Fingerpori-sarjakuvan piirtäjä pähkäilee maailmaa vitsien takana.

Henry Laasanen perhesurmista

Pertti Jarla
Blogit Tähän on tultu 17.1.2012 19:43

Henry Laasanen tarkastelee Uuden Suomen kirjoituksessaan miesten asemaa perhesurmatapauksiin liittyvän keskustelun valossa. Ensin hän suomii Savon Sanomien pääkirjoitusta joka menee sanomaan että ”Vaikka maailmallakin sattuu perhesurmia, jotenkin vain tuntuu, että me suomalaiset olemme tässä mielessä ainutlaatuisen synkkää rotua”

On totta, että ”rodusta” puhuminen on tässä yhteydessä aika virheellistä ja rasismikin tulee sanasta mieleen. Laasasen mukaan rasistisen vihapuheen merkit täyttyvät. En oikein tiedä, voiko oman ihmisryhmän arvostelemista pitää vihapuheena, mutta ajattelematon sanavalintahan se oli.

Savon Sanomien pääkirjoitus pitää ongelmana suomalaisen miehen kyvyttömyyttä ”selvittää sanoin ja teoin puolisolleen” mikä mättää. Vanha ajatus, silti mielestäni ajattelemisen arvoinen ja asiaa tutkineiden tukema. Laasanen kuitenkin tuomitsee väitteen seksistisenä vihapuheena.

Siis:

  • Jos tekstissä mainitaan ”rotu”, se on Henry Laasasen mielestä rasistista vihapuhetta
  • Jos tekstissä esitetään leimaavia väitteitä toisesta sukupuolesta, on se Laasaselle seksististä vihapuhetta

Saa nähdä, pitääkö Laasanen linjansa johdonmukaisesti jatkossa.

Hän siteeraa Henri Heikkisen teoriaa. Henri Heikkinen on nuori poliitikko Oulusta. Heikkisen mukaan perhesurmiin johtava ahdistus johtuu siitä, että hyvinvointivaltio on murtanut tiiviin perheyhteisön turvaverkot, seurauksena yksinäisyys.

En itsekään pidä perheiden hajaannusta hyvänä asiana, mutta kun miettii perhesurmia, joista yhden tapauksen tiedän vähän paremmin…niissä on käsittääkseni ollut kyse lapsiperheen vanhemman epätoivoisesta teosta. Usein on taustalla taloudellinen ahdinko, huoli siitä ettei pysty huolehtimaan perheestä. Tällaiset surmaajat eivät oikein tunnu ydinperheen ulkopuolelle yksin ajetuilta. Miten Heikkisen mainitsema sinkkutalouksien lisääntyminen vuoden 1960 jälkeen liittyy perhesurmiin?

Anne Elkin teoria on mielestäni parempi.

Henry Laasanen syyttää perhesurmista lopuksi vielä ja ennenkaikkea feminismiä. Feministisessä yhteiskunnassa mieheltä voidaan viedä ”kaikki tuosta vaan”. Mies turvautuu väkivaltaan, koska muuta valtaa hänellä ei enää ole. ”Todellinen syyllinen” perhesurmien takana on feminismin tuottama miesvihamielinen sukupuolipolitiikka.

Siis:

  • Miehet ovat politiikan uhreja, joilla ei ole muuta valtaa kuin mahdollisuus väkivaltaan
  • Jos joku surmaa perheensä, syyllinen ei olekaan hän, vaan sukupuolipolitiikka

Myönnän tämän Uuden Suomen kolumnin perusteella Henry Laasaselle vuoden 2012 Kukkahattutäti-palkinnon.

Pertti Jarla

Kirjoittaja on porvoolainen sarjakuvantekijä.

Keskustelu

Mitä jos savon Sanomat olisikin kirjoittanut vaikka näin:

”Vaikka maailmallakin sattuu raiskauksia, jotenkin vain tuntuu, että afrikkalaiset ovat tässä mielessä ainutlaatuisen synkkää rotua.”
Näin ei tietenkään olisi saanut kirjoittaa.

