Fingerpori-sarjakuvan piirtäjä pähkäilee maailmaa vitsien takana.

Ajatuksia Copialen käsikirjoituksen salaisuuksista

Pertti Jarla
Blogit Tähän on tultu 31.10.2011 10:39

Olette ehkä jo kuulleetkin, että pitkään selvittämätön salakirjoitusteksti, 105-sivuinen Copialen käsikirjoitus on saatu selvitettyä lähes kokonaan luettavaan muotoon. Kansainvälinen tutkijaryhmä käytti tietokoneohjelmaa saadakseen tolkun 1700-luvun lopulta peräisin olevaan kirjoitukseen. Lueskelin lopputulosta. Se on ainakin englanniksi vähän sekava, liekö käännöksessäkin syytä.

Kyseessä on siis salaseuran sääntöjen ja rituaalien kuvaus, koodattuna tietenkin salaisen luonteensa johdosta. Tekstistä tulee mieleen Andy Warholin ajatus siitä, kuinka ihmiset ovat kiehtovimmillaan ensimmäistä kertaa nähtyinä, ennen kuin he alkavat puhua. Ennen pälätyksen alkamista ihmisestä voi kuvitella vaikka mitä jännittävää. Sama pätee Copialen käsikirjoitukseen, se on hienon ja mystisen näköinen-ennen kuin se alkaa puhua lukijalle selväkielellä.

”Salaisuus” tuo mieleeni jotain, joka voimakkaan vaikutuksensa vuoksi on syytä pitää pois kenen tahansa näköpiiristä. Kruununperijä on oikeasti Viiltäjä-Jack, jotain sellaista. Copialen teksti ei tarjoa mitään vähimmässäkään määrin kiinnostavaa paljastusta, ellei sellaiseksi katsota muutaman rituaalin huvittavaa omituisuutta.

Copialen kirjoituksen tuottaneen salaseuran salamyhkäisyys näyttää itsetarkoitukselliselta. Teksti keskittyy pitkälti salaisuuden ylläpitämiseen, jäsenten luotettavuuteen, salaisiin merkkeihin, rikkomusten rankaisemiseen. Toiminnan taustalla olevat ”sala”opit ovat peräisin Vanhasta Testamentista ja muusta tutusta perinteestä: puhutaan kuningas Salomonista, Liitonarkista, kielletään lausumasta Herran nimeä turhaan. Edistetään hyvyyttä ja vastustetaan tyranniaa.

Tulee mieleen Skientologia. Sehän myös luo opetuksilleen ja jäsenyydelleen arvoa ja tärkeyden tuntua paljastamalla salansa tipoittain. Opetusten korkea hinta lisää niiden koettua arvokkuutta, sen lisäksi että motivoi liikkeen johtoa. Ja kun L. Ron Hubbardin salaopin ydin vuodettiin julki, niin silkkoahan sekin oli sisältä. Huonoa tieteisfantasiaa, joka ei onnistu herättämään minkäänlaista ihmeen tuntua.

Uskon, että tiede nykymuodossaan ruokkii mielenkiintoa salaoppeihin. Sehän on niin tylsän avointa, salamerkit ovat kaikkien tavisten opiskeltavissa ja tieto vapaasti luettavissa. Tieto tulee joltain tutkijaryhmältä Uppsalasta, ei kaukoidästä tuhansien vuosien takaa. Omasta mielestäni tiede kertoo parempia juttuja, mutta ei se tyydytä kaikkia.

Yllättäen Copialen teksti itse ottaa kantaa salaisuuksien itsetarkoituksellisuuteen. Sivulla 19 kerrotaan kaveruksista, jotka perustavat salaseuran ja kutsuvat jäseniä kertomatta mistä siinä on kyse, nähdäkseen kuinka moni liittyy silkkaa uteliaisuuttaan. Englanniksi käännettynä asia kiteytetään näin:

”Frequently we want to know something only because it needs to be kept secret”

Pertti Jarla

Kirjoittaja on porvoolainen sarjakuvantekijä.

Keskustelu

Mieleen tulevat myös vapaamuurarit, joiden rituaalit ovat kovin salaperäisiä, ilmeisesti lähinnä siksi, että ne ovat niin hassuja.

Näitä luetaan juuri nyt