Blogit

Fingerpori-sarjakuvan piirtäjä pähkäilee maailmaa vitsien takana.

Historian arvaamattomat sateenvarjomiehet

Blogit Tähän on tultu 24.11.2011 09:18
Pertti Jarla
Kirjoittaja on porvoolainen sarjakuvantekijä.

Dokumentaristi Erroll Morris on tehnyt lyhytelokuvan, jossa kirjailija Josiah Thompson kertoo varoittavan tarinan historian tulkinnoista ja hätiköidyistä johtopäätöksistä. Mainio juttu on katsottavissa täältä.

Josiah Thompson on tunnettu John F. Kennedyn salamurhan tutkija, joka kiinnitti aikoinaan huomiota murhan yhteydessä nähtyyn salaperäiseen sateenvarjomieheen. Tyyppi seisoi presidentin auton vierellä juuri kun sitä alettiin tulittaa, sateenvarjo auki vaikka edellisen päivän jälkeen alueella ei ollut lainkaan satanut.

Ei mikään ihme, että moni liitti näin oudon detaljin osaksi salamurhajuonta. Mies oli varmaankin merkinantaja, tai ampuja itse. Vuonna 1978 sateenvarjomies, herra Witt, tuli kuitenkin esiin: hän kertoi protestoineensa. Ele kritisoi John F. Kennedyn isän tukemaa liennytyspolitiikkaa Hitlerin saksaa kohtaan 1930-luvulla. Sateenvarjo oli viittaus tätä politiikkaa tehneeseen Neville Chamberlainiin.

Eli, sen sijaan että sateenvarjo olisi ollut siisti looginen osanen salamurhakoneistoa, todellisuus paljastui aivan päättömäksi. Sellaiseksi, jota ei olisi mitenkään voinut kuvien perusteella päätellä. Josiah Thompson summaa saaneensa opetuksen:

If you have any fact which you think is really sinister… which can only point to some sinister underpinning, hey, forget it, man. Because you can never on your own think up all the non-sinister, perfectly valid explanations for that fact.

Josiah Thompson heittää erittäin kiinnostavan ajatuksen historian tapahtumien eräänlaisesta kvanttitasosta: Laajalla, koulujen historiankirjojen tasolla tapahtuu aika ”normaaleja” asioita. Kun kuvaa zoomataan tarkemmalle detaljitasolle, avautuu outojen, ihmeellisten asioiden ulottuvuus. Vaikeasti selitettävien ja epäloogisten.

On vaarallinen virhe kuvitella, että tämän mikrotason tapahtumia voitaisiin selittää varmuudella muutamien johtolankojen, kuten filminpätkien, avulla. Sen tason tapahtumat meinaavat olla liian järjettömiä. Mukana on vahvasti kaikkein arvaamattomin taso, toimijoiden pään sisäinen, jonka tapahtumia edes he itse tuskin osaavat täydellisen tarkasti kuvailla.

Tämä taitaa olla tärkeä opetus menneiden tapausten tutkijoille. Historioitsijoille, ufotutkijoille, murhatapausten harrastajille. Selittämättömyyksiä ei pidä mennä niin vain survomaan osaksi suosikkiteoriaansa.

Aloin miettiä historian tapahtumia, joista olen sattunut itse lukemaan. Miltä näyttää niiden outo mikrotaso?

1944 länsiliittoutuneet tekivät suurhyökkäyksen Alankomaissa. Brittiläiset maahanlaskujoukot hyökkäsivät Arnhemiin ja siitä länteen, joutuen kuitenkin saksalaisten piirittämiksi ja nujertamiksi. Tapahtumat ovat yleisellä tasolla aika selvät.

Kuvitellaan, että tarinaa brittihyökkäyksestä syystä tai toisesta olisikin alettu epäillä, ja siitä olisi olemassa runsaammin valokuvattua materiaalia. Kuvamateriaalista voisi löytyä yhtä ja toista mysteeristä. Mm. laskuvarjojoukkojen luutnantti, joka hyppäsi taisteluun lemmikkikanansa kanssa. Ja, sattumoisin, majuri joka kekkuloi keskellä tulitusta sateenvarjo auki.