Sen sijaan näin siis saa kirjoittaa:
”Vaikka maailmallakin sattuu perhesurmia, jotenkin vain tuntuu, että me suomalaiset olemme tässä mielessä ainutlaatuisen synkkää rotua.”

Vaikka en (tällä kertaa) uskokaan, että Laasanen on oikeilla jäljillä, huomaan, että Jarlan kirjoitus esittää Laasasen ajatuksenjuoksun väärin.
-Ei Laasanen väitä, että rodun mainitseminen olisi automaattisesti vihapuheen merkki .
-Laasanen ei myöskään väitä, että kaikilla miehillä olisi valtaa niin vähän, että jäljelle jää vain mahdollisuus väkivaltaan.

Laasasella on usein terävää yhteiskuntakritiikkiä ja vielä sellaista, jota paljon kukaan muu ei pääse esittämään niin, että sen muutkin huomaisivat. Välillä taas homma lipsahtaa reisille (kuten nyt), mutta silloinkin on vaikea tietää, lipsahtaako tahallaan.

Niin tai näin, Laasasen sinnikkyys on jotain käsittämätöntä. Mies kuuluu varmasti Suomen solvatuimpiin ja väärin ymmärretyimpiin tyyppeihin, mutta aina hän vain jatkaa. Ehkä hän on masokisti. Masokisti, joka lähes yksinään on onnistunut muuttamaan tavan, jolla Suomessa moni katsoo sukupuolten välisiä suhteita.

Jarla: ”En oikein tiedä, voiko oman ihmisryhmän arvostelemista pitää vihapuheena,”

Tästäkin löytyy netistä keskustelua kilometrikaupalla. Usein suomalainen, joka haukkuu suomalaisia, nostaa samalla itsensä suomalaisen rahvaan, niiden perusjunttien yläpuolelle. Ei Savon Sanomien päätoimittajakaan kai itseään pidä synkkänä lastentappajana. Ne on ne muut.

Kyse on siis ihan järkevän teorian mukaan eliitin erottautumisstrategiasta. Sen päämäärä voi olla omien aatteiden legitimointi poliittisessa diskurssissa. Tai sitten on vain lapsena katsottu liikaa Mikko Niskasen ja muiden ”realistien” elokuvia 70- ja 80-luvuilta.

Pertti Jarlan olisi mielestäni oman kirjoittamisen pohjaksi vähän huolellisemmin pitänyt yrittää tavoittaa niitä asiasisältöjä, joihin Henry Laasasen kriittiset havainnot vallitsevista käytännöistä ja asioiden hahmottamisen tavoista kohdistuvat.

Voidaanko maassa vaikuttavan politiikan ajatella vaikuttavan siihen, minkälaisina ihmisten tulevaisuusnäkymät heille avautuvat elämän kriisitilanteissa? Mielestäni kyllä.

Voiko tietynlainen sukupuolipolitiikka vinouttaa esim. sosiaalityötä tekevien ammattilaisten käytäntöjä? Mielestäni kyllä.

SK:ssä aiemmin julkaistun väkivaltatyötä käytännössä tekevän Jukka Lampisen haastattelussa https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/perhesurmat-mita-on-pitanyt-tapahtua-etta-mies-tappaa-perheensa esittämät näkemykset ovat hyvin sopusoinnussa sen kanssa, mitä Henry Laasanen esittää ajatuksinaan.

Mitä ihmeellistä tuossa rasistisen vihapuheen määrittelyssä on?

Arvostellaan ja leimataan kokonainen kansa / rotu / sukupuoli = rasismi / syrjintä
Arvostellaan rotua vain jos se on tietyn värinen, mutta paheksutaan voimakkaasti jos muunvärisiin rotuihin kohdistetaan samanlaista arvostelua = rotuerottelupolitiikka, elikkäs apartheid.

