Fingerpori-sarjakuvan piirtäjä pähkäilee maailmaa vitsien takana.

James Hirvisaaren sanojensa mittaisuus

Pertti Jarla
Blogit Tähän on tultu 24.7.2012 15:48

Perussuomalaisten James Hirvisaarta kehuttiin taannoin sanojensa mittaiseksi, kun ei suostunut erottamaan avustajaansa Helena Erosta, jonka toiminnassa ei nähnyt mitään moitittavaa. Minustakin se oli ihan jämäkkää toimintaa. Lainaus Aamulehden lukijankommenteista:

”Hirvisaari lupasi kantaa täyden vastuun ja on nyt tehnyt sen, mies on sanojensa mittainen,oikea perussuomalainen, jolle takinkääntö ja sanojensa syöminen on kauhistus.Hatunnoston paikka.”

Tästä kommentista näkyy hyvin, mikä Perussuomalaisten alkuperäinen imago on ollut: tuodaan kierolta näyttävään politiikkaan suoraselkäisyyttä. Veikkaanpa että tuon imagon rapautuminen rapauttaa myös puolueen kannatusta. Tänään James Hirvisaari on kirjoittanut Facebookissa:

”Valitettavasti moni nuori erehtyy äänestämään harhauttavasti luontoarvoilla ratsastavaa homopuoluetta eli vihreitä. Hämmästelen sitä, että se ei liity yhteen toisen homopuolueen eli vasemmistoliiton kanssa”

Homopuolue, kas kun ei kakkapöksypuolue. Veikkaanpa, että Hirvisaari ei sano mitään tuollaista eduskunnassa vihreille tai vasureille päin naamaa.

Noiden lainaamieni sanojen mittaista olisi eduskunnan kahvilassa ensin mulkoilla vihreitä kansanedustajia kaukaa, sitten mennä heidän pöytäänsä. Pöydän hiljentyessä juoda jonkun vihreän maitomuki tyhjäksi ja kysyä: ”Ootteko te vähän homoja? Taidatte olla homoja”. Ottaa Osmo Soininvaaralta lasit, laittaa päähänsä ja keekoilla ympäriinsä muiden kansanedustajien nauraessa.

Voisi päättää, onko ammattimainen yhteistyöhön kykenevä poliitikko vai ala-astelainen. Ei vaihtaisi omituisesti moodista toiseen.

Pertti Jarla

Kirjoittaja on porvoolainen sarjakuvantekijä.

Keskustelu

Homojen osuus eri puolueiden kannatusluvuissa on mielenkiintoinen kysymys. Ensinnäkin se, onko ylipäänsä tässä suhteessa eroja puolueiden välillä. Toiseksi, jos merkittäviä eroja on, miten ne mahtavat jakautuvat puoluekentässä.

Seksuaalinen suuntautuminen olisi hölmöin mahdollinen peruste äänestyskäyttäytymisratkaisulle. Riippumatta siitä, puhutaanko äänestäjän vai ehdokkaan suuntautumisesta.

Voima-lehti ja saman omistajan alainen Normihomolehti tekivät taannoin puolueiden asenteista tässä asiassa kyselyn, joka löytyy edelleen fifi-arkistosta maaliskuulta 2011. Huomionarvoista on, että vain perussuomalaiset jättivät vastaamatta -mutta kyllähän kansa tietää.

Vasureiden ja vihreiden ratsastaminen ”suvaitsevaisuudella” homojen nimessä kai on se asia, joka Hirvisaartakin ärsyttää. Suomihan on homoystävällisimpiä, kuten rasismittomimpiakin maita maailmassa, silti nämä asiat ovat jatkuvasti tapetilla. Aivan kuin meillä muka seksuaalivähemmistöjen tai muidenkaan vähemmistöjen tilanne olisi järin huono. Päinvastoin. On toki vasureiden ja vihreiden oma päätös julistautua erilaisten vähemmistöjen edustajaksi, mutta tuntuu ikävältä tällainen seksuaalisuuden ja vähemmistöisyyden politisoiminen.

Homokysymyksen ylikorostaminen vakavampien asioiden kustannuksella ärsyttänee monia. Eikös Setankin periaate ole se, että seksuaalinen suuntautuneisuus ei saa olla tärkeä asia? Seta kuitenkin tekee siitä itse keskeisen asian.

Homojen osuus eri puolueiden kannatusluvuissa on mielenkiintoinen kysymys. Ensinnäkin se, onko ylipäänsä tässä suhteessa eroja puolueiden välillä. Toiseksi, jos merkittäviä eroja on, miten ne mahtavat jakautuvat puoluekentässä.”

Miksi olisi? Mitä väliä koko asialla on?

