Aki Kaurismäki kannattaa kuolemantuomiota
Aki Kaurismäki kannattaa pettymyksekseni kuolemantuomiota. Tulojen perusteella, vähän samaan malliin kuin jotkut amerikkalaiset konservatiivipoliitikot tuntuvat käytännössä tekevän. Kaurismäkihän sanoi Guardianin haastattelijalle, että maailma paranisi rikkaimman yhden prosentin lahtaamisella.
Koskapa kännitila tai ironia eivät ole lieventäviä asianhaaroja perussuomalaistenkaan puheita arvioitaessa, rohkenen nyt arvostella Kaurismäenkin puheita sellaisenaan. Alkuun on todettava, että mies on mielestäni kaikkien aikojen suurin suomalainen elokuvantekijä. Ns. kansainväliselle tasolle pyrkivien leffanikkareiden soisi ottavan tuotannostaan oppia ylenkatsomisen sijaan. Näistä rikkaista vain olen eri mieltä.
Ensinnäkään en kannata ajatusta, että maailmaa voisi tai saisi parantaa tietyn ihmisryhmän tappamalla, sehän on aivan Breivikläistä. Eikä sitä paitsi toimisi. Oletetaan nyt, että maailman ongelmat johtuvat köyhempiään ja maapalloa riistävistä ahnehtijoista. Rikkain prosenttihan on vain se ryhmä, joka on onnistunut parhaiten, maailma on pullollaan pyrkyreitä jotka haluavat heidän paikalleen. Ja ovat nostaneet heidät huipulle äänestys- ja kulutuskäyttäytymisellään.
Minä itse haluaisin jonkin verran tästä rikastua, ja matkustan mielelläni lentokoneilla. Myös kehitysmaat ovat täynnä hessuja ja pissiksiä, jotka haluisivat urheiluautoja ja blingiä. Aki Kaurismäki itse ajaa mielellään äärimmäisen saastuttavilla, bensasyöpöillä amerikanraudoilla. Kuten Kari Väänänen sanoo elokuvassa ”Kauas pilvet karkaavat”: ”Minä en bussilla ajele – minä olen minä”.
Kaikkein rikkaimpien syyttely on aivan kauheaa oman vastuun pakoilemista. Jos varakkaimmat ovat ajaneet menestyksekkäästi etujaan, voisiko se johtua siitäkin että vastavoima on ollut heikko? Onko köyhien ja ympäristön asia kiinnostanut vasemmistoa riittävästi, ollaanko oltu naiiveja? Ollaanko itselleen rehellisinä eksistentialisteina päädytty elämäntapaan, joka itseasiassa kuormittaa maapalloa aivan helvetisti?
Sikälikin voisi katsoa peiliin, että miten paljon tätä rikkainta prosenttia paremmin me olemme huolehtineet vähäosaisista? Bill Gates on lahjoittanut arviolta 28 miljardia dollaria hyväntekeväisyyteen, se on jo huomattava prosentti hänenkin omaisuudestaan. Myös Warren Buffett on lahjoittanut kymmeniä miljardeja. Molemmat joutavat Kaurismäen mielestä tapettaviksi. Se sitten varmaan lämmittäisi köyhiä valtavasti.
On ennakkoluuloista roskaa kuvitella, että kaikki varakkaimmat ovat yhdenmukainen maailman ahneimpien julmureiden joukko. Hyväntekeväisyydesta suuri osa on epäilemättä PR:ää, mutta uskon miljardöörien joukossa olevan ihmisiä jotka välittävät maailman tilasta enemmän kuin monet köyhyysrajalla sinnittelevistä pyrkyreistä.
Kaurismäki ei myöskään ota huomioon, että maailmaa eivät välttämättä niinkään muokkaa roopeankkamaiset miljonääriyksilöt, vaan organisaatiot, joiden joskus hyvinkin kieroutunut ja moraaliton persoona ei ole enää kenestäkään ihmisosasestaan riippuvainen.
Monet tuntuvat olettavan, että Kaurismäki nyt puhelee piruuttaan pehmoisia pienessä sievässä. Koska mies on selvästi kovan luokan ajattelija-ei tyhmä tee sellaisia elokuvia-harmittaa jos hän päästää itsensä niin helpolla. Minusta taiteilijoilta saa vaatia yhtä punnittua ajattelua kuin filosofeilta ja poliitikoilta, siksipä mussutin teille tänään kotimaisesta suosikkiohjaajastani.