Yhdenvertaisuus on nimenomaan sitä että samat säännöt koskevat samalla tavalla kaikkia, ei niin että jotkut ovat yhdenvertaisempia kuin toiset. Se on tasan näin yksinkertaista.

Ajattelin vain huomauttaa, että linkittämällä laittomasti Internetissä levityksessä olevaan Monty Python -sketsiin Pertti Jarla ja Suomen Kuvalehti syyllistyvät tekijänoikeusrikkomukseen. Tämä on pääteltävissä viimeaikaisista eri oikeusasteiden tuomioista (mm. korkeimman oikeuden Finreactor-päätös).

Kaikkien miellyttäminen on tuhoon tuomittu ajatus.

Ajatusten konkretisoituessa tekstiksi tulee esityksestä yleensä surkuhupaisa, kuten myös tästä.

Omien mielipiteiden ja tosiasioiden ero olisi syytä tiedostaa, suosittu piirtäjä tai ei.

eräässä stand up -numerossaan koomikko chris rock puhuu 9/11:n jälkeisestä nationalismista yhdysvalloista ja kuinka silloin oli sallittua olla patriootti äärimmäisyyksiin asti. kun pataluhiksi oli ensiksi haukuttu ranskalaiset ja arabit, rock kertoo, kuinka hän jo alkoi odottaa, milloin osansa saavat myös mustat ja juutalaiset — ”se saapuu kuin juna, minä hetkenä hyvänsä”.

tässä keskustelussa on sama piirre. syylliseksi on jo löydetty feminismi ja sosiaaliturva, kohta junan lailla saapunevat myös pakkoruotsi ja maahanmuuttajat

tässä video http://www.youtube.com/watch?v=wtIMT3PwpoA&feature=player_detailpage#t=48s

”Yhdenvertaisuus on nimenomaan sitä että samat säännöt koskevat samalla tavalla kaikkia, ei niin että jotkut ovat yhdenvertaisempia kuin toiset. Se on tasan näin yksinkertaista.”

Tuossa kiteytyy se miten asian tulisi olla!

”Suivaannuttaa vain tuo tapa, jolla jotkut yrittävät lyödä ns. vihervasemmiston huutelemalla ”vihapuhetta” vielä kärkkäämmin kuin he.”

Se Jarla älähtää johon kalikka kalahtaa ;-)

Omasta kokemuksestani voin sanoa, että kyllä isien oikeudet toteutuvat nykyään erotilanteissa. Meillä minä olen ihan hätää kärsimässä lasten isän kanssa, vaikka hän on ollut lapsille väkivaltainen ja jopa itse tunnustanut lapsiin kohdistunutta väkivaltaa. Lapset ovat pitkiä aikoja isän luona. Ja siitä huolimatta hän miettii meidän tappamista. Profiili muihin surmaajiin on samanlainen ja hän on jopa viranomaisille puhunut tappamisesta hyväksyttävänä tekona. Meillä tappoajatusten takana on insestin paljastuminen. Ja tämä tietenkin vaikuttaa taustalla myös huoltajuuskiistassa. Minä yritän saada suojeltua lapsiani lisää insestikokemuksilta ja hän puolestaan yrittää saada lapsia itselleen niin paljon kuin mahdollista. Yhtälö on ongelmallinen niin kauan kuin insesti ei ole paljastunut. Ihmettelen vain miten varovaisia viranomaiset ovat tällaisessa tilanteessa. Ja vastuun pallottelu on aivan käsittämätöntä. Jos viranomaiset uskaltaisivat ottaa vastuuta asioissa, niin asiat olisivat paljon helpompia. Viranomainenkin miettii, että jos toiselle kumartaa niin toiselle pyllistää. Minä en ymmärrä sellaista, kun siinä unohtuu lasten oikeudet. Ja on vaikeaa ymmärtää, että lasten pitää mennä aina sellaiselle isälle, jolla ei pinna pidä lasten kanssa.