Hirvisaaren kommentit kyllä kuvastavat hyvin osaa poliittisen keskustelun tasosta Suomessa. Hohhoijjaa. Mitä sitten, vaikka Vihreät olisi ”homopuolue” – mitä hittoa se terminä ikinä tarkoittakaan.

Ei kai vihreiden tai vasemmistoliiton profiloituminen homopuolueeksi ole sen ihmeellisempi asia kuin Kokoomuksen profiloituminen porvaripuolueeksi. Jos homo-sana otetaan neutraalina, ei Hirvisaaren kirjoituksessa ole mielestäni mitään kummallista. Mietitäänpä jos vaikka Hirvisaari olisi sanonut Kokoomuksesta että ”moni erehtyy äänestämään talousarvoilla ratsastavaa porvaripuoluetta, eli Kokoomusta”? Millä tavoin ko. lause eroaa Hirvisaaren kirjoituksesta?

Kirjoittajan olisi syytä päättää onko homo neutraali sana vai haukkumasana. Homojen rinnastaminen ”kakkapöksyihin” on kirjoittajan omaa tulkintaa, joka viestii hänen ennakkoluuloistaan.

Tutkimusten mukaan noin 5% miehistä ja 3-4% naisista on homoja. Pitääkin tällä perusteella ruveta arvailemaan persujenkin eduskuntaryhmän kokoonpanoa.

Suoraselkäisen Hirvisaaren mielestä ilmeisesti heteron ei sovi kannattaa homoille täysiä ja tasavertaisia oikeuksia heteroiden rinnalla. Jos niin tekee, leimautuu homoksi hänen mielestään. Itse olen varma, että Vasemmistoliiton ja Vihreän Liiton kannattajista ja jäsenistä valtaosa on heteroja.

Muuten olen sitä mieltä, ettei homoudella pitäisi politikoida, kuten Hirvisaari tekee. Politiikassa pitää mielestäni pyrkiä ihmisten tasapuoliseen kohteluun myös sukupuolisen suuntautumisen suhteen.

Pertti, mitäs pahaa on homoudessa, et kai ole homokammoinen? Jos homous on ihan ok, niin siinä tapauksessahan on loogisesti ja luonnollisesti samoin ihan ok jos puoluettasi kutsutaan homopuolueeksi, vai mitä?
Tosin väitehän on mitä ilmeisimmin epätosi, koskapa Vihreiden kannatus ainakin toistaiseksi on selvästi suurempi kuin homojen osuus väestöstä, eikä toisaalta ole realistista olettaa kaikkien homojen kannattavan vihreitä.

Itse asiassa Hirvisaaren kirjoittelu vain vahvistaa hänen suoraselkäisyyttään. Kukaan ei Suomessa ole niin typerä, ettei tietäisi millaisen vastareaktion homoudesta vähänkään kriittisessä sävyssä kirjoittaminen synnyttää. Hirvisaari tekee juuri sitä mitä vaatii muiltakin: ei kätke omia agendojaan minkään kauniilta näyttävän lumeteeman alle, vaan sanoo julki suoraan sen mitä ajattelee.

Hirvisaari on yksi niistä harvoista poliitikoista, joilta saa juuri sitä mitä tilaa.

Se, onko hänen kanssaan samaa mieltä, on sitten kokonaan eri asia. Tai se, onko hänen ilmaisutyylissään jotain toivomisen varaa. Mutta kuten hän itse on useaankin otteeseen todennut: jos hän puhuisi korrektisti ja hillitysti, tai niin kuin jotkut vaativat – vaikenisi vaikeista asioista kokonaan – mikään ei muuttuisi.

Hirvisaari sanoo, että hän etsii niitä, jotka ovat hänen kanssaan samaa mieltä, mutta ei halua käännyttää ketään. Sen vuoksi jokaisen hänen näkemyksiään vastustavan pitäisi nähdäkseni olla vain iloinen siitä, että hän ilmaisee itsensä poliittisesti niin epäkorrektisti – eipähän kukaan tule vahingossa äänestäneeksi.

Ja ne, jotka äänestävät, tietävät myös että mies seisoo sanojensa takana – myös silloin kun kura lenttää.

Mielestäni on syytä kysyä, olisiko perussuomalaisuudessa kyseessä jonkinlainen henkinen kehitysvamma, jos henkilö ei kehity luonnonjärjestyksen mukaisesti? Ei siis varsinainen sairaus vaan vamma. Vammaisenkin on syytä hyväksyä itsensä sellaisena kuin on, koska ei muuksi muutu. Voisin kuvitella, että tosiasioiden hyväksyminen on parempi kuin niiden kieltäminen.

Näitä luetaan juuri nyt