Fingerpori-sarjakuvan piirtäjä pähkäilee maailmaa vitsien takana.

Henry Laasanen ja soidintaidot

Pertti Jarla
Blogit Tähän on tultu 27.5.2012 12:01

Sosiologi Henry Laasasen näkemykset miesten ja naisten pariutumiskäytännöistä ovat aina ajatuksia herättävää ja sikäli suositeltavaa luettavaa. Tänä viikonloppuna Laasasta on haastatellut Ilta-Sanomat, näin haastattelusta muutamia poimintoja ja ajatuksia alkoi taas tulemaan. Myönnän että analyysiäni ei voi pitää järin tieteellisenä, en ole lukenut koko haastattelua enkä tunne näkemysten taustalla olevaa lähdeaineistoa. Mutta nythän on sunnuntai.

”Sosiologi lehdessä: Sinkkuuden syynä koulutettujen naisten nirsous” tiivistää Ilta-Sanomat (tällaiset tiivistykset ja sitaatit pitää tietysti ottaa varauksella, niissähän haastateltavan ajatukset usein vääntyvät tunnistamattomiksi. Mutta oletetaan nyt, että Laasanen ajattelee jotakuinkin näin, ehkä hän on jopa tsekannut haastattelutekstin).

Laasanen esittää sinkkuuden syyksi koulutettujen naisten ”nirsouden”, halun avioitua sosiaalisessa hierarkiassa ylöspäin ja toisaalta ”eliittimiesten” halun usein olla sinkkuja.

En siis tunne ajatusten taustalla olevaa tutkimusmateriaalia, mutta on aina epäilyttävää jos sosiaalisesti niinkin monimutkainen ilmiö kuin pariutumattomuus selitetään yhdellä siistillä kuviolla. Kaikki tietävät pariskuntia, joissa nainen on koulutetumpi. Luin tänään mm. tapauksesta, jossa automaalarin vaimo on professori. Maassamme lienee myös heikosti koulutettuja sinkkunaisia.

Mutta kiinnostavin Laasasen väitteistä tulee seuraavaksi, hänen mukaansa eniten kärsivät ”tavalliset kiltit miehet, joita ei halua enää kukaan”.

Määritelmät ”tavallinen mies” ja ”kiltti mies” eivät kuulosta kovinkaan tieteellisiltä. Universaalisanoja kuten ”ei kukaan” varoitettiin jo koulun ainekirjoituksessa liikaa viljelemästä.

Oletteko huomanneet, kuinka kukaan nainen ei halua pariutua tavallisen oloisten kilttien miesten kanssa? En minäkään. Sen sijaan tiedän useita heteropariskuntia, joissa miestä voisi luonnehtia tavallisen kiltiksi reinoksi, eivätkä puolisonsa kuitenkaan vaikuta epätoivoisilta tapauksilta.  Tiedän jopa naismarkkinoilla erittäin aktiivisia ja menestyksekkäitä tyyppejä, jotka vaikuttavat nimenomaan leppoisilta ja kilteiltä. Luotettavilta jampoilta, joille on helppo vieraankin jutella.

Onko ajatus ”tavallista ja kilttiä miestä ei haluta” ulkopuolisen tarkkailijan tekemä havainto vai hylätyksi itsensä kokeneiden miesten oma tulkinta? Jos saa pakit, voi ajatella että omassa persoonassa tai toiminnassa on jotain vikaa. Tai sitten voi ajatella, että on hyvä tyyppi, mutta hyvät tyypit eivät kelpaa naisille.

Luonnehoroskoopit tunnetusti purevat, koska niissä annetaan ihmisistä kuvauksia jotka kaikki ovat tunnistavinaan itsessään: haen ihmisten hyväksyntää, olen itsekriittinen ym. Miehistä moni varmaankin näkee olevansa positiivisessa mielessä ”tavallinen”, ei mikään homo, tykkää jääkiekosta ym. Samoin useimmat taitavat ajatella olevansa enimmäkseen ”kilttejä”, empaattisia, eivät lyö naista.

Kun tavalliseksi ja kiltiksi itsensä tunteva mies siis saa pakit, on varmasti houkuttelevaa ajatella että ongelmat ovat naisessa, joka ei nirsouttaan hyväksy positiivisia ominaisuuksia. En näe tällaisen käsityksen vahvistamista missään nimessä hyvänä.

Maailma on täynnä miehiä, jotka ovat aluksi olleet naisia kutumielessä lähestyessään kömpelöitä, ja kehittyneet sitten naistuntemuksen ja raa’an kokemuksen lisääntyessä. Ei se heidän sosiaalisesta statuksestaan tai tuhmuuden asteestaan ole riippunut. On kyse sosiaalisesta taidosta, kuten vaikka neuvottelutaito. Jos taito on kehittymätön, ei pidä syytellä vastapuolta, vaan opetella paremmaksi.