Olin ”Henyn” kanssa samalla luokalla lähes koko peruskouluajan jyväskylässä, en todellakaan ole yllättynyt em.henkilön aktiviteeteistä myöhemmällä iällä.

Älykäs ja erakkomainen luonne, täysin eristyksissä muista. Itsestäänselvää että jossain vaiheessa kuuluu kolinaa ja pauketta, käytetään akateemisia vahvuuksia päästäkseen valokeilaan koska sitä hänelle ei koskaan suotu lapsuudessa. Muutaman pätkän tv:ssä nähnyt johon ”heny” on mukaan pyydetty, edelleen paistaa se arka ja haavoittuva pikkupoika joka nyttemmin uskaltaa jopa puhua, vaikka hiukan arkailevaa hapuilua onkin.

Älykkäänä kaverina käyttää helppoa reittiä, nostaa esille provosoivasti vaiettuja puheenaiheita, hakee ”johtajan roolia matkalla barrikaadeille” … mutta, loppupeleissä, kaiken takana on vihdoin viimein halu tulla kuulluksia, päästä pois pimennosta.

Hämmästyttävää, kuinka intohimoisesti MA-teorioita omista uskonnollisista lähtökohdistaan vastustavat henkilöt (kuten TeekkoJappo yllä) levittävät fantasioitaan H. Laasasesta yksityishenkilönä – sivuuttaen täysin itse asian. Mutta niinhän siinä usein käy, kun mitään järkeviä argumentteja oman loukatun uskonnollisuuden puolustamiseen ei löydy.

”Suivaannuttaa vain tuo tapa, jolla jotkut yrittävät lyödä ns. vihervasemmiston huutelemalla ”vihapuhetta” vielä kärkkäämmin kuin he.”

Mitäpä jos onkin niin ettei ns. vihervasemmisto olekaan tosiasiassa ”suvaitsevaista” kuin samalla tavoin ajatteleville, ja että toisella tavalla ajattelevia demonisoidaan ja heistä puhutaan alentavasti ja yleistäen. Itseasiassa vihervasemmisto on melkoisen kapeakatseista ja ahdasmielistä, sekä ennakkoluuloista, nuo vain kohdistuvat eri asioihin kuin ns. äärioikeiston (jollaista ei Suomessa oikeasti edes ole).

Kuten kommentoin aiemmin: sääntöjen pitää olla kaikille samat, koskee myös vihapuhetta.

Pakko vähän kommentoida. Jotenkin näin minä sen asian ajattelin

Sinkkutalouksien osuuden kasvu ja perhesurmat ovat saman ilmiön erilaisia oireita. Ensinnäkin luonnollisten yhteisöjen sisäinen vastuunkanto esimerkiksi muista perheenjäsenistä ja lähisuvusta tai miksei vaikka naapureista varmasti oli aikaisemmin nykyistä vahvemmalla pohjalla.

Ajattelutapa on vähitellen muuttunut siihen suuntaan, että kunta ja/tai valtio on viime kädessä vastuussa ihmisten elämästä kehdosta hautaan. Oma vastuu ja lähiyhteisön vastuu ovat hävinneet , ja kun tältä vastuulta on näin viety ”kysyntä”, on sen tarjontakin vähitellen hiipunut.

Lopputuloksena ei välttämättä tietenkään aina ole perheen hajoaminen. Idea ei siis ole, että sinkkutalouksien osuuden lisääntyminen olisi syynä perhesurmiin, vaikka tällaisen tulkinnan tekstistä on toki voinut tehdä.

On totta, että markkinataloudenkin vaatimukset ripottelevat perheitä pitkin Suomea, mutta ei reissutyö ole ollut mitenkään poikkeuksellista ennenkään.

