.

Kansalaiset luulevat järkyttyneensä Norjan surmista, mutta Vahtera tietää että se ei ole totta. Ihmiset vain luulevat järkyttyneensä, koska ovat mm. niin vieraantuneita. Vahtera siis kykenee yliluonnolliseen etäempatiaan, tuntee kansalaisten tunteet paremmin kuin he itse. Hän tietää mistä legitiimi järkytys voi nousta ja mistä ei. En tiennyt että järkytyksen voi määritellä niin tarkasti.

Hänen mukaansa ne, jotka puhuvat järkytyksestään julkisesti, ovat ”tekopyhiä” (maaginen lyömäsana jota ei tarvitse perustella). Etenkin poliitikot, jotka ajavat kyynisesti omia agendojaan. Aidosti hyvä ihminen tekee surutyönsä hiljaa läheisten kesken. En tiedä miksi näin on, ilmeisesti se lukee jossain hyvyyden standardissa.

Vahtera on huolissaan tuhlailusta: jos järkyttyy joidenkin norjalaisten kuolemasta, mitä ”jää jäljelle” sitä varten kun lähiomainen kuolee? Tässä on samaa ajattelua kuin niillä, jotka kritisoivat eläinten oikeuksista huutelijoita: jos käyttää empatiapisteensä eläimiin, niitä ei jää ihmisille. Tunteet ovat Vahteroille rajallinen luonnonvara, joka kuluu käyttämällä. Joku toinen voisi kuvitella, että ne vahvistuvat käytöstä ja nahistuvat panttaamisesta.

Mihin meidän sitten olisi järkytyspisteemme käytettävä? Pauli Vahtera kiinnittää huomiomme Norjassa tapahtuviin raiskauksiin, jotka ovat yleistyneet lisääntyneen maahanmuuton myötä. Hän kertoo nuoren ihmisen kuoleman olevan hirvittävää, mutta raiskauksen uhrina ”elävänä kuoleminen” on vielä hirvittävämpää.

Näin Vahtera, poliittisesti motivoituneen mukajärkyttyneisyyden ykkösvihollinen.