Fingerpori-sarjakuvan piirtäjä pähkäilee maailmaa vitsien takana.

Epäpoliittinen televisio—onko sellaista?

Pertti Jarla
Blogit Tähän on tultu 31.10.2011 20:55

Helsingin Kirjamessuilla oli jälleen kerran muhkea antikvariaattiosasto. Ostin mm. Katso-lehtiä vuodelta 1972. En haluaisi leimautua nostalgikoksi, entisajoissa oli paljon huonoa, mutta epäilen että television ohjelmatarjonta oli tuolloin tietyssä mielessä parempaa.

On tapana naureskella tai kauhistella 1960-70-lukujen vaihteen poliittista Yleisradiota, mutta ei poliittisuus mielestäni ole mikään huono asia. Huonoa oli tuolloisen poliittisuuden yksipuolinen, kapea vasemmistolaisuus. Hyvää oli se, että keskivertokansalaisille tosissaan yritettiin kertoa heitä koskevista asioista, ja heitä jopa päästettiin televisioon keskustelemaan. Yritettiin kehittää suuren yleisön poliittista lukutaitoa.

Ehkä tuon ajan punaisuuden takia jotkut tuntuvat kuvittelevan, että television ei pitäisi olla poliittinen. Eräässä yritysvalmennuksessa sanottiin muutama vuosi sitten jotakuinkin näin: television tehtävä on sitouttaa itseensä kohderyhmiä, joille yritykset voivat kohdentaa markkinointiaan.

Eli televisio on markkinahenkisesti ajattelevien mielestä puhtaasti mainoskanava. Mainoskatkojen täytteenä olevien ohjelmien tehtävä on koukuttamisen lisäksi vahvistaa tietynlaista kulutuskäyttäytymistä. Ihmisten halutaan kokevan itsensä yksilön tai korkeintaan perheen kokoisina kuluttajayksiköinä, jotka jättävät kaikenlaisen politikoinnin Elinkeinoelämän keskusliitolle.

Sama kaupallisen radion puolella. Epäilen, ettei tämä ole pidemmällä tähtäimellä viisasta, oikeistolaiseltakaan kannalta. Poliittisten asioiden julkisen käsittelyn puute voi johtaa ainakin seuraaviin:

Poliittinen passiivisuus ja yleinen sivistymättömyys lisääntyy. Se saattaa kuulostaa hyvältä niiden mielestä, joiden mielestä kansalaisten tulee vain toimia työvoimana ja vapaatunteinaan ostaa hyödykkeitä, mutta:

Kaikki eivät tule koskaan passivoitumaan poliittisesti. Aina on asioita jotka suivaannuttavat, kuten liian erilaiset ihmiset, jonotus terveyskeskuksessa ym. Jos tällaisia asioita ei puida asiantuntevasti ja julkisesti, niitä puidaan asiantuntemattomasti kaiken maailman umpimielisillä foorumeilla, joissa muutaman karismaattisen hourupään fantasiat leviävät, kriitikot huudetaan ja moderoidaan pois. Ääriliikkeet vahvistuvat.

En kannata mitään poliittisia ääriliikkeitä, pelkään että laadukkaan julkisen poliittisen tiedonvälityksen väheneminen pelaisi niiden pussiin. Haluan nähdä kaikenlaista poliittista ja kantaaottavaa ohjelmistoa, ei sen todellakaan tarvitse olla punaista tai edes vihreää. Onneksi on vielä YLE.

Pertti Jarla

Kirjoittaja on porvoolainen sarjakuvantekijä.

Keskustelu

Yhdysvalloissahan tuosta kehityksestä on tulokset nähtävissä. Kun keskivertokansalainen ei löydä omaa maataan kartalta tai tiedä historiasta kymmentä vuotta kauemmas löytyy johtaviksi poliitikoiksi äänestäjiään muistuttavia tyyppejä erittäin korkealle asti. Seurauksena esim sotia on helppo myydä kansalle yksinkertaisella propagandalla.

Koska toimittajilla kuitenkin on aina jonkinlainen poliittinen kanta, olisi tosiaan poliittisen kuluttajansuojan kannalta tervettä että he kantaisivat agendojaan avoimesti eivätkä vain julistaisi ”tämä on totuus”.

Katsokaapa vanhoja Karpon ja Itkosen pläjäyksiä.

Ne kaverit puhuivat suoraan ja asiaa. Samaa ei voi tehdä enää nykyään koska syyllinen loukkaantuisi ja kirjoittaisi HS yleisönosastoon siitä kuinka hän joutui kiusaatuksi.

Eihän siinä mitään vikaa ole jos jokin TV kanava on poliittinen, kunhan vaan se poliittinen puolue jota kanava edustaa maksaa sitten ne viulut !

Nythän tilanne on se, ( kuten 70 luvullakin) ,että YLE edustaa aika vahvasti vain tiettyjä poliittisia arvoja , eikä vähinten suinkaan RKP:n arvoja kun FSTV5 kutannukset ovat 25 % YLE budjetista , mutta kustannukset maksetaan tasapuolisesti veronmaksajien pussista !

Toimittajien puoluekannat pitäisi tosiaan laittaa julkisiksi ja samalla tarkistaa että ne edustavat eduskunnassa vallalla olevaa jakaumaa.

Tai sitten jakaa YLE eri puolueiden kanaviksi ja jakaa niille osuudet YLE budjetista katsojalukujen mukaan.