Yksi tekstin pointti oli myös se, että kun suhteet ovat kunnossa, on paikka josta pyytää apua. Siinä missä joskus (ja nykyään jossain) suku ja lähipiiri kerää rahaa (ei toki aina) pulaan joutuneen perheenjäsenen auttamiseksi. Täällä harvinaisen usein suhteellisen pienikin taloudellinen takaisku voi tuntua ylittämättömältä.

Se, että jossain kehitysmaassa joudutaan lähtemään maasta pois hakemaan leipää johtuu lähinnä siitä markkinatalouden – joka tuo leivän pöytään – puutteesta.

/Henri H

”Yhdenvertaisuus on nimenomaan sitä että samat säännöt koskevat samalla tavalla kaikkia, ei niin että jotkut ovat yhdenvertaisempia kuin toiset. Se on tasan näin yksinkertaista.”

Ei.
Yhdenvertaisuus on sitä, että eri ihmisten erilaiset tarpeet huomioidaan yhtä lailla.
Jos sekä sylivauvoille että mummeleille annetaan rollaattori, se ei ole yhdenvertaista, koska rollaattori ei täytä sylivauvoilla mitään tarvetta, vaan on resurssien haaskausta.

Ellei ”omaakaan” kulttuuriaan saa kritisoida, kenen sitten? Miten asioita saa muutettua parempaan suuntaan, ellei ongelmista saa keskustella, kun muutoksen kuitenkin on aina tultava enemmän tai vähemmän sisältäpäin?

Olen seurannut Laasasen ristiretkeä jo vuosia, eikä käsitykseni hänen kyvystään hahmottaa yksilöiden välisiä tai yhteiskunnallisia valtasuhteita ole ainakaan positiivisemmaksi muuttunut.

Mies voi aina valita sen, että kävelee pois – eikä tapa. Tätä oikeutta Laasanen ei voi mieheltä olla viemässä, vaikka muutoin koettaakin parhaansa mukaan parjata maanrakoon mielestään ei-oikeanlaisia miehiä.

Lapset ovat naisten omaisuuta heidän tekeminään. Näin ajattelee naisvaltainen sosiaaliväki. Kun mies ei osaa läpättää turhia sanoja, hänet leimataan ja syylistetään kunnes pinna palaa. Pitkissä harmonisissa avioliitoissa naiset eivät pyri kukkoilemaan vaan ovat maltillisia, jolloin miehissä ei synny hallitsematomia aggressioita.

On hirveää, jos nainen viittä vaille pakotetaan äidin rooliin, vaikka hänellä olisi syystä tai toisesta riittävästi tekemistä itsestään huolehtimisessa. Erityisen vastenmielistä se on silloin, kun olemassa olisi isä, joka olisi halukas ja kykenevä ottamaan lapsista vastuun.

Tämänkaltaisella toiminnalla ei ole mitään tekemistä feministisen misoandrian tai muun jonkinasteisen ”naissovinismin” kanssa. Kuinka voisikaan olla, kun se sortaa kaikkia osapuolia – niin vanhempia kuin lapsia – täysin sukupuolesta riippumatta.

Jos ihminen on syyllistymässä väkivaltaan, hänen on poistuttava tilanteesta. Sukupuolesta riippumatta. Vain välitön oman tai lähimmäisen hengen puolustaminen on etäisestikään pätevä syy kohdistaa toiseen väkivaltaa.

Ydinperhe on hyvin nuori ilmiö, ja siihen liittyy paljon yksinäisyyttä. Mitä olen miesten kanssa jutellut, tuntuu siltä, että naisten on helpompi lähteä rakentamaan ydinperheen ympärille suurempaa ”perhelaumaa”. Ehkä naiset myös sietävät juurettomuudesta seuraavaa avuttomuuden kokemusta miehiä paremmin? Monilla tuntemillani miehillä vaikuttaa olevan iso tarve hallita ympäröivää todellisuutta ja sen ilmiöitä. He tahtovat maailman toimivan tietyllä tavalla, ja kun heidän ”jumaliset miesvoimansa” (sympatialla sanottuna tämä) eivät riitä tätä muutosta toteuttamaan, he tuntevat siitä syyllisyyttä, joka saattaa sitten purkautua apatiana, kiukkuiluna, kai suoranaisena aggressionakin. Jos oman itsensä käsitteleminen ja hallitseminen jää näille illusorisille pyrkimyksille pahasti toiseksi, se on ehdottomasti tragedia. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että miehet olisivat kyvyttömiä tekemään tälle asialle jotain.