Pelkäänpä siis, että näiden Laasasen esittämien ajatuksien liiallinen sisäistäminen haittaa miesten soidintaitojen kehittymistä. Eikä se ole pahinta. Pakkien saaminen on aina turhauttavaa, ja jos syyn kasaa naisen niskoille, turhautuminen voi joillain yksilöillä purkautua väkivaltana. (En nyt viittaa Hyvinkään ammuskeluun, jonka taustoista en tällä hetkellä tiedä mitään)

Vertaillaan ajatuksia ”sain tänään kaikilta pakit koska en osannut toimia oikein” ja ”sain kaikilta pakit, koska luonteeni ei kelpaa tämän maan naisille”. Ensimmäinen jättää mahdollisuuden petrata ja onnistua vaikka huomenna. Jälkimmäinen on ainakin minusta uskomattoman lannistava ja masentava.

Miehille, joilla ei käy flaksi, suosittelen siis armotonta treeniä ja omien virheiden mietiskelyä.

Pertti Jarla

Kirjoittaja on porvoolainen sarjakuvantekijä.

Keskustelu

Kiitos kirjoituksestasi! On tervetullutta, että Laasasen ajatukset saa myös muunlaista vastakaikua, kuin käsien taputtelua. Hänen teoriansa lisää naisvihamielisyyttä, hänen ajatuksillaan on yllättävän paljon kannatusta myös, se järkyttää.

”Hänen teoriansa lisää naisvihamielisyyttä”

Tuleeko tieteellisen teorian tai hypoteesin pätevyys mitata poliittisin perustein? Maapallokin on universumin keskus, jos hylätään uskontovihamieliset teoriat.

Laasasen teoria on poliittinen, ei tieteellinen, koska se jättää huomiotta faktat: sen että yksin eläviä naisia on noin kolme kertaa niin paljon kuin miehiä. Syy on siis matemaattinen. Jos syyksi esittää yksipuolisesti ”naisten nirsouden”, niin unohdetaan faktat, myös ne, jotka tässä blogitekstissä mainittiin – kuten että suuri osa suomalaisista naisista on myös kouluttamattomia tai matalasti koulutettuja, niitä kauppojen kassoja ja siivoojia ja muita (ilmeisesti akateemiselle miehelle näkymättömiä) naisia ja että erittäin pieni osa miehistä kuitenkin on läpi elämänsä naimaton.

Laasasen teoria selittää yhtä pientä ilmiötä, ei valtaosan parinmuodostusta tai sen epäonnistumista. On olemassa naisia, jotka preferoivat ensi sijassa niitä yhteiskunnan kukkoja, mutta heistäkin osa tajuaa, ettei heillä ole mahdollisuuksia ja muokkaa odotuksiaan – jos ylipäänsä aikuistuvat ja haluavat oman perheen ja partnerin. Joka tapauksessa tämä ryhmä on hyvin pieni, vaikka voi vaikuttaa suurelta, koska nämä naiset pyrkivät ja usein pääsevätkin julkisuuteen. Sinne eivät nouse ne ihan tavalliset naiset, jotka pariutuvat ihan tavallisten miesten kanssa.

Laasaselta voisi kysyä myös, onko ratkaisu ainoastaan se, että naiset laskevat odotuksiaan minimiin – kuten että mikä tahansa kelpaa, vaikka suhteella ei olisi mitään edellytyksiä tehdä naisen elämä edes kohtuulliseksi, niin kuin tuskin käy, jos esim. minä, siististi elävä raitis akateeminen nainen ottaisin jonkun syrjäytyneen moniongelmaisen (tilastojen perusteella yksin asuvien miehen ryhmässä moniongelmaisuus koskee jopa sataa tuhatta, lähes kahta viidesosaa). Vai voisivatko yksin jäävät miehet kenties tehdä itse jotain nostaakseen haluttavuuttaan? Ihminen voi kuitenkin vaikuttaa varmimmin vain itseensä. Toisen sukupuolen tai yhteiskunnan muuttaminen on huomattavasti vaikeampaa.

Vinkerpori kirjoittaa: ”Kaikki tietävät pariskuntia, joissa nainen on koulutetumpi. Luin tänään mm. tapauksesta, jossa automaalarin vaimo on professori.”

Tuo ei ole tähän asiaan mitenkään kuuluvaa. Nuo ovat yksittäisiä poikkeustapauksia. Tarkistin asian ”Kuka-on-kukin” teoksesta. Verotiedot kertovat vääjäämättömästi, että, että 80 % miehistä ansaitsee enemmän kuin avo/aviopuolisonsa. Suomi on edelleen mieselättäjäyhteiskunta. Laasanen on ajan hermolla, sillä Suomen naisten hedelmällisyysindeksi on noin 1,8, kun sen pitäisi olla noin 2,2, jotta väestömäärä pysyisi edes ennallaan. Jokaisen naisen pitäisi korvata jälkeläisillään itsensä ja kumppaninsa, sekä ne, jotka jäävät sinkuiksi tai kuolevat ennenkuin ehtivät tehdä lapsia. Ja jos lapsettomien sinkkujen määrä lisääntyy, muiden naisten on korvattava tämä. Jokainen lapseton sinkku on siten uhka kansakunnan pitkäaikaiselle olemassaololle. Näin se on nähtävä.

