Helena Eronen vastaa, Tähän on tultu kysyi

Hihamerkkigate lienee ohi. Itsekin yritin taannoin analysoida tuota Helena Erosen blogitusta. Katsoin sen olevan ihan oikeaa ironiaa eikä ohjelmanjulistus. Ironian takana olevaa kirjoittajan ajatusmaailmaa jouduin lähinnä perstuntumalta arvailemaan, nähden taustalla rasismia. Kuinka, jos ollenkaan, rasistisesta maailmankatsomuksesta teksti sitten lähti? Päätin, nyt kun kohina tai ”sokora” asian ympäriltä on laantunut, tapojeni vastaisesti kysyä kirjoittajalta itseltään.

Kysyin siis Helena Eroselta Facebookin välityksellä syvällisesti, ”mitä mieltä olet mamuista ja muista?”. Yllätyin positiivisesti vastauksen nopeudesta ja selkeydestä, suuret ironiattomat kiitokset tästä.

Vastaus:

”No annahan kun minä kerron. Minähän tulen Lieksasta, jossa ongelma on se, että sinne pyrähti parissa vuodessa pari sataa somalia plus kurdit päälle. Luonnollisesti köyhässä ja toivottomassa pikkukunnassa, jossa on ennenkin vierasmaalaisia ja etnisiä vähemmistöjä lähetetty menemään milloin kiväärein, milloin heinäseipäin, rasismi räjähti käsiin. Jos joku, niin Lieksahan olisi ollut loistava kasvualusta nousta esim. politiikkaan, jos siihen soppaan olisi lusikkansa halunnut työntää, mutta enpäs halunnut. Minä olen ollut siellä se tyyppi, joka esim. pubissa juttelee somalien kanssa. Minua todella kiinnosta se, että mistä he tulevat ja miksi ja millaista heidän elämänsä Suomessa on. Minulla ei ole koskaan ollut mitään ongelmaa ottaa kontaktia aivan vaikka millaisiin ihmisiin enkä erottele ketään uskonnon, ihonvärin tai muunkaan epäolennaisen perusteella.

Minulla ei ole periaatteessa mitään maahanmuuttajia vastaan. Maahanmuuttajathan ovat melko sekalainen seurakunta ihmisiä, joista joku on täällä avioliiton kautta, toinen opintojen tai työn, kolmas aidon humanitaarisen hädän ajamana ja joku ihan vain koska täällä voi elää ilmaiseksi. Tuo on se lähtökohta, joka määrittelee paljon sitä, kuinka suhtaudun maahanmuuttajiin. Minusta on esimerkiksi todella törkeää, että niitä mamuja, jotka tekevät täällä töitä ja elättävät itsensä ja perheensä itse, poistetaan maasta. Myöskin isoäitien karkotukset saavat minut miettimään, että onkohan tässä nyt mitään järkeä.

Sen sijaan nimenomaan humanitaariseen maahanmuuttoon liittyy mielestäni hyvin paljon sellaisia piirteitä, jotka eivät jotenkin minun järkeeni mahdu. Mielestäni apua tarvitsevia on autettava, mutta onko ylipäänsä pakolaisuus järkevä hoitaa niin, että otetaan kourallinen ihmisiä elämään toiselle puolelle maapalloa oletuksella, että he ovat niin tyhmiä, jotta heitä on paapottava kuin vauvoja. Sitten kun eri kulttuurit suhtautuvat asioihin eri tavalla, niin jotkut eivät muista sitä, että ehkä se luterilainen moraali ei ole se juttu, jonka kautta vaikkapa somalialainen kolmen vaimonsa, kymmenen biologisen lapsen ja viiden ottolapsen kanssa Suomessa asusteleva herra tätä maailmaa katselee. Lisäksi minua pakottaa takaraivoon sekin, että ainakin minulle tulee monesti sellainen olo, että joku afrikkalainen paimentolaiskulttuuri on jotenkin hienompi kuin suomalainen ja ne ihmiset jalompia ja erityisempiä kuin me suomalaiset, vaikka niissä on ihan takuulla aivan yhtä paljon hyviä tyyppejä ja myöskin kusipäitä kuin mitä meissä suomalaisissakin on.

Minähän olen joskus aikoinaan opiskellut vähän kulttuuriantropologiaa. Se siksi, että minua kiehtoo erilaiset kulttuurit ja ihmisten tavat nähdä ja kokea maailma. Olen matkustellut jonkun verran ja itselläni on aina ollut se periaate, että maassa maan tavalla. Viisautta on kunnioittaa toisia ihmisiä, varsinkin kun menee heidän ”kotiinsa”. Se, että minä olen kiinnostunut eri kulttuureista enkä esim. juoksentele bikineissä egyptiläisillä kaduilla, koska ”oon suomalainen ja Suomessa näin voi tehdä”, ei tarkoita sitä, että hyväksyisin joitain asioista. Esimerkkinä lasten ympärileikkaukset. Tunnen niiden historialliset taustat ja merkityksen uskonnollisesta tai kulttuurillisesta näkökulmasta ja vaikka olen sitä mieltä, että eihän se sairaalassa toimitettu juutalaisen poikavauvan ympärileikkaus ole edes verrattavissa itäafrikkalaisen savimajan edustalla suoritettuun pikkutytön julmaan raateluun, olen sitä mieltä, että jokaisella lapsella olisi oltava oikeus täydelliseen fyysiseen koskemattomuuteen.”