Pari kommenttia vielä juurikeskustelusta:

On omituista, että Laasanen tarttui alkuperäisessä teksissä sanaan ”rotu”. Suomalaiset eivät nimittäin aivan itsestäänselvästi ole rotu, käytettiin mitä taksonomiaa tahansa. On siis vahvasti syytä olettaa, että ilmaisua on käytetty metaforisessa merkityksessä. Mutta vaikka suomalaiset olisivatkin rotu, pidän aika huterana Laasasen ajatusta, että jonkin yksittäisen haasteen, kuten esimerkiksi miesten väkivaltaisuuden, seurauksena rodusta tulisi muita rotuja ”huonompi”. Kyllä sieltäkin ne haasteet, harmit ja viat löytyvät, ei tarvitse yhtään pelätä. Miksi Laasanen edes lähtee olettamaan, että rodut voisivat olla parempia tai huonompia tuollaisin premissein?

Laasanen itsekin varmasti tajuaa, kuinka keinotekoinen ja hupsu hänen esimerkkinsä heimoutuneesta Halla-Ahosta on. Sen jälkeen, kun Halla-aho olisi elänyt Somaliassa vuosikymmenen tai pari, hänellä alkaisikin vahvemmat jalansijat kulttuuriseen kritiikkiin. Työ- tai lomamatkan aikana kulttuurin rakenteisiin tuskin pääsee vielä kovin erinomaisesti sisälle.

Laasanen näyttää myös kuvittelevan, että ihmisen valta on yksi yksittäinen ”klöntti”, joka sitten yksioikoisesti lisääntyy tai vähenee suhteessa muihin. Tämä ei vastaa sen paremmin tutkijoiden käsitystä kuin arkikokemustakaan vallasta. Ja mistä ihmeestä nousee Laasasen piintynyt tarve pelata vain binäärioppositiolla mies vs. nainen, suhteuttamatta sitä mihinkään? Eikö olisi hedelmällisempää pohtia, esimerkiksi miehen suhdetta julkiseen ja yksityiseen sfääriin ylipäätään? Missä miehen vastuu omasta sukupuolestaan? Eikö julkisuuteen löytyisi jostakin oikeaa, miesten vapauksien edistämiseen sitoutunutta maskulinistia?

Minusta todellakin on varsin on naiivi ratkaisu tuijottaa naisten ja miesten välillä liikkuvaan valtaan ja unohtaa kokonaan vallan ”logoksen”, lähteen, tavoittaminen ja näkyväksi tekeminen. Laasanen menee ”fallisen pakon” ohjaamana kuin pässiä narussa – sen sijaan, että hän edistäisi miesten ja naisten välistä kommunikaatiota, hän koettaa hätistää mahdollisimman paljon miehiä ansaan, jossa nämä sitten istuvat pitäen itseään naisten sinne ajamina ”toisen luokan miehinä”. Naiset siinä sitten kuopan reunalla koettavat huudella (näin kärjistetysti), että viitsisittekö tulla pois, että teidän kanssa voisi kommunikoidakin… Mutta ei.

Miehellä on kyky valita lyömättä oleminen.
Miehellä on kyky opetella puhumaan ja oikeus pyytää apua siihen.
Miehellä on oikeus tulla kuulluksi.
Ja miehellä on oikeus siihen, että hänestä huolehditaan, siinä missä naisellakin.