Jos asialle ei tehdä mitään, olemme maahanmuuton varassa. Toki itse ajattelen niin, että annamme suomalaisten kuolla sukupuuttoon. Nykyinen yhteiskuntatavoite edellyttää noin 2,5 % vuotuista kansantalouden kasvua. Minun mielestäni hallituksen pitäisi laatia suunnitelma, joka perustuu 2,5 % vuotuiseen kansantalouden laskuun. Se on sitä ”downshiftaamista”, joka on jo muoti-ilmiö.

Jos naiset eivät halua lisääntyä, on kansantalouden perusasiat pistettävä uusiksi, sitähän tämä Laasasen kommentoima asia ytimessään tarkoittaa.

Jarla: ”Miehille, joilla ei käy flaksi, suosittelen siis armotonta treeniä ja omien virheiden mietiskelyä.”

Aivan totta. Sama tosin pätee naistenkin kohdalla, joita uhkaa vanhapiikuus. Vähän huomiota omiin asenteisiin.

Ihmissuhteet on aihepiirinä sellainen, että suurelta joukolta ihmisiä jää aivot narikkaan heti keskustelun alussa. Sen vuoksi kannattaa perehtyä alkuperäislähteisiin, eikä pidä uskoa toimittajien kirjoittamaa lööperiä.

Jos Laasasen Huoltamon blogia on uskominen, niin väite ”Sinkkuuden syynä koulutettujen naisten nirsous” on toimittajan mielipide, eikä Laasasen sanomaa. Laasanen ei ole myöskään sanonut, että ”tavallasia kilttejä miehiä ei halua enää kukaan”.

Näin ollen tämä blogaus käsittelee enimmäkseen olkiukkoja eikä juurikaan itse asiaa. Lopussa esittämäsi ajatusvertailu on silti ihan fiksu. Kiitos siitä!

Mikäli et kykene sosiaalisten taitojen puuttumattomuuden vuoksi tunnistamaan potentiaalista partneria, turha siitä on muita syytellä. Avainsana on ihmistuntemus, kyky tunnistaa toisesta ihmisestä eleet ja ilmeet jotka olennaisen kertovat, onko halukkuutta fyysisellä osastolla lajinjatkamisharrastukselle.

Ne ihmiset jotka eivät kykene tunnistamaan em.piirteitä (lisääntymismielessä), ampuvat yleensä taulusta ohi. Samaiset tapaukset itkevät ja ruikuttavat miksi he eivät onnistu sosiaalisessa kanssakäymisessä vastakkaisen sukupuolen kanssa, peiliin ei vahingossakaan katsota, tekosyitä löytyy akateemisesta rahvaanomaiseen muttei vahingossakaan keskitytä olennaiseen.

Toivottavasti tuollaiset ”henyt” joskus jotakin oppivat ihmisestä, ettei tarvitse lähteä CV ja tiliote kourassa tanssipartneria etsimään, itkemisellään huvittamaan muita kanssaeläjiä.

Ehkäpä tässä menevät sekaisin kiltit miehet ja ujot miehet. Oikein epävarman ja vetäytyvän ihmisen lähestyminen vaatii toiselta osapuolelta keskitasoa parempia sosiaalisia taitoja ja vahvuutta, koska kohtaamiset eivät suju tasavertaisena yhteispelinä. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että ”maan hiljaiset” tulisi sivuuttaa ja luopua yrityksistä saada heidät mukaan kaveripiireihin. Mutta on silti ymmärrettävää, jos sosiaalisesti taitavampi ja itsevarmempi ihminen harkitsee tarkoin aran puolisokandidaatin kohdalla: kukaan ei halua joutua kantamaan yksin vastuuta tutustumisesta. Lisäksi parisuhteen edetessä luonteiden epäsuhta johtaa helposti tilanteeseen, jossa toinen tuntee itsensä alistetuksi ja toinen tulleensa pakotetuksi vastuuseen. Luulenkin, että nämä ”naisten nirsoutta” valittelevat miehet ovat juuri näitä arkoja tyyppejä, eivät niinkään ”tavallisia” tai ”kilttejä”. Todellinen kiltteys, nääs, on vahvuutta, ja poikkeavuus on lopulta aina tehokkaampi karkote kuin tavallisuus.

Ongelma Suomessa on oikeasti se, että täältä löytyy erittäin vähän hyvännäköisiä ja samalla mukavia naisia. Ei panosteta ulkonäköön eikä käytökseen. Jostain syystä kuitenkin suomalaiset naiset ovat samalla sellaiset pari kertaa koppavampia kuin eurooppalaiset siskonsa – tätä on vaikea ymmärtää, mutta niin se vain on. Tämän tietää jokainen vähänkin palloa kiertänyt mies.

Näitä luetaan juuri nyt