Herkkuhetkistä

Pähkäilin juuri laskunmaksu- ja työasioita, kun huomasin että suussani maistuu suklaan voinen jälkimaku. Tästä päättelin syöneeni juuri konvehdin. Niitähän taisi pyöriä meillä jossain. Niin ikimuistoinen herkkuhetki oli ollut.

Suklaata, jäätelöitä ja muita herkkuja saa nykyisin erittäin helposti ja edullisesti, mutta niihin liittyvät elämykset meinaavat olla äärimmäisen vaisuja, jopa olemattomia. Jotkut syyttävät tuotteita itseään, ja niiden valmistuksen siirtämistä ulkomaille.

Rohkenen väittää, että vika ei ole tuotteissa itsessään. Samalla kun herkut arkipäiväistyvät ja menettävät koettua arvoaan – Mignon-muniakin meinaa saada jo ympäri vuoden – rauhalliset herkutteluhetket taitavat monella olla kortilla. Ne ekstaattiset hetket, joilla suklaajäätelöitä ja konvehteja mainostetaan, mutta joita todellisuudessa ei sisälly pakkaukseen.

Stressittömien hetkien puute ei välttämättä mitenkään johdu työpäivien pituudesta, työtön saattaa olla huoliensa jyystämä kellon ympäri. Enemmänkin on kyse pähkäiltävien asioiden määrästä ja hallinnasta, ympäristön melusta ja hälinästä. Jos oikeasti saa järjestettyä itselleen rauhallisen herkkuhetken, silloin taitaa olla aika toisarvoista montako kerrosta suklaapuikossa on. Sopivan kypsyinen banaani saattaa riittää.