Mutta jotta nämä oikeudet toteutuisivat, niitä pitää vaatia, ja ottaa se riski, että todellisuus ei ihan heti joustakaan. Mutta kyllä se siitä, kun ryhtyy vääntämään.

Ihmetyttää usein se, kuinka järjestäin unohdetaan se tosiasia, että olemme laumaeläimiä. Uskontojen tuoma omistava ihmissuhde malli on todennäköisesti vieras alkuperäiselle luonnollemme ja nyt kun uskontojen kuristusote on irronnut, mutta usko omistavaan parisuhteeseen on suunnilleen kiveen ja lakiin hakattu, saattaa ihmisten välisistä sopimus rikkomuksista tulla elämää suurempi juttu joka lopettaa monta elämää turhan takia. Parisuhdemalli ei enää mitenkään istu tähän kaupallisen median luomaan ihmissuhdekuvaan, jossa on vallalla pelkkä narsistinen hedonismi. Silikonit on pakko saada. Kaikkea pitää olla. Pitää olla tähti jossain vaikkapa facebookissa jos ei muualle pääse.

Pavlov koirakokeineen olisi kateellinen mainosnikkareille. Ehdollistetuille ihmismassoille nämä kokeet tuntuvat kuitenkin luissa ja ytimissä. Olet joko voittajien joukkueessa tai sitten et. Mopo on tainnut karata meiltä lopullisesti ja todellinen tieto siitä mitä on ihminen, on selvästi vajavainen, etten sanoisi suuruuden hullu. Pitäisikö palata kauas, hyvin kauas katsomaan olemmeko me jo aikojen alussa ennen uskontoja olleet samanlaisia ja sen jälkee alkaa opetella kävelemään uudestaan sellaista polkua joka ottaa myös huomioon mahdolliset geneettiset ominaisuudet joita mahdollisesti nämä tämänhetkiset rakenteet kuristavat ja vapauttaa ne jotenkin positiivisempaan käyttöön?

Mikäköhän mahtaa olla väkivaltaisten miesten osuus väkivallattomista? Olisiko mitekään mahdollista, että väkivalta on piehen ryhmän ongelma? Teen nyt täysin epätieteellisen oletuksen ja veikkaan että väkivaltaisuus kasautuu muun huono-osaisuuden kanssa samoihin ihmisryhmiin. Päihdeongelma, varattomuus, työttömyys yms on luultavasti edesauttavia tekiöitä väkivaltaisen elämäntavan ilmenemiselle. Sitten on ryhmä ”oudot”, joilla menee hyvin mutta vaimoa on silti hakattava. Niin sanotun tavallisen miehen rinnastaminen kumpaankaan edellisistä ryhmistä on epäreilua, ja siitä voin olla yhtämieltä miesten tasa-arvoa ajavien kanssa.

Kysymykseen miksi osa ihmisistä käyttää väkivaltaa ja mihin tarkoitukseen vastauksen antamisessa pitäisi olla hyvin varovainen. Syitä on varmasti moneen lähtöön. On myös arveltavaa, ettei useisiinkaan väkivallan syihin voi suoranaisesti puuttua. Ihmisten perustavaa laatua oleva vapaus antaa mahdollisuuden väärinkäytöksiin, joihin länsimaisen oikeustavan mukaan puututaan jälkikäteen. Mahdollisesti väkivaltaisten vapausrangaistus väkivallan estämiseksi kuulostaa pohjoiskorealaiselta mielivallalta.

Voiko väkivalle sitten tehdä mitään? Yksilönä ehkä kaksi asiaa. Ensinnäkin kaikenlaisen väkivallan harjoittamisesta voi kieltäytyä. Toisekseen suosittelen ilmiön kaikenlaisen väheksymisen lopettamista, jolla tarkoitan lähinnä ilmiön monimutkaisuuden myöntämistä.

Näitä luetaan juuri nyt