Yleisradio on valtion omistama yhtiö. Markkinataloudessa mediayhtiön sisällöstä määrää omistaja. Suomen valtio on kaikkien kansalaisten muodostama yhteisö. Valtion tahdonmuodostus ilmenee ensisijaisesti eduskuntavaalien tuloksessa. Sen vuoksi tulee Yleisradion ohjelmiston heijastaa vaalituloksen ilmaisemia voimasuhteita eri ideologioiden välillä. Näin ei aina ole ollut, eikä taida olla nytkään. Ei voi välttyä siltä vaikutelmalta, että toisaalta vasemmistolaiset ja vihreät näkemykset ovat yliedustettuina, toisalta varsinkin keskustan ja perussuomalaisten ideologiat ovat aliedustettuina. Aiemminhan erityisesti kokoomus jäi ääntä vaille Ylessä, vaikka parlamentaarinen kannatus olikin huomattava. Epätasapainon korjaamiseksi ei liene muuta keinoa kuin huolehtia siitä, että uutis-, ajankohtais- ja kulttuuritoimittajien keskuudessa ovat poliittiset ideologiat edustettuina parlamentaaristen voimasuhteiden mukaisesti. Ns. ammattitaitoon ei pidä luottaa, niin paljon on nykyisinkin näkyvissä ”kotiinpäinvetämistä”.

Voi olla, että oikeistolaisemmin suuntautuneilla ei ole niin paljoa tapana hakeutua journalisteiksi, vaan kaupalliselle alalle. Mutta kyllä esimerkiksi MOT on jotain aivan muuta kuin punavihreä.

Asko Alanen juuri huomautti, että olen tässäkin ylikorostanut 40 vuoden takaisen television ”kapeaa punaisuutta”. Hän on huomattavasti kovempi asiantuntija alalla, joten olisin taipuvainen uskomaan häntä.

”Sen vuoksi tulee Yleisradion ohjelmiston heijastaa vaalituloksen ilmaisemia voimasuhteita eri ideologioiden välillä. Näin ei aina ole ollut, eikä taida olla nytkään. Ei voi välttyä siltä vaikutelmalta, että toisaalta vasemmistolaiset ja vihreät näkemykset ovat yliedustettuina, ”

Mites se YLE:n parlamentaarinen hallintoneuvosto?

Ylen yhteiskuntasuhdepäällikkönä olen lukenut kommentteja mielenkiinnolla. Hyvä, että Ylestä keskustellaan! Moni on puhunut siitä, että Ylen ohjelmistojen tulisi heijastaa kulloisiakin poliittisia voimasuhteita. Yle on kaikkien suomalaisten yhtiö, ei vain niiden, jotka kulloinkin ovat vallassa. En usko, että suomalaiset haluaisivat tosissaan tämänkaltaista muutosta. Maailmalta siitä on huonoja esimerkkejä vaikkapa Italiasta ja Unkarista. Sananvapaus ja yleisradioyhtiön riippumattomuus ovat arvoja, joita kannattaa vaalia. Ne ovat kaikkien kansalaisten etu.
Ylessä kansanedustajista koostuva hallintoneuvosto päättää yhtiön suurista linjoista, mutta ohjelmasisältöihin se ei puutu. Sisällöt ovat tekijöiden asia.

YLE pitää saneerata ja puhdistaa demaritoimittajien laumasta. Valtion YLE:n on lopetettava ihmisten julkiset herjaukset satiirin varjolla. Hömppäohjelmat eivät kuulu julkiseen palveluun, j.n.e.

Kirja todellakin on yliarvostettu. Sen näki messujen näytteilleasettajien suhteista eri teemoihin. Itse viihdyin parhaiten kitaransoittajia kuunnellen. Viininlipitykseen en viitsinyt mennä kun inhoan jonottamista.

Jotain iltalypsyn tapaista pitäisi saada.

Nykyiset epä-älylliset mukahuumoriohjelmat eivät naurata, ei sitten pätkääkään.

Taina West ja Co linjoille!

On paljon yhteiskunnallisia asioita, jotka eivät ole vain puoluepoliittisia. Valintaa näyttää jokin ohjelma tai esittää yksi näkökulma vaihtoehtona toiselle voidaan tietysti aina pitää poliittisena päätöksenä. Enemmän saisi olla konkretiaa sisäpoliittiista kysymyksistä mm. koulutus-, talous-, kunta-, tai sosiaalipolitiikasta sekä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ja analyysia. Ihan liikaa on toissijaista uutisointia. Kiinnostavaa kun mm. poliitikoista on, mitä he oikeasti aikovat tehdä yhteisille asioille. Meppejä ei ylipäätään nähdä tv:ssä juurikaan. Usein julkista myös keskustelua käydään yhden teeman ympärillä muun unohtuessa. Kreikan taloustilanteesta, jolla toki on vaikutuksia uutisoidaan joka tasatunnein. Maailmassa tapahtuu muutakin. Pelkästään julkishallinnon, EU:n ja YK:n www-sivuilta löytyisi aiheita paljon laajemmaltikin. Politiikan uutisoinnin osalta kansanedustajia on vain 200, heistä voitaisiin vaikka jokaisesta tehdä tunnin ohjelma, joka keskittyisi työn sisältöön. Mitä ja mille yhteisille asioille pitäisi tehdä jotain ja mitä he konkreettisesti ovat tehneet ja aikovat tehdä? Myös julkishallintoa voitaisiin tehdä mielenkiintoisella tavalla tunnetummaksi esimerkiksi yksittäisten ihmisten elämään vaikuttavien asioiden valmistelua seuraamalla. Suorat keskusteluohjelmat, joissa on monta näkökulmaa ja pitkät henkilöhaastattelut, kuten Ykkösaamu ovat usein onnistuneita.

Näitä luetaan juuri nyt